Kunigunde
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Kunigunde Luxemburgilainen (noin 980 – 3. maaliskuuta todennäköisesti vuonna 1033) oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin Henrik II Pyhän puoliso. Keisarin kuoleman jälkeen hän johti hetken aikaa keisarikuntaa. Kunigunde syntyi nykyisessä Luxemburgissa tai Burg Gleibergissä lähellä Gießeniä ja kuoli Kaufungenissa.
Elämä muokkaa
Kunigunde oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan korkeimpaan ylimystöön kuuluneen kreivi Siegfried I Luxemburgilaisen (k. 998) ja Hadwigin tytär. Hän avioitui 998 tai 1000 Baijerin herttua Henrik IV:n, myöhemmän keisari Henrik II:n, kanssa. Kunigunde talletti puolisoltaan saamansa huomenlahjan Bambergissa sijainneeseen luostariin. Avioliitto oli lapseton, mitä myöhemmät kronikoitsijat alkoivat legendoissaan kutsua ”siveäksi joosefilaiseksi avioliitoksi”, liitoksi, jossa uskonnollisista syistä pitäydytään siveydessä.
Mainzin arkkipiispa Willigis vihki vuonna 1002 Kunigunden Paderbornissa Saksan kuningattareksi. Vastaavasta kruunauksesta ja voitelusta ei ole todistettavaa tietoa hänen edeltäjiensä osalta. Kunigunde on todennäköisesti ensimmäinen Saksan kuningatar, joka on saanut tämän pyhän voitelun hallitsijattareksi. Henrikin noustua keisariksi Kunigunde kruunattiin vuonna 1014 puolisonsa vierellä Roomassa keisarinnaksi.
Kunigunden vaikutusvaltaiset veljet Adalbero (Trierin St. Pauluksen kirkon palvelija), Dietrich (Metzin piispa) ja Baijerin herttua Henrik V nousivat avoimeen selkkaukseen keisaria vastaan. Henrik II kukisti luxemburgilaiset nopeasti ja vakautti valtansa.
Henrik II kuoltua 1024 Kunigunde otti keisarin vallanmerkit haltuunsa ja yhdessä veljiensä Dietrichin ja Henrikin kanssa piti valtaa parin kuukauden ajan, kunnes Konrad II valittiin uudeksi keisariksi. Tämän jälkeen Kunigunde vetäytyi perustamaansa Kaufungenin luostariin, jossa hän eli elämänsä viimeiset vuodet. Kuolema korjasi hänet 3. maaliskuuta 1033. Kunigunde haudattiin ensin luostarinsa kirkkoon, josta hän pääsi myöhemmin miehensä, keisari Henrik II rinnalle Bambergin tuomiokirkkoon.
Poliittinen vaikutusvalta muokkaa
Kunigunde toimi näkyvänä poliittisena vaikuttajana miehensä rinnalla. Tämä tulee esille keisari Henrik II Pyhän jäljelle jääneistä asiakirjoista, joissa joka kolmannessa mainitaan Kunigunden osallistuneen neuvoillaan tai teoillaan Henrikin päätöksentekoon. Henrikin ollessa vuosina 1012 ja 1016 Saksissa rajasodissa Kunigunde toimi hänen sijaisenaan. Kunigunden harjoitti myös laajaa lahjoituspolitiikkaa sekä perusti merkittävän Kaufungenin luostarin.
Pyhimys muokkaa
Keisari Henrik II Pyhä julistettiin vuonna 1146, runsaat sata vuotta kuolemansa jälkeen, pyhimykseksi. Legendan mukaan hän vaati myös puolisonsa Kunigunden julistamista pyhäksi.
Huhtikuun 3. päivänä vuonna 1200 paavi Innocentius III julisti Kunigunden pyhimykseksi. Bambergin kaupunginarkistosta löytyy kaksi pyhimykseksi julistamista valmistelevaa asiakirjaa. Kunigunden maalliset jäännökset tuotiin Bambergin tuomiokirkon yhdelle alttarille 9. syyskuuta 1201 pyhäinjäännöksinä. Näyttävän hautapaaden hän sai kuitenkin vasta vuonna 1513, jolloin Tilman Riemenschneider valmisti keisariparille tuomiokirkkoon loisteliaan marmorisen hautapaaden.
Myöhäiskeskiajalla Kunigundea kunnioitettiin laajalti Bambergin hiippakunnassa ja laajemminkin Frankenissa merkittävänä pyhimyksenä miehensä rinnalla. Sen osoittaa laajalti käytetty hurskas puhuttelumuoto ”kuningatar ja neitsyt” pyhimys Kunigundesta puhuttaessa. Vielä toisen maailmansodan aikana Kunigunden sanottiin suojelleen Bambergia liittoutuneiden pommituksilta, ja siksi kaupunki säilyi lähes tuhoutumattomana.
Kunigunden maallisten jäännösten lisäksi Bambergissa on säilynyt muitakin häneen liittyviä pyhäinjäännöksiä, ”Pyhän Kunigunden vyö” ja ”Pyhän Kunigunden malja”.