Avaa päävalikko

Kreikkalaisen kirjaimiston historia

Varhaisemmat kirjoitusjärjestelmätMuokkaa

Kreikkalainen kirjaimisto ei ollut ensimmäinen kreikkalaisten käyttämä ja kreikan kielen kirjoittamiseen käytetty kirjoitusjärjestelmä. Sitä edelsi mykeneläisellä kaudella eli Kreikan myöhäisellä pronssikaudella noin 1400-luvulta 1100-luvulle eaa. mykeneläisen kreikan kirjoittamiseen käytetty niin kutsuttu lineaari-B-kirjoitus. Se ei ollut aakkoskirjoitusta vaan tavuihin perustunutta lineaarikirjoitusta, joka ei sopinut erityisen hyvin kreikan kirjoittamiseen. Kyseisen kirjoituksen kirjoitus- ja lukutaito hävisi mykeneläisten palatsikeskusten tuhouduttua noin 1100–1050 eaa., sillä sen kirjoitus- ja lukutaito oli ilmeisesti vain pienen kirjuriluokan hallussa, eikä siitä ole historiallista jatkumoa myöhempään kreikkalaiseen kirjaimistoon.[3][4]

Kyproksella kehittyi 1000-luvulla eaa. kyproslainen kirjoitus, joka perustui saaren varhaisempaan kypro-minolaiseen kirjoitukseen, ja vaikuttaa saaneen vaikutteita myös lineaari-B:stä. Sitä käytettiin myös kreikan kielen kirjoittamiseen jo ennen kreikkalaisen kirjaimiston kehittämistä.[4][5][6]

Kreikkalaisen kirjaimiston syntyMuokkaa

AlkuperäMuokkaa

Kirjoitustaito kehittyi Kreikassa uudelleen geometrisella kaudella 800-luvun lopulla tai 700-luvun eaa. ensimmäisellä puoliskolla todennäköisesti Välimeren itäosaan ulottuneiden kauppayhteyksien kautta. Tuolloin kreikkalaiset kehittivät kreikan kielen kirjoittamiseen kreikkalaisen kirjaimiston Foinikiassa käytössä olleen foinikialaisen kirjaimiston pohjalta.[4]

Herodotos katsoi kirjaimiston olleen alun perin joonialaisten kehittämä, näiden opittua kirjoituksen foinikialaisilta.[2] On pidetty todennäköisenä, että kirjaimiston kehittäneen tai kehittäneiden on täytynyt osata sekä kreikkaa että foinikiaa, jotta sovittaminen kielestä ja niiden äänteistä toiseen oli mahdollista. Siksi on ehdotettu, että tämä olisi voinut tapahtua Syyrian tai Foinikian rannikolla, jossa oli kreikkalaisia asutuksia 800-luvulta eaa. lähtien. Toisaalta tämä olisi voinut tapahtua yhtä hyvin Egeanmeren alueella, missä foinikialaiset toimivat ja mistä on löydetty semiittisiä piirtokirjoituksia. Erääksi paikaksi on ehdotettu Euboiaa, josta tehdyt arkeologiset löydöt (Lefkantí, Eretria, Khalkis) 900–700-luvuilta eaa. kertovat varhaisista kauppayhteyksistä Foinikiaan.[4]

Kirjaimiston perustuminen foinikialaiseen esikuvaan on ilmeistä kirjainten muodoista sekä järjestyksestä, joka vastaa suoraan foinikialaista. Vielä Herodotos kutsui 400-luvulla eaa. kirjaimia nimellä ”foinikialaiset kirjaimet” (φοινικήια γράμματα, foinikēia grammata). Joonian Teoksesta tunnetaan samalta vuosisadalta piirtokirjoitus, jossa kirjaimiin viitataan nimellä φοινικήια, foinikēia, ja niillä kirjoittamisesta käytetään sanaa φοινικογραφέω, foinikografeō, ”kirjoittaa foinikialaisittain”. Kreetalla kirjureista käytettiin samaan alkuperään palautuvaa nimitystä ποινικαστάς, poinikastas.[3][4]

Kreikkalaisessa mytologiassa kirjaimiston tulo kytkettiin yleensä foinikialaisen Kadmoksen tuloon Kreikkaan. Joissakin myyttiversioissa kirjainten keksijöiksi esitettiin kuitenkin Prometheus tai Palamedes.[4]

Kirjaimiston sovittaminen kreikan kieleenMuokkaa

 
Dipylon-piirtokirjoituksen sisältävä oinokhoe, n. 740 eaa.
 
Niin kutsutun Pithekussain Nestorin maljan piirtokirjoitus, n. 750–700 eaa.

