Kuningaspallo
Kuningaspallo on Suomessa 1800-luvun loppupuolelta noin vuoteen 1914 pelattu pallonlyöntipeli. Kuningaspallon ensimmäinen virallinen ottelu pelattiin Oulussa vuonna 1901. Kuningaspallon säännöt kirjattiin ylös ja julkaistiin Suomen Valtakunnan Urheiluliiton perustaja Ivar Wilskmanin kirjassa vuonna 1903.[1][2]
Kuningaspallon pohjalta professori Lauri Pihkala kehitti uuden pallonlyöntipelin, nimeltään pitkäpallo, josta vaiheittaisten muutosten jälkeen kehittyi pesäpallo.[3] Vuonna 2016 Pohjois-Iin kylä elvytti kuningaspallon harrastus- ja liikuntamuodoksi Avoimet kylät ‑toiminnallaan.[4][5]
Säännöt muokkaa
Kuningaspallossa lyödään kotimaalista. Lyöntien turvin lyöjä saa edetä ulkomaaliin ja takaisin polttoheittoa väistellen.[2] Juoksija palaa, mikäli ulkopelaajan heitto osuu häneen maalien välillä.[2] Omalla lyönnillä ei ole pakko edetä, vaan etenijä saa jäädä odottamaan toisten lyöjien onnistuneita lyöntejä.[2] Vuoronvaihto syntyy yhdestä palosta, ja voittajajoukkue on se, joka saa lyödä pidemmän aikaa.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Seinäjoen Maila-Jussit 75-vuotta juhlakirja s. 37 – Erkki Valtamäki, Ilkka Heiskari, 2007
- ↑ a b c d Huovinen, Pertti: Kuningaspallon saattohoitola Pohjois-Iin Sanomat - juhlalehti (25 vuotta). 2012. Pohjois-Iin kyläyhdistys ry. Viitattu 22.10.2018.
- ↑ Lajin synty Museo - pesäpallo. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 22.10.2018.
- ↑ Kuningaspallo Pohjois-Iin kyläyhdistys ry. Viitattu 22.10.2018.
- ↑ Kuningaspallo 11.6.2016 Albumi. 2016. Pohjois-Iin kyläyhdistys ry. Viitattu 22.10.2018.