Kupoliteltta

Kupoliteltta on teltta, jossa teltan runkokepit kaartuvat teltan yläosassa yhteen muodostaen kupolin muotoisen kokonaisuuden. Kupoliteltat, etenkin Sopu-teltta, olivat Suomessa suosittuja 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa, jolloin suuri osa leirintäaluemajoituksesta ei vielä tapahtunut mökeissä vaan teltoissa. Yhteen kupolitelttaan mahtui helposti koko ydinperhe eli neljä henkilöä.

Kupoliteltta

Etualalla kupolitelttoja

Ennen leirintäalueiden mökkien ja asuntovaunujen yleistymistä kupoliteltoista jossain määrin luovuttiin, mutta tällöinkin niitä käytettiin ja ne saivat rinnalleen huvilateltat, jotka olivat kooltaan suurempia ja joissa teltan toisen osan muodosti varsinaisen asuinteltan sisäänkäynnin eteen lisätty, ikkunalla varustettu ja etuseinästään avoin kuistiosa.

Retkeilyssä kupoliteltat ovat edelleenkin käytössä, sillä ajan myötä niiden yksinkertainen puuvillakangas vaihtui keinokuituihin ja kaksikerrosrakenteeseen. Kupolin olennainen ominaisuus on sen vapaastiseisovuus: se ei tarvitse kiristysnaruja pysyäkseen pystyssä. Etenkin melojat suosivat kupoleita tämän ominaisuuden takia, koska se mahdollistaa teltan pystyttämisen kalliolle ilman kiviä tai muita ankkureita. Suomen saaristot ovat näet usein täynnä pieniä kallioisia saaria, ja koska ulkosaaristossa matala kataja on vallannut useimmat kasvupaikat, kallio saattaa olla ainoa paikka, jolle teltan voi pystyttää.

Toinen kupolitelttojen käyttöalue on äärimmäiset tuuliolosuhteet: arktisissa ja vuoristo-olosuhteissa ns. geodeettiset kupolit ovat erittäin tukevia ja säilyttävät muotonsa kovassakin tuulessa.

Osa kupoleista tarvitsee jonkinlaisen ankkuripisteen eteiskatoksen pystyttämiseksi. Vaikka kupoli olisi täysin vapaastiseisova, se on hyvä kiinnittää johonkin tukevaan tuulenpuuskan varalta: yksin jätettyjen telttojen tiedetään päätyneen mereen.

Historia

Kupoliteltan kehitti suomalainen Jarl Lönnqvist 1930-luvulla. Hän patentoi keksintönsä (suomalainen patentti no 26.102) . Tuotteelle annettiin nimeksi Sopu-teltta ja tuotetta valmisti Telttaliike Sopu Oy. Sodan jälkeen, kun tuontitavaraa säännösteltiin, piti Sopu-teltankin ostamiseen saada lupa Kansanhuoltolautakunnalta .

Soputeltan kulta-aikaa olivat 1950-60 luvut, kun säännöstely päättyi ja ulkomaanmatkailu alkoi 1950-luvulla kasvaa. Soputeltan pohjakoko oli 200 x 200 cm ja sen harjakorkeus oli 120 cm. Kilpailevia kupolitelttoja ei ollut ja suomalaisen telttailijan saattoi Euroopan leirintäalueilla tunnistaa Sopu-teltasta jo kaukaa.

Kun Sopu-teltan patentit vanhenivat, alkoi Soputeltan kopioita tulla Eurooppaan maailman halpatuontimaista. Suomen Metsämuseossa on näytteillä alkuperäinen Sopu-teltta 1930-luvulta Telttaliike Sopu poistettiin kaupparekisteristä vuonna 1981

Rakenne

Kahdella kaarella saadaan katettua neliskulmainen alue ja sopiva nukkuma-ala. Kolmen keskellä kohtaavan kaaren arkkitehtuurilla saadaan kuusikulmainen pohja-ala, josta osa voidaan jättää eteiselle ja loput sisäteltalle. Lisäämällä kaaria ja asettamalla ne kohtaamaan muualla kuin lakipisteessä voidaan rakentaa geodeettinen kupoli, joka on erittäin tukeva muoto.

On myös kupolitelttoja, joissa kaikki kaaret eivät ulotu laidasta laitaan. Näin voidaan saavuttaa vapaastiseisova rakenne, jossa on tilaa oviaukolle tai eteiselle.

Osassa kupolitelttoja eteinen on osa vapaastiseisovaa rakennetta, osassa se taas vaatii kankaan pingottamista kiilan tms. avulla.

Niissä vaelluskupoleissa, joissa kaaret kohtaavat laella, on usein kaarien päälle tuleva kalottikangas, joka mahdollistaa tuuletusaukon sijoittamisen sen alle. Tämä parantaa huomattavasti tuuletusta normaaliolosuhteissa mutta avaa tien sateelle ja lumelle kovassa tuulessa. Geodeettisissa teltoissa, jotka on suunniteltu erityisen koviin olosuhteisiin, tuuletusaukot ovat usein pieniä ja ilmanvaihto rajoittunutta.

Vähemmän vaativaan käyttöön suunnitelluissa kupoliteltoissa saattaa sisäteltta olla osittain hyttysverkkoa ja ulkoteltta ulottua vain osan matkaa alas, jolloin ilmanvaihto on runsasta.