Kutilan kanava
Kutilan kanava on kanavahanke Taipalsaarella. Kanavan tarkoitus on yhdistää Pien-Saimaa ja Suur-Saimaa, jotta niiden välinen vesimatka lyhenisi. Kanavan sijainti olisi Taipalsaaren Rehulan kylässä sijaitsevasta Umianlammesta Kutilan taipaleen halki Pien-Saimaaseen. Kanavasta tulisi noin 400 metrin pituinen. Kanavahankkeen on arvioitu maksavan yli 15 miljoonaa euroa. Kanavan yhteyteen on suunniteltu myös pumppaamoja, joilla on arvioitu olevan Pien-Saimaan vedenlaatua parantava vaikutus.[1] Kanavan arvioidaan valmistuvan vuonna 2025.[2]
Historia muokkaa
Kanavan rakentamista samalle paikalle on ehdotettu jo 1860-luvulla. Silloin kanavahanke kulki nimellä "Kivitapaleen kanava". Tarkoituksena oli luoda paremmat vesitieyhteydet sahateollisuudelle. Kanavasta kaavailtiin 15 metrin levyistä, jotta senaikaiset tukkilautat saataisiin vedettyä kokonaisina läpi kanavan. Enso-Gutzeit oli vahvasti kanavan rakentamisen kannalla. Rautatieverkon kehittyminen vähensi vesiyhteyksien merkitystä puutavaran kuljetuksessa, joten kanavan rakentamista lykättiin.[3]
Vuoden 1912 tienoilla rakennettiin hirsirakennus Taipalsaaren Rehulan kylään kanavan johtohenkilöitä varten, mutta kanavahankkeen keskeytymisestä johtuen rakennuksesta tuli Rehulan koulu. [4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Yli 100 vuotta sitten alettiin suunnitella kanavaa, joka yhdistäisi Suomen suurimman järven osat toisiinsa – koronavirus voi nyt saada pyörät pyörimään yle.fi. 13.7.2020. Viitattu 05.04.2021.
- ↑ Lemi ja Savitaipale sanoivat ei, mutta Kutilan kanava saattaa silti olla lähempänä toteutumista kuin koskaan ennen yle.fi. 19.10.2020. Viitattu 05.04.2021.
- ↑ Unohdetut piirrokset osoittavat: Kutilaan suunniteltiin kanavaa jo 1860-luvulla – Lappeenrannasta piti rakentaa uusi pääväylä Suur-Saimaalle, mutta töitä ei koskaan aloitettu esaimaa.fi. 22.11.2020. Viitattu 05.04.2021.
- ↑ Taipalsaarelaisen Veikko Karhun omistama niemi on ollut rakennuskiellossa Kutilan kanavan vuoksi jo yli sata vuotta – Nyt kunta haluaa ostaa tai lunastaa Saimaan rantaa metsämaan hinnalla esaimaa.fi. 30.1.2021. Viitattu 05.04.2021.