Wikipedia

Lääketieteen opiskelu Suomessa

Lääketieteen opintojen päämäärä Suomessa on vähintään lääketieteen lisensiaatin (lyh. lääket. lis. ja LL[1]) tutkinnon suorittaminen, jonka jälkeen suomalaista terveydenhuoltoa valvova Valvira voi myöntää ammatinharjoittamiseen vaadittavat lääkärinoikeudet tutkinnon suorittaneelle henkilölle [2]. Suomessa käytetty ammattinimike lääkäri viittaa Valviran laillistamaan terveydenhuollon ammattilaiseen.

Lääkärinä työksentelevien opiskelijoiden ja valmistuneiden lääkäreiden oikeudet myöntää Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira.

Lääkärin opinnot Suomessa muokkaa

Peruskoulutus muokkaa

Lääkärikoulutusta annetaan Suomessa Helsingin, Turun, Tampereen, Itä-Suomen (Kuopion kampus) ja Oulun yliopistojen lääketieteellisissä tiedekunnissa. Lääkärin peruskoulutus Suomessa on lääketieteen lisensiaatin tutkinto. Koulutus kestää kuusi vuotta ja sen laajuus on vähintään 360 opintopistettä (250 opintoviikkoa), joka on käytännössä lähes kokonaisuudessaan pakollista opetusta. Valinnaisia opintoja on tiedekunnasta riippuen enimmillään muutamia kymmeniä opintopisteitä.

 
Opiskelu lääketieteellisessä tiedekunnassa on Suomessa kovan hakupaineen alla[3].

Prekliiniseksi vaiheeksi kutsuttu vaihe suoritetaan koulutuksen kahden ensimmäisen vuoden aikana. Prekliinisen vaiheen opintotavoitteisiin kuuluu muun muassa terveen ihmiskehon rakenteen ja toiminnan, farmakologiaan, biokemiaan, kehitysbiologiaan, histologiaan sekä solu- ja molekyylibiologiaan opiskelua.[4] Prekliininen vaihe (opintovuodet 1-2) on luonteeltaan melko teoreettista ja tällöin ei vielä työskennellä potilaiden kanssa.[5][6] Ensimmäisten kahden tai kahden ja puolen vuoden jälkeen opiskelija saa arvonimen lääketieteen kandidaatti (lyh. lääket. kand. ja LK), mutta ei tutkintoa. Opintojen toisessa vaiheessa (kliininen vaihe) opiskellaan käytännön lääkärin työssä tarvittavia taitoja, potilastyötä ja sairauksien diagnosointia ja hoitoa käytännössä sekä opiskellaan erikoisaloja.[6] Kliininen koulutus ja harjoittelu tapahtuu lähinnä opetussairaalassa. Neljännen vuoden opintojen jälkeen - mikäli vaadittavat kurssit on suoritettu - voi hakea osittaisella laillistuksella kesätöihin sairaalaan lääkäriksi ja viidennen vuoden jälkeen terveyskeskukseen terveyskeskuksessa.[6][7] Tutkintoon kuuluva sairaala- ja terveyskeskusharjoittelu on mahdollista kolmannen opintovuoden jälkeen ja se suoritetaan tyypillisesti kesätöiden yhteydessä.[7]

 
Itä-Suomen yliopistolla lääketieteen opiskelu tapahtuu pääosin KYS:in sairaalalla.

Peruskoulutuksen rakenne vaihtelee hieman eri tiedekuntien kesken: osassa on käytössä perinteisempi malli, jossa eri oppiaineet ovat omia kokonaisuuksiaan, kun taas toisissa tiedekunnissa opetusta on integroitu oppiaineiden ja kliinisten ja prekliinisten opintojen välillä. Helsingin yliopistossa on maan ainoa ruotsinkielinen opintolinja, jolle hyväksytään 5 % lääkärikoulutukseen otettavien opiskelijoiden määrästä.[8]

Lisäkoulutus muokkaa

Peruskoulutuksen jälkeen lääkäri anoo Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolta (Valvira) laillistamista eli oikeutta harjoittaa ammattia laillistettuna lääkärinä toisen johdon ja valvonnan alaisena[9][10]. Jotta lääkäri voisi harjoittaa ammattiaan itsenäisesti, hänen tulee EU-säännösten mukaan suorittaa peruskoulutuksen lisäksi kolmivuotinen perusterveydenhuollon lisäkoulutus (eurovaihe).

