Kujalan kaatopaikka

Kujalan kaatopaikka (Kolavan kaatopaikka (1960–1990-luvulla), nykyisin Kujalan jätekeskus) on Lahden Kujalassa Suomessa sijaitseva käytössä oleva kaatopaikka, joka on otettu käyttöön 1950-luvulla. Se on Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy:n (PHJ) omistama jätekeskus sekä yrityksen päätoimipaikka. Kujalan kaatopaikka vastaanottaa jätettä pääasiassa Päijät-Hämeestä, mutta myös kauempaa. Kaatopaikan laajuus on 70 hehtaaria, joista 8,3 hehtaaria on yhä käytössä olevaa aluetta ja 23 hehtaaria käytöstä poistettua vanhaa kaatopaikka-aluetta. 5,3 hehtaaria on hyötyjätteiden vastaanottoa ja varastointia varten, noin 5 hehtaaria kompostointilaitoksen aluetta ja 2,5 hehtaaria pilaantuneiden maiden käsittelyaluetta.[1]

Vuonna 2016 kaatopaikalle tuotiin 203 825 tonnia jätettä, josta 85 546 tonnia oli yhdyskuntajätteitä. Yhdyskuntajätteestä hyödynnettiin 96 % ja kokonaisjätemäärästä 92 %.[1] Alle 10 % jätteestä sijoitetaan maahan. Ne ovat jätettä, jota ei voi hyödyntää materiaalina tai energiana.[2]

Kaatopaikalla toimii ihmisten tuomaa kotitalousjätettä vastaanottava jäteasema Pilleri[1].

HistoriaMuokkaa

Lahden kaupunki alkoi käyttää aluetta kaatopaikkana 1950-luvulla. 1960–1980-luvulla kaatopaikan nimi oli Kolavan kaatopaikka. Pääosa yhdyskuntajätteestä poltettiin Mukkulan jätteenpolttolaitoksessa.[3]

Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy (PHJ) perustettiin vuonna 1993 huolehtimaan kaatopaikasta. Yrityksen osakkaina oli yhdeksän kuntaa: Artjärvi, Asikkala, Heinola, Heinolan maalaiskunta, Hollola, Hämeenkoski, Kärkölä, Lahti ja Padasjoki. Yhtiö aloitti toiminnan vuonna 1994, jolloin myös Orimattila liittyi osakkaaksi. Uusi jätelaki astui voimaan 1.1.1994 ja sen myötä yhtenäiset jätemääräykset. Viisi kaatopaikkaa PHJ:n toimialueella suljettiin. PHJ:n yhdyskuntajätteistä hyödynnettiin noin 30 %.[3] Pukkila ja Myrskylä liittyivät osakkaiksi vuonna 1995 ja Sysmä vuonna 1996.

Kujalan jätekeskus sai ympäristöluvan vuonna 1997. Asikkalan ja Padasjoen kaatopaikat suljettiin. Vuonna 1998 perustettiin OILI-vastaanotto- ja käsittelyasema öljyyntyneitä maita varten. Alettiin myös säännöllisesti laskea ja karkottaa lokkeja kaatopaikalta.[3]

Nastola liittyi osaksi Päijät-Hämeen jätehuoltoa vuonna 2001[3].

Vuonna 2002 Heinolan Pikijärven ja Hollolan Aikkalan kaatopaikat suljettiin ja jätteen käsittely siirrettiin Kujalaan. Lisäksi kaatopaikkakaasuja alettiin kerätä talteen. Jätteiden ja niiden käsittelyn vaikutuksia ympäristölle alettiin tutkia (ympäristövaikutusten arviointi (YVA)).[3]

Vuoden 2007 lopulla otettiin käyttöön pohjarakenteeltaan EU-määräysten mukainen uusi kaatopaikkapenkka[2]. Vuonna 2008 kaatopaikan itäpuolen käytöstä poistettua osaa ei oltu peitetty maakerroksilla 3 hehtaarin alueelta, vaan se haisi helmikuussa lauhalla säällä ainakin 5 kilometrin päähän. Tarkoitus oli peittää vanha osa vuoden 2009 loppuun mennessä. Itäpäätä oltiin liittämässä kaatopaikkakaasun keräysjärjestelmään, jota varten alueelle oltiin laittamassa 10 biokaasun keräysputkea entisen 18 lisäksi. Virvoitusjuomayritys Hartwall hyödyntää suurimman osan biokaasusta.[4]

Kesäkuussa 2009 kaatopaikalla paloi jätepuukasa, joka sisälsi lakattua ja mätänevää puuta[5]. Syttymissyytä ei tiedetty. Pelastuslaitoksen mukaan palo saattoi syttyä itsestään kaatopaikan kaasuista ja mädästä puusta tai joku sytytti sen[6]. Päijät-Hämeen jätehuollon mukaan kaasujen pitoisuus ei olisi riittänyt syttymiseen. Sen mukaan palaneesta sekapuusta ei vapautunut myrkyllisiä kaasuja tai muutakaan ympäristölle haitallista, eikä puukasa ei sisältänyt kyllästettyä puuta. Jätehuolto aikoi lisätä vartiointia.[5]

Huhtikuussa 2012 kaatopaikalla paloi sekajätepenkka[7].

Vuonna 2015 Kujalan jätekeskus oli täyttymässä, eikä alueella ollut laajennusvaraa. PHJ oli päättänyt, ettei rakenna Kujalaan uutta kaatopaikkapohjaa. Nastolaan suunniteltiin uutta kaatopaikkaa.[8] Kaikkien Kujalan kaatopaikan vaarallisten vanhojen jätteiden sijainti ei ollut selvillä, koska jätteitä tuotiin aiemmin kaatopaikalle huolimattomasti.

Toukokuussa 2017 murskauslaitoksen energiajätettä erottelevassa magneettiasemassa syttyi tulipalo, joka levisi alapuolella oleviin muovijätekasoihin[9].

LähteetMuokkaa

  1. a b c Kujalan jätekeskus - PHJ www.phj.fi. Viitattu 12.5.2018.
  2. a b Kaatopaikka - PHJ www.phj.fi. Viitattu 12.5.2018.
  3. a b c d e Historia - PHJ www.phj.fi. Viitattu 12.5.2018.
  4. Kujalan vanha kaatopaikka haisee taas pahasti ESS.fi. 5.2.2008. Viitattu 12.5.2018.
  5. a b Kujalan palo lisää kaatopaikan turvatoimia Yle Uutiset. 12.6.2009. Viitattu 12.5.2018.
  6. Satu Meriluoto: Kujalan jätekeskuksessa roihusi jätepuukasa ESS.fi. 12.6.2009. Viitattu 12.5.2018.
  7. Sekajätepenkka syttyi tuleen Kujalassa Yle Uutiset. 3.5.2012. Viitattu 12.5.2018.
  8. Sirpa Ratia: Nastolaan kierrätyspuisto, kun Kujala uhkaa täyttyä ESS.fi. 19.2.2015. Viitattu 12.5.2018.
  9. Heidi Asplund: Murre-murskauslaitoksessa syttyi tulipalo Kujalan jätekeskuksessa ESS.fi. 17.5.2017. Viitattu 12.5.2018.