Kustaa Karjalainen

suomen sukulaiskielten tutkija ja tutkimusmatkailija
Kustaa Karjalainen 1900-luvun alussa.

Kustaa Fredrik Karjalainen (21. elokuuta 1871 Kajaani5. syyskuuta 1919 Loviisa) oli suomen sukulaiskielten tutkija ja tutkimusmatkailija.[1]

HenkilöhistoriaMuokkaa

Karjalaisen vanhemmat olivat sahatyömies Adolf Karjalainen ja Eva Gustava Kontio. Hän pääsi ylioppilaaksi Kuopion suomalaisesta lyseosta 1892 ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1897 ja lisensiaatin tutkinnon 1905. Suomen kielen opettajana Helsingin teollisuuskoulussa Karjalainen toimi 1896-98, Helsingin yliopiston historiallis-kielitieteellisen laitoksen amanuenssina vuodesta 1904 lähtien ja suomalais-ugrilaisen kielitieteen dosenttina vuodesta 1905 lähtien. Hän oli myös vt. suomen kielen lehtori vuosina 1905–1913 sekä vt. suomen kielen ja kirjallisuuden professori 1908, 1910, 1913, 1914 ja 1917.[1]

Karjalainen teki tutkimusmatkoja Vienan Karjalaan 1894, Tverin Karjalaan 1895, Rukajärvelle 1897, ostjakkien luo Siperiaan Tobolskin ja Tomskin seudulle 1898–1902 sekä Unkariin 1906. Suomalais-Ugrilaisen Seuran kirjavarainhoitajana Karjalainen toimi 1897-1898 ja sihteerinä 1906-1919.

Karjalainen oli naimisissa vuodesta 1904 Elsa Maria Cleven (s. 1878, professori Zacharias Cleven tytär) kanssa.[1]

TeoksiaMuokkaa

  • Ostjakkeja oppimassa 1899–1902
  • Zur ostjakischen Lautgeschichte I: über den Vokalismus der ersten Silbe, väitöskirja. 1904
  • Wie Ego im. ostjakischen die verwandten benennt 1913
  • Beiträge zur Geschichte der finnischugrischen dentalen nasale 1914
  • Jugralaisten uskonto 1918
  • Siperian matkoilta, 100 kirjettä morsiamelle (julkaissut K. Krohn) 1921
  • Ostjakisches Wörterbuch, toimittanut Y. H. Toivonen. 1948

LähteetMuokkaa

KirjallisuusMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Kulonen, Ulla-Maija: ”Karjalainen, Kustaa Fredrik (1871–1919)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 832–833. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2. Teoksen verkkoversio.