Kuluttajakasvatus on osa kestävään tulevaisuuteen tähtäävää yhteiskunnallista kasvatusta. Kuluttajakasvatukseen sisältyy Brundtlandin komission määrittelemät kestävän kehityksen neljä ulottuvuutta; taloudellinen kestävyys, sosiaalinen kestävyys, kulttuurinen kestävyys ja ekologinen kestävyys osa-alueineen. Kuluttajakasvatuksella tarkoitetaan elämäntaitojen opettamista, arkisen elämänpiirin ja sen ilmiöiden avaamista ja selittämistä kasvatuksellisella otteella. Tavoitteena on arjen taitojen oppiminen, joilla menestytään omassa elämässä ja globaalin yhteiskunnan aktiivisena jäsenenä.

Kuluttajatietojen ja taitojen oppiminen on tarkemmin esitelty strategia-asiakirjassa Kuluttajakompetenssien oppiminen - kuluttajakasvatuksen strategia.[1]

Kuluttajakasvatuksen tavoitteet perustuvat kahteen eheyttävään avainteemaan:

  • kestävä kulutus
  • media- ja teknologialukutaito.

Nämä avainteemat ovat tärkeitä kuluttajakasvatuksen painopisteitä, jotka integroidaan kaikkiin kuluttajakasvatuksen neljään osa-alueeseen:

  • kotitalouden hallinta ja osallisuus
  • kuluttajakauppa
  • yksityistalous
  • markkinointi ja kaupallinen media.

Kuluttajakasvatuksella on monia toteuttajia, sillä yhteisiä sisältöjä löytyy tulevaisuuskasvatuksesta, mediakasvatuksesta, ympäristökasvatuksesta, talouskasvatuksesta, oikeuskasvatuksesta, terveyskasvatuksesta, ravitsemus- ja ruokakasvatuksesta, turvallisuuskasvatuksesta, eettisyyskasvatuksesta ja kansalaisuuskasvatuksesta. Kestäviin kulutustottumuksiin ja kuluttajakansalaisuuteen kasvattamisessa keskeistä on arjen taitojen tavoitteellinen käsittely kasvatus- ja opetustyössä sekä ikäkaudelle sopivien pedagogisten menetelmien käyttäminen.

Kouluopetuksessa kuluttajatietoja ja -taitoja opitaan esimerkiksi kotitalouden, historian ja yhteiskuntaopin, biologian ja kemian, matematiikan, äidinkielen sekä taiteen ja käsityön oppiaineissa. Perusopetuksen valinnaisaineet sekä lukion syventävät ja soveltavat kurssit ovat koulujen luonteva mahdollisuus käsitellä kuluttamista ja kuluttajuutta eri näkökulmista. Kuluttaja- ja elämäntapa-asioita käsitellään myös opetussuunnitelman aihekokonaisuuksien yhteydessä.

Varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa kuluttajakasvatus on osa jokapäiväistä toimintaa. Leikillä ja oppimisympäristöllä ja kasvatuskumppanuudella on keskeinen merkitys. Ensimmäisten vuosien tavoitteena on sellaisten välineiden ja valmiuksien hankkiminen, joiden avulla oppija vähitellen pystyy ymmärtämään ja kokemaan kuluttajuuden ja markkinoiden monimuotoisia ilmiöitä. Myöhemmin opetuksessa ja toiminnassa otetaan huomioon arkielämän käytännön tiedot ja – taidot, aktiivisen kuluttajakansalaisen rooli sekä kuluttajanäkökulman sisältävä asenne yrittäjyyteen. Kuluttajakasvattaminen on myös tärkeä osa nykyajan vastuullista ja välittävää vanhemmuutta ja kotien kasvatuskulttuuria.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Kuluttajakompetenssien oppiminen (Arkistoitu – Internet Archive). Kuluttajakasvatuksen strategia, Ehdotus kuluttajakasvatuksen tavoitteiksi ja sisällöiksi (2010).[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla muokkaa