Kuulakaktukset

Kuulakaktukset (Parodia) on pienikokoisia, enimmäkseen pallomaisia ja värikkäästi kukkivia lajeja sisältävä kaktuskasvisuku. Se on suosittu kaktusharrastajien parissa ja sen seurauksena se on jaettu satoihin lajeihin, joista monet eivät ole oikeutettuja. Myös on erotettu paljon eri sukuja, jotka tieteellisessä tutkimuksessa ovat osoittautuneet aiheettomiksi. Sellaisia ovat Brasilicactus, Brasiliparodia, Eriocactus, Notocactus ja Wigginsia. Tämä tietenkin aiheuttaa paljon sekaannusta harrastajille. Lajeja kuulakaktusten sukuun kertyy 66. Suvun tieteellinen nimi on annettu Paraguayn kasviston tutkijan Domingo Parodin kunniaksi.[1]

Kuulakaktukset
Parodia aureicentra -kuulakaktus.
Parodia aureicentra -kuulakaktus.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Streptophyta
Kaari: Versokasvit Embryophyta
Alakaari: Putkilokasvit Tracheophyta
Luokka: Siemenkasvit Spermatophyta
Alaluokka: Koppisiemeniset Angiospermae
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kaktuskasvit Cactaceae
Alaheimo: Cactoideae
Tribus: Notocacteae
Suku: Kuulakaktukset Parodia
Spegazzini (1923)
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Kuulakaktukset Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kuulakaktukset Commonsissa

TuntomerkitMuokkaa

Kuulakaktukset ovat yksivartisia tai mätästäviä ja matalakasvuisia kaktuksia, joiden varret ovat pallomaisia tai lyhyen lieriömäisiä. Uurteiden reunat ovat kyhmyisiä tai varsi on pelkästään kyhmyinen. Nuoret areolit ovat tavallisesti tiheävillaisia. Piikkejä on areolissa muutama tai paljon. Kukat syntyvät varren kärjen tuntumaan ja ovat suppilomaisia tai kellomaisia, kirkasvärisiä. Kuulakaktukset kukkivat päivällä. Kukkapohjuksessa on usein karvoja ja sukasia; sukaset rajoittuvat joissain tapauksissa pohjusmaljan yläosaan. Hedelmä on pallomainen, nuijamainen tai lieriömäinen, kuivahko, villakarvainen tai sukaspintainen. Avautumistavaltaan hedelmät ovat vaihtelevia. Mehevät hedelmät ovat vaaleanpunaisia. Siementen muoto on vaihteleva, samoin väri: punaisenruskeasta mustaan. Joidenkin lajien siemenissä on uloke, ns. karunkkeli eli strofioli. Joillakin lajeilla puolestaan siemenessä on piikkimäisiä tai karvamaisia ulokkeita.[2]

LevinneisyysMuokkaa

Kuulakaktukset ovat eteläamerikkalaisia kaktuksia ja ovat levinneet enimmäkseen Andien itäpuolelle Boliviassa, Brasiliassa, Paraguayssa, Uruguayssa ja Argentiinassa.[3]

LajitMuokkaa

Kuulakaktuksia tunnetaan 66 lajia. Suomenkielinen nimi on vain kolmella.

  • P. alacriportana
  • P. allosiphon
  • P. arnostiana
  • P. aureicentra
  • P. ayopayana
  • P. buiningii
  • P. carambeiensis
  • P. chrysacanthionkeltakuulakaktus
  • P. columnaris
  • P. comarapana
  • P. commutans
  • P. concinna
  • P. crassigibba
  • P. curvispina
  • P. erinacea
  • P. erubescens
  • P. formosa
  • P. fusca
  • P. haselbergii
  • P. hausteiniana
  • P. herteri
  • P. horstii
  • P. langsdorfii
  • P. leninghausii
  • P. linkii
  • P. maassii
  • P. magnifica
  • P. mammulosa
  • P. meonacantha
  • P. microsperma
  • P. mueller-melchersii
  • P. muricata
  • P. neoarechavaletae
  • P. neohorstii
  • P. nigrispina
  • P. nivosa
  • P. nothominuscula
  • P. nothorauschii
  • P. ocampoi
  • P. ottonis
  • P. oxycostata
  • P. penicillatapunakuulakaktus
  • P. permutata
  • P. procera (P. gracilis) – oranssikuulakaktus
  • P. rechensis
  • P. ritteri
  • P. rudibuenekeri
  • P. rutilans
  • P. saint-pieana
  • P. schumanniana
  • P. schwebsiana
  • P. scopa
  • P. sellowii
  • P. stockingeri
  • P. stuemeri
  • P. subterranea
  • P. tabularis
  • P. taratensis
  • P. tenuicylindrica
  • P. tilcarensis
  • P. tuberculata
  • P. turbinata
  • P. turecekiana
  • P. warasii
  • P. werdermanniana
  • P. werneri

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Anderson 2001:538
  2. Anderson 2001:538
  3. Anderson 2001:538