Karakitain valtakunta
Karakitain valtakunta oli kitaanien perustama feodaalinen valtio Keski-Aasiassa noin 1140–1213.
| Karakitain valtakunta |
|
|---|---|
1140–1213 |
|
|
|
|
| Valtiomuoto | Monarkia |
| Pääkaupunki | Balasagun |
| Kieli | kitaani, kiina, muinaisuiguuri |
| Edeltäjät | Karahanidit ja Liao-dynastia |
| Seuraaja | Mongolivaltakunta |
Valtakunnan perustaja oli Kiinaa hallinneeseen kitaanidynastiaan kuulunut Jelyi Daši, joka džurtšeneille vuonna 1125 kärsityn tappion jälkeen valloitti Turkestanin sinne aikaisemmin asettuneiden mongolinsukuisten kitaanien avulla. Karakitain eli ”mustien kitaanien” valtakunta käsitti Amudarjalta ja Balhašjärveltä Kunlunille ja Beišanvuoristoon ulottuvan alueen. Karakitait viettivät paimentolaiselämää Talas- ja Tšujokien laaksoissa, mutta eivät verotusta lukuun ottamatta juurikaan puuttuneet alueen muiden kansojen elämään. Pääkaupunkina toimi Balasagun nykyisen Tokmokin (kirg. Токмок) lähellä.[1]
Vuonna 1211 mongoleja paenneet naimaanit vangitsivat Karakitain hallitsijan. Tšingis-kaani valloitti alueen vuonna 1218. Karakitait sulautuivat alueen turkkilaisiin kansoihin.[1]