Kurkijoen maamiesopisto
Kurkijoen maamiesopisto, aik. Kurkijoen maanviljelysopisto, oli luovutetussa Karjalassa toiminut maanviljelysopisto. Sen edeltäjä oli Kurkijoelle valtion omistamalle Kurkijoen hovitilalle perustettu maanviljelys- ja karjakkokoulu, jonka tehtävänä oli tarjota Itä-Karjalan ja Itä-Suomen asukkaille maa- ja karjatalousalan korkeamman tason opetusta. Kurkijoen maanviljelysopisto aloitti toimintansa 5. joulukuuta 1874. Koulun ensimmäinen johtaja oli 1874–1896 A. E. Lång,[1] myöhemmin maanviljelyksen ylitarkastaja[2]. Kurkijokelainen Viktor Fagerström oli koulun johtaja vuodesta 1918.
Koulu aloitti kolmivuotisena. Oppilaat jakautuivat pohjakoulutuksen perusteella renki- ja voutiluokkiin. Kun maatalouden opetusta järjestettiin uudelleen 1896, opiston uudeksi nimeksi tuli Kurkijoen ylempi maanviljelyskoulu, ja marraskuussa 1910 koulun nimi muuttui jälleen, nyt Kurkijoen maamiesopistoksi.[1] Opisto oli tarkoitettu maatalouden ammattiin kouluttavaksi keskikouluksi sellaisia nuorukaisia varten, ”jotka syystä tai toisesta kykenemättömiä loppuun suorittamaan lyseon täydellistä oppikurssia”.[3]
Opistosta tuli 1910 kaksivuotinen, kun maamieskoulun oppilaiden pohjakoulutuksen ja ennakkoharjoittelun vaatimuksia lisättiin[1] siten, että piti olla suoritettuna lyseon 5. luokan kurssi tai vaihtoehtoisesti hakijalla piti olla vastaavat tiedot tai käytynä ylempi kansakoulu tai suoritettuna opintokausi kansanopistossa. Lisäksi kaikilta edellytettiin kahden vuoden käytännöllinen harjoittelu. Pääsyvaatimukset olivat korkeammat kuin Mustialassa, mutta 1918 pääsyvaatimukset muutettiin samanlaisiksi kuin Mustialassa, Kurkijoen koulun historian mukaan siksi, että aste-eroa ei katsottu hyvällä silmällä.[3].
Koulutilasta erotettiin 1895 Elisenvaaran ulkotila. Sinne perustettiin 1896 Suohovin alempi maanviljelyskoulu, jonka koulutilalla aloitti toimintansa naiskarjakkoja kouluttava yksivuotinen karjanhoitokoulu. Myöhemmin karjakkokoulun nimeksi tuli Itä-Karjalan tietopuolinen karjanhoitokoulu.[1]
Kun Kurkijoki määrättiin talvisodan päätyttyä 1940 evakuoitavaksi, maamiesopisto liitettiin Mustialan maamiesopistoon ja opisto ja virat lakkautettiin toukokuussa 1940. Kurkijoen toisen vuosikurssin oppilaat suorittivat loppukuulustelun Mustialassa, ja ensimmäisen vuosikurssin oppilaat tulivat sinne ensimmäiselle vuosikurssille.[1]
Kurkijoen ja Elisenvaaran koulut palasivat Kurkijoelle jatkosodan aikana. Elisenvaaran koulutilan rakennukset olivat tuhoutuneet. Opiston ja koulutilan rakennuksissa toimi sota-aikana sotavankileiri nro 12.[1]
Kurkijoen maamiesopiston toverikunta toimi 1950-luvulle asti.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Kurkijoen maamiesopisto, Arkistolaitos, (Arkistoitu – Internet Archive) Narc.fi, viitattu 14.6.2014
- ↑ Lukunäyte: Erkki Vasara, Raskailta tuntuivat asekeet. WSOY 2013[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Esko Lappalainen, Agrologien opinahjot esittäytyvät, Akrologit 2/2008 s. 7–8[vanhentunut linkki] (pdf)
Kirjallisuutta muokkaa
- Kurkijoen Maamiesopisto 1910–35, Julkaisutoimikunta, toim. Veli Räsänen. Otava, 1935.
- J. Karttunen: Kurkijoen maamiesopiston toimintakertomus vuodelta 1939. Parikkala 1940.