Kuura on pienten jääkiteiden muodostama valkea peite rakenteiden pinnassa. Kirkkaina öinä maan lämpötilan laskiessa nopeasti kuuraa voi syntyä maanpinnalle, kasveihin ja rakennuksiin.[1] Kuuraa ilmestyy esimerkiksi nurmikolle ja autojen tuulilaseihin.[2] Kesäpäivänä kuuraa voi muodostua pakastimesta esiin otetun rasian pintaan.

Puu kuuran peitossa
Kuura.

Kuura sotketaan usein huurteen kanssa, ja yleiskielessä molempia kutsutaan huurteeksi. Meteorologisesti ero on siinä, että kuura syntyy härmistymällä suoraan vesihöyrystä kiinteään muotoon[2] tilanteessa, jolloin kastepiste on pakkasen puolella ja pinnan lämpötila on alempi kuin kastepiste mutta ilman lämpötila korkeampi kuin kastepiste.

Huurre taas syntyy siten, että pieniä alijäähtyneen nesteen pisaroita tiivistyy ja niistä syntyy jäätävää sumua tai utua. Tämä sumu tai utu tarttuu sitten hanakasti kaikkiin tarpeeksi kylmiin pintoihin.[3]

Kuura muodostaa fraktaaleista muodostuvia monimutkaisia kuvioita, joiden selittämiseen ei ole mitään matemaattista kaavaa. Huurre taas synnyttää pienenpieniä valkoisia möykkyjä, joista puuttuu fraktaalien ominaisuudet.[4]

Lähteet muokkaa

  1. William J. Burroughs: Sää, s. 186. Gummerus. ISBN 9512052369.
  2. a b Härmistyminen Ilmakehä ABC Ilmatieteen laitos
  3. Ilmakehä ABC (Arkistoitu – Internet Archive) Ilmatieteen laitos
  4. Arja Kivipelto: Kuuraa vai huurretta? Moni liukastuu sanoissaan, kun aletaan puhua säästä. Helsingin Sanomat, 17.12.2015, s. B8. Sanoma Oy. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.2.2016.

Aiheesta muualla muokkaa