Kultainen sääntö

eettinen periaate
Vuorisaarna. Carl Bloch 1877.

Kultainen sääntö on arjessa toteutettava periaate, jossa kehotetaan ihmistä tekemään vastavuoroisesti toisille samaa kuin mitä haluaisi itselleenkin tehtävän, tai olemaan tekemättä sellaista mitä ei haluaisi itselleenkään tehtävän. Idea kultaisesta säännöstä on muokattu eri uskontojen pohjalta, ja se on löydettävissä lähes kaikista uskonnoista ja monista ajatussuunnista, ja sitä on tarkasteltu uskonnon lisäksi myös tieteen ja humanismin näkökulmasta. Useimmissa uskonnoissa sääntö mainitaan vain ohimennen, mutta kungfutselaisuudessa ja juutalais-kristillisyydessä siitä on tullut pysyvä ja näkyvä pohdiskelun teema.[1]

”Kultaiseksi” sääntöä alettiin kutsua 1500-luvun Euroopassa.[2]

UskonnoissaMuokkaa

KungfutselaisuusMuokkaa

Älä tee toiselle mitään, mitä et haluaisi itsellesi.[3]

Kultaisen säännön perinne tuli Kiinaan Kungfutsen (551–479 eaa.) kirjoituksista. Kungfutse yhdisti ja laajensi kiinalaisia opetuksia palauttaakseen järjestykselle pohjan maahan, jota vaivasivat korruptio, turmeltuneisuus, sota ja hajaannus. Hänen opetustensa perusta oli luonteenlaadun korostaminen yhteiskunnan perustavissa ihmissuhteissa. Varhaisin kultaisen säännön lähde on hänen Keskustelut-kokoelmansa.

»Tzu-kung kysyi, "Onko yhtä sanaa, joka kävisi käyttäytymisen ohjaukseksi koko elämän ajalle?" Kungfutse sanoi, "Se on 'huomioon ottaminen'. Älä määrää muille sellaista, mitä et haluaisi itsellesi määrättävän."»
(Keskustelut, Kungfutse)

Kungfutselaisuuden kultaista sääntöä pohtivat ja kehittivät edelleen myöhemmät kiinalaisfilosofit.[4]

JuutalaisuusMuokkaa

Älä tee sellaista kanssaihmisillesi, joka on itsellesikin vastenmielistä.[3]

Kultainen sääntö alkoi esiintyä juutalaisessa kirjallisuudessa toisella vuosisadalla eaa., ja siitä tuli pian uskonnon keskeinen opetus. Sen tunnetuin maininta on ajanlaskun alussa vaikuttaneen Rabbi Hillelin vastaus, kun häneltä pyydettiin yhteenvetoa Toorasta: ”Mikä sinulle on vastenmielistä, älä tee sitä lähimmäisellesikään; siinä on koko Toora ja loppu on kommentaaria; mene opiskelemaan sitä.”[5]

Lähi-idän vanhimpia mainintoja säännöstä löytyy Mesopotamiasta vuodelta 450 eaa. peräisin olevassa babylonialaisessa Ahikarin legendan armeniankielisessä käännöksessä muodossa: ”Poikani, mikä sinusta tuntuu pahalta itsellesi, älä sitä tee kumppanillesikaan”.[6]

KristinuskoMuokkaa

Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.[7]

Matteuksen evankeliumissa (Matt. 7:12) kuvataan Jeesuksen saarnanneen kultaista sääntöä vuorisaarnassaan. Matteus käänsi kuvauksessaan arameankielisen Jeesuksen sanat kreikaksi.[8] Jeesus mainitsee kultaisen säännön hiukan eri sanoin myös Luukkaan evankeliumissa (Luuk. 6:31).[9]

IslamMuokkaa

Anas kertoi profeetan sanoneen: "Kukaan teistä ei ole uskovainen niin kauan kuin hän ei toivo (muslimi)veljelleen sitä, mitä hän toivoo itselleen." [10]

Islam kehittyi klaaniyhteiskunnassa, missä oman ryhmän, kuten suvun tai heimon, etu oli tärkeämpi kuin yksilön. [11] Tämän takia islamilaisista teksteistä ei löydy kultaista sääntöä. Laajimmillaan solidaarisuuden vaatimus ulottuu "veljiin", jolla tarkoitetaan muita muslimeita. Yllä lainattua lausetta ei löydy Koraanista, mutta se esiintyy (sulkumerkkeineen) Koraanin jälkeen tärkeimmässä pyhien tekstien kokoelmassa eli al-Bukharin hadith - kokoelmassa "Sunan al-Bukhari", joka kuuluu sunnien ja šiiojen hyväksymiin "Kuuteen kirjaan". Periaatteen laajentamista muslimeista kaikkiin ihmisiin puolusti 1200-luvulla elänyt imaami al-Nawawi, joka kokoelmassaan Riad as-Salihin ("Vanhurskaiden niityt") lainaa kyseistä hadithia. [12] Al-Nawawi katsoo, että vihollisellekin pitää antaa se, mitä ihmisen itsekkyys kieltäytyy antamasta.[13]

Vallitseva käsitys kuitenkin on, että veljellä tarkoitetaan vain muita muslimeita. Näin asian selittää 1400-luvulla uskonoppinut Ibn Hajar al-Asqalani, [14] ja siten se tulkitaan myös nykyisin. Esimerkiksi Islam.web -sivulla annetun fatwan mukaan "ei ole luvallista kutsua juutalaisia tai kristittyjä veljiksemme. Sen sijaan heitä on vihattava Jumalan asian takia". [15] Toinen sivuston fatwa kieltää muslimeita ystävystymästä ei-muslimin kanssa.[16] Vaikka islamin pyhistä teksteistä ei suoraan löydy kultaista sääntöä, jotkut uskonoppineet, kuten al-Nawawi, kuitenkin tulkitsevat asian toisin. Nämä tulkinnat kuuluvat myös islamiin.[17]

