Kuhmujäkälä

kotelosienilaji

Kuhmujäkälä (Lasallia pustulata) on isokokoiseksi kasvava lehtimäinen jäkälä. Se kuuluu kuhmujäkälien sukuun. Kuhmujäkälän kilpimäiset sekovarret muodostavat usein laajoja tiheitä ryhmiä. Jäkälän yläpintaa peittävät suuret rakkulamaiset pullistumat ja ryhmittäin tummat ja haarovat isidiot. Yläpinnan väri vaihtelee harmaanruskeasta harmaaseen ja tummanruskeaan, kuivana vaaleampi. Alapinta on harmaanruskea tai mustanruskea ja syvien kuoppien kuvioima. Se kasvaa rättimäisinä levyinä ainakin ajoittain kosteilla jyrkänteillä ja saariston rantakallioilla. Kuhmujäkälän sekovarret kiinnittyvät kiveen keskisellä navalla ja saattavat kasvaa yli 20 senttimetriä leveiksi. Vanhemmiten ne haurastuvat reunoiltaan seulareikäisiksi ja niiden yläpintaan muodostuu mustia täpliä, jotka koostuvat tappimaisista lisäkkeistä. Tapit irtaantuvat helposti ja niiden avulla jäkälä leviää kasvullisesti. Kuhmujäkälää esiintyy Suomessa etelärannikolta Keski-Suomeen asti. Kuhmujäkälän jäkäläaineena eli sekundaarisena aineenvaihduntatuotteena esiintyy gyroforahappoa (C24H20O10), vähän lekanorahappoa (C16H14O7) ja hiaskiinihappoa, joskus skyriiniä (C30H18O10).[1][2]

Kuhmujäkälä
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kotelosienet Ascomycota
Luokka: Lecanoromycetes
Alaluokka: Umbilicariomycetidae
Lahko: Umbilicariales
Heimo: Umbilicariaceae
Suku: Kuhmujäkälät Lasallia
Laji: pustulata
Kaksiosainen nimi

Lasallia pustulata
(L.) Mérat 1821

Synonyymit
  • Umbilicaria pustulata (L.) Hoffm.
Katso myös

  Kuhmujäkälä Wikispeciesissä
  Kuhmujäkälä Commonsissa

Kuhmujäkälää on rautakaudella käytetty violettina tekstiiliväriaineena.[3]

Lähteet muokkaa

  • Rikkinen, Jouko 2008: Jäkälät & sammalet Suomen luonnossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.

Viitteet muokkaa

  1. Stenroos, Soili., Ahti, Teuvo: Suomen jäkäläopas, s. 239. Kasvimuseo, Luonnontieteellinen keskusmuseo, 2011. 891410495. ISBN 9789521068041. Teoksen verkkoversio.
  2. Kurtto, Arto ym.: Suomalaisen luonto-opas. Yli 500 Suomen luonnon kasvia ja eläintä, s. 186-187. Tammi, 1996. ISBN 951-30-6601-0.
  3. Krista Vajanto: Dyes and Dyeing Methods in Late Iron Age Finland. Helsingin yliopiston väitöskirjat, 16.1.2016. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä sieniin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.