Kumela

Riihimäen kaupunginosa
Tämä artikkeli käsittelee Riihimäen kaupunginosaa. Sanan muista merkityksistä katso Kumela (täsmennyssivu).

Kumela on kaupunginosa Riihimäellä. Alue on yksinomaan omakoti- ja rivitaloaluetta. Siellä on myös ruokakauppa, autokauppa ja huoltoasema. Kumelassa on myös kaksi puistoa: Kumelanpuisto ja Vehmaspuisto. Asukasluku oli vuonna 2015 noin 1 163.[1]

Kumela
Kaupunki Riihimäki
Kaupunginosa nro 14.
Väkiluku 1 163 (2015)
Osa-alueet Vehmas

Alueen muodostumisen kannalta ratkaisevaa oli Kumelan lasitehtaan perustaminen 1930-luvulla sekä myös Riihimäen lasitehtaan perustaminen ennen tätä vuonna 1910. Kumelan lasitehdas sai alkunsa, kun lasinkaivertaja Toivo Kumén perusti paikalle vuonna 1933 lasimaalaamon ja kaivertamon.[2] Ensimmäinen tuotantorakennus, hiomo, rakennettiin 1934. Sitten kaivertamossa työskennelleet Kuménin veljekset Toivo, Ilmari ja Oiva muuttivat sukunimensä Kumelaksi ja perheyhtiö Osakeyhtiö Kumela perustettiin 1936.

Talvisota pysäytti tehtaan toiminnan, mutta sotien jälkeen toimintaa laajennettiin. Tehtaassa oli alkujaan vain koristelasiin keskittynyttä tuotantoa, mutta sittemmin tuotantoa laajennettiin käyttölasiin ja siellä valmistettiin muun muassa lääkelasia ja pulloja Alkolle sekä myös valaisinlasia. Pullotuotanto päättyi tehtaassa 1960. Monista tuotannon uudelleenjärjestelyistä ja toiminnan kehittämisestä huolimatta vaikeudet jatkuivat 1970-luvulla ja lasitehtaan toiminta päättyi konkurssiin 1985. Tämän jälkeen tehdas rakennuksineen purettiin ja tilalle nousi rivitaloalue.[3]

Lähteet muokkaa

  1. Tilastokirja 2016 - Riihimäki Kotikaupunki (Arkistoitu – Internet Archive) (sivu 9, kohta Taajama-alue, rivi Kumela, vuosi 2015), riihimaki.fi, viitattu 1.8.2020.
  2. Juho Haavisto & Sami Louekari - Riihimäen jälleenrakennuskauden pientaloaluetarkastelu, Patastemäki - Kumela - Hirsimäki - Petsamo (sivu 55 - Aluettainen tarkastelu, kohta 4. Kumela, Alueen historia), docplayer.fi, viitattu 31.7.2020
  3. Kumela - tutustu lasitehtaan historiaan - Meillä kotona, meillakotona.fi, viitattu 1.8.2020.