Kuljetusvene K-8 oli Puolustusvoimien omistama yhteysalus, joka toimi Kuuskajaskarin linnakkeen yhteysveneenä. Vene on ollut vuodesta 1994 lähtien Jyväskylän Katulähetys ry:n omistuksessa ja käytössä nimenään Jemina.[1]

Onnettomuuden pelastustöitä Rauman satamassa. Kuljetusvene K-8 vaijerien varassa.

Alus oli tuomassa yhteensä 38:aa nuorta naista linnakkeelle siellä järjestettäviin alokastanssiaisiin, kun siihen törmäsi 8. joulukuuta 1964 Rauman satamassa hinaaja Rauma II. Kuljetusvene upposi ja veneessä olleista 41 ihmisestä 28 hukkui.

Onnettomuus

muokkaa

Puolustusvoimien 12,4 metriä pitkä kuljetusvene K-8 lähti Rauman satamasta illalla kello 20 kohti Kuuskajaskarin linnaketta. Veneessä oli päällikkönä ylikersantti ja miehistönä kaksi varusmiestä. Mukana oli matkustajina 38 naista, jotka olivat matkalla linnakkeen alokastanssiaisiin.[2]

Hinaaja Rauma II:n piti avustaa M/S Finnmerchantia, koska tehtävään alun perin määrätty Hollmingin hinaaja Kuutti ei yksinään jaksanut kääntää raskasta rahtilaivaa, mutta laivan lähtö siirrettiin kovan tuulen vuoksi seuraavaan aamuun. Hinaaja oli palaamassa laituriinsa pimeässä ja tihkusateessa näkyvyyden ollessa noin 500 metriä. Sadan metrin päässä Hakunin laiturista hinaajan valoihin ilmestyi vasemmalta kuuden solmun (11 km/h) nopeudella kulkenut kuljetusvene, johon hinaaja törmäsi. Vene kallistui hörpäten vettä, ja kaatui.

Vene painui nopeasti perä edellä pohjaan 9 metrin syvyyteen ja vain 13 ihmistä nousi pintaan. Hinaaja Rauma II ja paikalle tullut hinaaja Kuutti alkoivat pelastaa veteen joutuneita. Yksi matkustajista ui laituriin, ja 12 pelastettiin hinaajiin. Koko miehistö sekä 25 matkustajaa hukkuivat.

Monet matkustajista olivat veneen keulassa sijaitsevassa hytissä, josta oli hankala poistua kapeita portaita pitkin. Hytissä olleet saatiinkin pois vasta, kun vene oli nostettu pinnalle. K-8-veneen ohjaamossa olleista vainajista 12 nostettiin veneen vielä ollessa upoksissa. Kalervo ja Reino Koistinen tekivät tämän vapaaehtoisen pelastustoimen. Puolustusvoimien edustaja keskeytti heidän operaationsa, mistä syystä veneeseen jäi vielä ruumiita. (Lähdetiedot Ilta-Sanomista ja Aamulehdestä alhaalla sekä suoraan vielä elossa olevalta sammakkomieheltä Kalervo Koistiselta.)

Veneen kylkeen oli törmäyksessä tullut vain pieni painauma, muuten vene säilyi ehjänä, joten se upposi kallistumisen vuoksi. Molemmat veneet käyttivät valoja havaitsematta silti toisiaan, joten onnettomuuden perussyynä voi pitää tähystyksen laiminlyömistä.lähde?

Onnettomuuden muistomerkki

muokkaa
 
Onnettomuuden muistomerkki Monnan hautausmaalla. Taideteos on Jussi Vikaisen.

Monnan hautausmaalla Raumalla on kuljetusveneen vuoden 1964 merionnettomuuden muistomerkki. Muistomerkissä on onnettomuudessa menehtyneiden tiedot. Muistokiven päällä on kuvattuna pintaan nousevat rukoilevat kädet. Kuva-aihe on saatu Turun Sanomien kuvaajan Matti Kivekkään ottamasta valokuvasta, jossa veneeseen loukkuun jääneen naisen kädet ovat yhteenliitetyt.[2]

Lähteet

muokkaa
  • Helsingin Sanomat 9.12.1964, s. 11; 10.12.1964, s. 9 ja 16–17; 11.12.1964, s. 11 ja 20; 12.12.1964, s. 13; 15.12.1964, s. 22.
  • Ilta-Sanomat 10.12.1964, s. 16.
  • Aamulehti 10.12.1964 (nro 334), s. 6–7.

Viitteet

muokkaa
  1. Markku Leinonen: Katulähetysilloista tuettuun asumiseen; sivu 199; ISBN 978-952-92-7778-0
  2. a b Yksi ilta muutti koko elämän; Aamulehti 10.12.2023, sivut B6-B7

Aiheesta muualla

muokkaa