Kristiina Kivivuori
Toini Kristiina Kivivuori, (oik. Statkov, (18. syyskuuta 1919 Turku[1] – 28. joulukuuta 1992 Bochum, Saksa[2]) oli suomentaja.
Kivivuori valmistui ylioppilaaksi 1938 ja suoritti kieliopintoja Helsingin yliopistossa. Hän työskenteli WSOY:llä kustannusvirkailijana 1942–1944, 1945–1949 ja 1962–1963 sekä Weilin+Göösin kustannusvirkailijana 1963–1966. Vuonna 1944 Kivivuori työskenteli Deutsches Nachrichtenbüron kääntäjänä. Vapaana suomentajana hän toimi 1949–1963 ja vuodesta 1966.[1] Avioiduttuaan vuonna 1967 hän muutti Saksaan.[2]
Kivivuori suomensi englannista muiden muassa Jane Austenia, James Baldwinia, Joyce Caryä, Joseph Conradia, Daniel Defoeta, Thomas Hardyä, W. Somerset Maughamia, George Meredithiä, James Thurberia ja Mark Twainia, saksasta Heinrich Bölliä, Carl Zuckmayeria ja ruotsista Per Olov Enquistiä, Tove Janssonia, Christer Kihlmania, Pär Lagerkvistia, Halldór Laxnessia, Vilhelm Mobergia ja August Strindbergiä. Hän suomensi myös näytelmiä ja kuunnelmia.[1]
Suomentamisen ohella Kivivuori opetti dialogin suomentamista Teatterikorkeakoulussa ja ohjasi suomentajakursseja 1966–1967.[1]
Kivivuori sai Mikael Agricola -palkinnon vuonna 1960 ja valtion kääntäjäpalkinnon vuosina 1970, 1981 ja 1988[2] sekä Otavan kääntäjäpalkinnon vuonna 1970.[1] Kivivuori sai 1989 Itävallan kulttuuriministeriön tunnustuspalkinnon suomennostyöstään Robert Musilin suurromaanista Mies vailla ominaisuuksia, jonka ensimmäisen osan suomennos ilmestyi 1980 ja toinen osa seitsemän vuotta myöhemmin.[2]