Muut uskonnotMuokkaa

  • Brahmalaisuus: Älä tee toiselle sellaista, joka aiheuttaa sinulle itsellesi tehtynä tuskaa.
  • Buddhalaisuus: Älä satuta toisia tavoilla, joita et itsekään halua kokea.[18][3]
  • Hindulaisuus: Älä tee toisille sellaista, mitä et haluaisi heidän tekevän sinulle.[3]
  • Taolaisuus: Pidä naapurisi hyötyä kuin omana hyötynäsi ja hänen menetyksiään kuin omina menetyksinäsi.[3]
  • Zarathustralaisuus: Ainoastaan sellainen luonne on hyvä, joka ei tee toiselle mitään sellaista, joka ei olisi sille itselleen mieluista tai hyväksi.[3]

ArvosteluaMuokkaa

Kultainen sääntö on hyvin pelkistetty moraalinen periaate, ja sitä on siksi pidetty riittämättömänä sovellettavaksi elämän kysymyksissä. Sitä on arvosteltu naiiviksi ja idealistiseksi säännöksi, joka ei sovellu kilpailuntäyteiseen maailmaan.[19] Kultaista sääntöä tiukasti noudattava voi myös päätyä seuraamaan miellyttämisen halussaan toista ajattelemattomasti ja kritiikittömästi.[20]

Kultaista sääntöä on arvosteltu siitä, että se olettaa ihmisten olevan samanlaisia ja haluavan samaa kuin muutkin. Kirjailija George Bernard Shaw onkin sanonut: ”Älä tee toisille kuten haluaisit heidän tekevän sinulle. Heillä voi olla erilainen maku.”[21]

Kultaisen säännön voidaan nähdä myös vihjaavan, että mitä haluamme itsellemme on myös hyvä meille ja sitä kautta hyvä myös toisille.[21] Kultainen sääntö asettaa matalan tason moraalille tehdessään tavallisista haluista ja toiveista sen mittarin.[22] Sääntö ei määrittele sitä, mitä ylipäätään tulisi haluta, vaan edellyttää vain moraalisten arvioiden johdonmukaisuutta.[20]

Kirjaimellisesti otettuna kultaisessa säännössä on porsaanreikiä: sadomasokisti voi haluta päinvastaista kuin useimmat ihmiset, ja oikeuden tuomari voisi haluta säännön pohjalta antaa mahdollisimman lievän tuomion.[22]

Kultaista sääntöä on myös arvosteltu siitä, että se käsitetään uskonnolliseksi säännöksi, vaikka moraali kuuluu myös uskonnon ulkopuoliseen ajatteluun.[23]

Soveltamisen rajoituksetMuokkaa

Koska kultainen sääntö on pelkistetty ja yleisluontoinen, sen alkuperäisen tarkoituksen mukainen käyttö edellyttää ihmisten erilaisuuden huomioimista ja henkistä kypsyyttä.[21][24] Sitä ei myöskään voi soveltaa rangaistuksissa.[20]

LähteetMuokkaa

  • Neusner, Jacob & Chilton, Bruce D. (toim.): Golden Rule : The Ethics of Reciprocity in World Religions. Lontoo: Continuum International Publishing, 2008. ISBN 9781441190123.
  • Wattles, Jeffrey: Golden Rule. Cary, NC, USA: Oxford University Press, 1996. ISBN 9780195355000.

ViitteetMuokkaa

  1. Wattles 1996, s. 9.
  2. Green, William Scott (Golden Rule : The Ethics of Reciprocity in World Religions, 2008), s. 2.
  3. a b c d e f The Universality of the Golden Rule in the World Religions TeachingValues.com. Viitattu 29.12.2013.
  4. Wattles 1996, s. 15–16.
  5. Wattles 1996, s. 42.
  6. Wattles 1996, s. 43.
  7. Matt. 7:12
  8. Wattles 1996, s. 52–54.
  9. Wattles 1996, s. 63.
  10. al-Bukhari: Sunan al-Bukhari. Vol. 1, Book 2, Hadith 13 The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. sunnah.com.
  11. Th. Emil Homerin: The Golden Rule: The Ethics of Reciprocity in World Religions (toim. Jacob Neusner & Bruce Chilton), s. 99. Bloomsbury Publishing, 2008. ISBN ISBN 978-1-4411-9012-3. Teoksen verkkoversio.
  12. Nawawi: Riyad as-salihin. Book 1, Hadith 236 The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. sunnah.com.
  13. Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik), s. 699–700 (p75.1). amana publications, 2017.
  14. Homerin, Emil, 2008) s. 103–104, 114–115.
  15. Calling non-Muslim 'brother' Fatwa No: 343897. 7.6.2017. Islamweb.net.
  16. Limits of relationship with non-Muslims Fatwa No: 88293. 15.7.2004. Islamweb.net.
  17. Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin käsikirja, s. 162. Otava, 2004.
  18. Udanavarga 5:18
  19. Wattles 1996, s. 7–8.
  20. a b c Wattles 1996, s. 7.
  21. a b c Wattles 1996, s. 6.
  22. a b Wattles 1996, s. 6–7.
  23. Wattles 1996, s. 8.
  24. Erilaisten temperamenttipiirteiden ymmärtäminen voi avata monia parisuhdelukkoja – "Vähentää turhia riitoja ja loukkaantumisia" Yle, 2019

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Mackie, J. L.: Ethics: Inventing right and wrong. Pelican books, Philosophy. Harmondsworth: Penguin, 1977. ISBN 0-14-021957-9. (englanniksi)