Kuolon kihlattu
Kuolon kihlattu (myös Kuolemalle kihlattu, Kuolon morsian, Kuoleman morsian; ital. Sposa nella morte) on vuonna 1915 valmistunut italialainen mykkäelokuva. Emilio Ghionen ohjaaman intohimodraaman pääosaa esittää oopperalaulaja Lina Cavalieri.
| Kuolon kihlattu | |
|---|---|
| Sposa nella morte | |
 Elokuvan yhdysvaltalainen lehtimainos. |
|
| Ohjaaja | Emilio Ghione |
| Käsikirjoittaja | Luciano Muratore |
| Kuvaaja | Antonio Cufaro |
| Pääosat | Lina Cavalieri, Luciano Muratore |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia |
| Tuotantoyhtiö | Tiber Film |
| Ensi-ilta |
4. marraskuuta 1915 (Rooma) 10. syyskuuta 1916 (Suomi) |
| Kesto | 1537/345 metriä (14 min.) |
| Alkuperäiskieli | mykkäelokuva |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
Juoni muokkaa
Musiikin opiskelija Elyane matkustaa Roomaan, jossa hän rakastuu taidemaalari Pierreen. Elyanea tavoittelee myös herttua Alberto, joka sokaisee tytön yhteiskunnallisella asemallaan. He pakenevat Pariisin seurapiirielämään, mutta pian käy ilmi, ettei herttua aiokaan mennä naimisiin. Elyanesta taulun maalannut Pierre haavoittuu kaksintaistelussa Alberton kanssa ja tyttö hoitaa hänet terveeksi. Pierre pakenee menneisyyden haamuja, mutta entinen rakkaus ei jätä häntä rauhaan. Elyane seuraa Pierreä Roomaan, jossa hän tekee itsemurhan ollakseen ikuisesti rakastettunsa kihlattu.[1][2]
Näyttelijät muokkaa
| Lina Cavalieri | … | Elyane Ferny |
| Lucien Muratore | … | Pierre Marsant |
| Alberto Collo | … | Vallaltan herttua Alberto Cenci |
| Ida Carloni-Talli | … | Vallaltan herttuatar |
| Luigi Scotto | … | |
| Alfonso Cassini | … | Villa Medicin johtaja |
| Angelo Bonfanti | … | Antonio |
| Diomira Jacobini | … | [3] |
Tuotanto ja vastaanotto muokkaa
Tiber Filmin tuottama[3] Kuolon kihlattu oli kuuluisan laulajan ja ”maailman kauneimmaksi naiseksi” mainitun Lina Cavalierin ensimmäinen Italiassa tekemä elokuva. Miespääosaa esittää Cavalierin aviomies, ranskalainen tenori Lucien Muratore.[4]
Kuolon kihlattu on yksi 1910-luvun lukuisista diivaelokuvista. Juoneltaan tavanomaisena sen vetovoima perustui mahdollisuuteen nähdä kuuluisa oopperalaulaja ja samalla vilaus hänen elämäntavastaan. Elokuva oli suuri yleisömenestys ja se sai Italiassa pääosin myönteisiä arvosteluja.[3][5] Yhdysvaltalaiset kriitikot pitivät elokuvan juonta typeränä ja suhtautuivat huvittuneesti varsinkin Muratoren näyttelijänsuoritukseen.[1][2]
Elokuvaa esitettiin Suomessa syksyllä 1916[6][7][8][9]. Lehtimainoksen mukaan Kuolon kihlattu oli ”kieltämättä paraimpia filminäytelmiä, mitä on pitkään aikaan nähty”. Erityistä huomiota kiinnitettiin elokuvassa nähtävään Cavalierin huvilaan, yli kaksi miljoonaa markkaa maksaneisiin helmiin, neljännesmiljoonan arvoisiin chinchillaturkiksiin ja vuoden 1916 naismuotia edustaviin Paquinin pukuihin[6].
Restaurointi muokkaa
Elokuvan 1537 metrin alkuperäispituudesta on säilynyt 345 metrin pahoin vahingoittunut espanjankielinen katkelma, joka on restauroitu Valencian ja Bolognan elokuva-arkistojen yhteistyönä. Katkelma on nähtävissä Bolognan elokuva-arkiston sivustolla.[2][4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Sempre in penombra sempreinpenombra.com. Viitattu 5.7.2017.
- ↑ a b c Silents, Please! silentsplease.wordpress.com. Viitattu 5.7.2017.
- ↑ a b c Bianco e Nero, numero speciale: Il cinema muto italiano 1915, seconda parte (1992), s. 226–229.
- ↑ a b Cineteca di Bologna cinestore.cinetecadibologna.it. Viitattu 5.7.2017.
- ↑ Martinelli, Vittorio: L’avventura cinematografica di Lina Cavalieri. Il Territorio, 1986, no 3, s. 290–292. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Helsingin Sanomat, 10.9.1916, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Uusi Suometar, 17.9.1916, s. 4. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Aamulehti, 19.10.1916, s. 1. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Vaasa, 16.11.1916, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
Aiheesta muualla muokkaa
- Kuolon kihlattu Internet Movie Databasessa (englanniksi)