Lisäkoulutukseen kuuluu käytännön lääkärinä työskentelyä sairaalassa ja terveyskeskuksessa sekä pieni määrä terveydenhuollon hallinnon koulutusta. Toukokuun alusta 2011 lähtien valmistuneen lääkärin on tullut suorittaa yleislääkärin erityiskoulutus eli YEK. Se vastaa entistä perusterveydenhuollon lisäkoulutusta eli ns. eurovaihetta ja mahdollistaa lääkärinä toimimisen EU/ETA-alueella. Vuodesta 2019 alkaen opinto-oikeuden kestona yleislääketieteen erityiskoulutukseen on ollut 6 vuotta.[11]

Varsinainen YEK-koulutus kestää kokopäiväisenä Suomesta tai Belgiasta lääketieteen lisensiaateiksi (LL) valmistuneille kaksi vuotta, kun taas muille kolme vuotta. Vuoden ero johtuu tutkintojen välisestä erosta, Suomessa ja Belgiassa annetukseen opetukseen sisältyvästä kliinisestä koulutuksesta voidaan hyväksilukea vuoden suoritus.[11] Muualla kuin Suomessa lääkäriksi valmistuneilta edellytetään 3 vuotta työkokemusta ammatinharjoittamisoikeuden myöntämisen jälkeen.[11]


Lähteet muokkaa

  1. ↑ Lyhenneluettelo: L Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 12.10.2016.
  2. ↑ Ammattioikeudet Valvira. Viitattu 12.10.2016.
  3. ↑ Katso Ylen yhteishakukoneesta, kuinka moni kilpailee kanssasi samasta opiskelupaikasta – tutut alat suosiossa myös tänä keväänä Yle Uutiset. 1.4.2021. Viitattu 17.7.2022.
  4. ↑ Opintovaiheet www.duodecimlehti.fi. Viitattu 17.7.2022.
  5. ↑ prekliininen (Lääketieteen sanasto) Duodecim Terveyskirjasto, terveyskirjasto.fi. 18.10.2016. Viitattu 17.7.2022.
  6. ↑ a b c Lääketieteen opiskelu: Kuusi vuotta oppimista, kasvamista ja kokemista Lääketieteenkandidaattiseura (LKS), lks.fi. Viitattu 17.7.2022.
  7. ↑ a b Kandit - Haluatko lääkäriksi? Lääkärin opinpolku askel askeleelta 9.1.2015. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 17.7.2022.
  8. ↑ Hakeminen › Kielitaidon osoittaminen | Lääketieteellisten alojen yhteisvalinta | Lääketieteelliset.fi Lääketieteellisten alojen yhteisvalinta. Viitattu 17.7.2022.
  9. ↑ Opiskelijat Opiskelijat. Arkistoitu 5.7.2022. Viitattu 17.7.2022.
  10. ↑ Opiskelijan oikeudesta työskennellä valmistumisen jälkeen Opiskelijan oikeudesta työskennellä valmistumisen jälkeen. Arkistoitu 26.5.2022. Viitattu 17.7.2022.
  11. ↑ a b c Yleislääketieteen erityiskoulutus - Opinto-opas. Voimassa 1.8.2020 alkaen toistaiseksi (pdf) 31.1.2022 (päivitetty). Suomen yliopistojen lääketieteelliset tiedekunnat, laaketieteelliset.fi. Viitattu 17.7.2022.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lääketieteen_opiskelu_Suomessa&oldid=22081001”