Kristian Gullichsen
Kristian Valter Aleksander Gullichsen (s. 29. syyskuuta 1932 Helsinki)[3] on suomalainen arkkitehti, yksi 1900-luvun lopun keskeisistä suomalaisista modernisteista. Hän on suunnitellut sekä asuinrakennuksia että kirkkoja ja muita julkisia rakennuksia.
| Kristian Gullichsen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt |
29. syyskuuta 1932 Helsinki |
| Ammatti | arkkitehti |
| Puoliso |
Anna-Margareta Juslin 1955 Kirsi Leiman, (o.s. Parkkinen) 2003-[1] |
| Lapset |
Anna Alvar Gullichsen Alexander Eva Elmer[2] |
| Vanhemmat |
Harry Gullichsen Maire Gullichsen |
| Muut tiedot | |
| Aktiivisena | 1961– |
| Merkittävät teokset |
asuintaloja Stockmannin laajennus Kauniaisten kirkko Malmin kirkko |
| Tyyli |
konstruktivismi modernismi |
Sisällysluettelo
UraMuokkaa
Gullichsen harjoitteli opiskeluaikanaan Alvar Aallon, Toivo Korhosen ja Kaija ja Heikki Sirénin arkkitehtitoimistoissa.[1] Hän valmistui Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1960, ja toimi omassa toimistossaan 1961–1973. Vuosina 1973–1994 hänellä oli yhteinen toimisto Timo Vormalan ja Erkki Kairamon kanssa. Vuodesta 1994 hän on ollut Gullichsen-Vormala -arkkitehtitoimiston osakas.[4]
Vuosina 1965–1967 hän oli Suomen rakennustaiteen museon näyttelyjohtaja, ja 1988-1993 taiteilijaprofessori.[2]
Gullichsen on suunnitellut paljon asuintaloja varsinkin 1960-luvulla.[2] Hän on suunnitellut myös kirkkoja ja muita julkisia rakennuksia. Monet merkittävimmistä suunnitelmista ovat syntyneet arkkitehtuurikilpailujen tuloksena. Kauniaisten kirkko (1983) ja Pieksämäen Kulttuurikeskus Poleeni (1989) ilmentävät Gullichsenin persoonallista tyyliä. Vuonna 1989 valmistunut Stockmannin tavaratalon laajennus herätti paljon keskustelua aikanaan. 2000-luvun toteutuksia ovat muun muassa Suomen suurlähetystö Tukholmassa (2002) ja yliopiston kirjasto Lleidassa (2004) Espanjassa.[5]
Gullichsenille myönnettiin professorin arvo vuonna 1986.[2] Hän sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1996 ja Prinssi Eugen -mitalin vuonna 2004. Vuonna 1978 hän sai arkkitehtuurin valtinpalkinnon yhdessä Timo Vormalan ja Erkki Kairamon kanssa. Vuoden betorirakenteesta hänet on palkittu 1990, 1996 ja 2004. Vuonna 2010 hänestä tuli Aalto-yliopisto kunniatohtori.[4]
PerheMuokkaa
Gullichsen on Ahlström-yhtiön johtajan Harry Gullichsenin ja taidemesenaatti Maire Gullichsenin poika. Professorit Lilli Alanen ja Johan Gullichsen ovat hänen sisaruksensa. Gullichsen on ollut kahdesti naimisissa,[1] ja hänellä on viisi lasta. Taiteilija Alvar Gullichsen on Kristian Gullichsenin poika.[2]
TöitäMuokkaa
Malmin kirkko, 1981
Kauniaisten kirkko, 1983
Stockmann tavaratalon laajennus, 1989
Myllytien Olympos (asuintalo), 1995
Suomen suurlähetystö, Tukholma, Ruotsi, 2002
Katso myösMuokkaa
LähteetMuokkaa
- ↑ a b c Tokola, Antti: Gullichsen, Kristian Biografiskt lexikon för Finland. 2014. Svenska litteratursällskapet i Finland. Viitattu 10.12.2016. (ruotsiksi)
- ↑ a b c d e Tokola, Antti: Gullichsen, Kristian (1932–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 10.12.2019.
- ↑ Tekniikan akateemiset ja arkkitehdit 2011, osa 1, s. 189. Helsinki: Tekniikan Akateemisten Liitto, Tekniska Föreningen i Finland, Suomen Arkkitehtiliitto, Suomen Rakennusinsinöörien Liitto, 2012. ISBN 978-952-5633-65-8.
- ↑ a b CV TKK Promootio. 2010. Viitattu 10.12.2016.
- ↑ Kristian Gullichsen SAFAn kunniajäseneksi ePressi. 2013. Suomen Arkkitehtiliitto SAFA. Viitattu 10.12.2016.
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kristian Gullichsen Wikimedia Commonsissa
- Sebastiano Brandolini 2000. Kristian Gullichsen, Erikki Kairamo, Timo Vormala: Architecture 1969–2000. Milan: Skira.
- Gullichsen Vormala Arkkitehdit Ky
- Gullichsenin haastattelu 2012 SAFA