Foinikian kieltä kirjoitettiin seemiläisenä kielenä pelkillä konsonanteilla, joita oli 22. Osa konsonanteista oli kuitenkin vokaalinkaltaisessa käytössä olleita puolivokaaleja (mater lectionis). Koska kreikka kielenä oli erilainen eikä näin montaa konsonanttia tarvittu, kreikassa tarpeettomat konsonantit ja puolivokaalit otettiin vastaamaan kreikan vokaaleita. Nämä viisi alkuperäistä vokaalia olivat alfa (< alef), eeta (< he), ioota (< jod), omikron (< ajin) ja ypsilon (< vav). Osa kirjaimista, kuten fii, khii, psii ja oomega, olivat ilmeisesti kreikkalaisten omaa keksintöä, eikä niillä ollut foinikialaista esikuvaa. Kaikki kirjaimet saivat akrofoniset nimet.[4]

Näin syntyi ensimmäinen varsinainen aakkoskirjoitus, jossa on merkit sekä konsonanteille että vokaaleille. Se oli hyvin sovitettu kreikan kielen äänteisiin. Kreikkalaiset olivat ensimmäisiä Euroopassa, jotka käyttivät aakkoskirjoitusta,[1][3] ja aakkoskirjoituksen käyttöönottoa voidaan pitää eräänä koko antiikin kreikkalaisen kulttuurin merkittävimmistä keksinnöistä.[4]

Foinikialaiseen tapaan kreikkaa kirjoitettiin alun perin oikealta vasemmalle tai joskus niin kutsuttuna bustrofedonina, jossa joka toinen rivi oli kirjoitettu oikealta vasemmalle ja joka toinen vasemmalta oikealle. Vähitellen kirjoitussuunnaksi vakiintui nykyinen vasemmalta oikealle. Kirjaimistossa oli paljon alueellista vaihtelua kreikan lukuisten murteiden erojen vuoksi, ja siihen kuului myöhemmin käytöstä poistuneita kirjaimia, kuten wau eli digamma sekä koppa ja san.[1]

Kirjoitus vaikuttaa levinneen nopeasti eri puolille kreikkalaista maailmaa, ja siitä syntyi useita paikallisia variaatioita.[7] Varhaisimmat tunnetut esimerkit kreikkalaisen kirjaimiston käytöstä ovat Ateenasta löydetty Dipylon-piirtokirjoitus noin vuodelta 740 eaa. sekä Pithekussaista löydetty niin kutsutun Nestorin maljan piirtokirjoitus noin vuodelta 750–700 eaa. Kummatkin ovat runomuotoisia ja liittyvät symposion-kulttuuriin. Niissä esiintyvissä kirjaimistoissa on jo havaittavissa itsenäistä kehitystä, mistä voidaan päätellä, etteivät ne edusta kreikkalaisen kirjaimiston kaikkein varhaisinta vaihetta, vaan kirjaimisto on syntynyt jo jonkin verran aiemmin.[7] Kreikkalaista kirjaimistoa sovellettiin ilmeisesti varsin pian sen keksimisen jälkeen muun muassa homeerisen runouden muistiinmerkitsemiseen.

Foinikialaisesta kirjaimistosta kehittyi kreikkalaisen lisäksi myös muun muassa heprealainen kirjaimisto.[8]

Kirjaimistojen vertailuMuokkaa

Seuraavassa taulukossa on esitettu foinikialaiset kirjaimet ja niiden perusteella luodut kreikkalaiset kirjaimet, sekä vertailun vuoksi myös heprealaiset kirjaimet. Kreikkalaisista kirjaimista on esitetty varhaista, arkaaista muotoa edustava variantti (yhdistelmä eri alueiden arkaaisesta kirjaimistosta), joka havainnoillistaa kirjaimiston vaiheittaista kehitystä, sekä klassisen joonialaisen aakkoston mukainen eli nykyinen muoto.

 
Bustrofedonilla kirjoitettua Gortynin lakitekstiä, n. 480–450 eaa.
Foinikialainen Heprealainen Kreikkalainen
Arkaainen Klassinen Nimi
  alef א alef   Α alfa
  bet ב bet   Β beeta
  gaml ג gimel   Γ gamma
  dalet ד dalet   Δ delta
  he ה he   Ε epsilon
  vav ו vav   Ϝ wau/digamma
  Υ ypsilon
  zajin ז zajin   Ζ zeeta
  het ח het   Η eeta
  tet ט tet   Θ theeta
  jod י jod   Ι ioota
  kaf כ kaf   Κ kappa
  lamed ל lamed   Λ lambda
  mem מ mem   Μ myy
  nun נ nun   Ν nyy
  samekh ס samekh   Ξ ksii
  ajin ע ajin   Ο omikron
  pe פ pe   Π pii
  tsade צ tsade   Ϻ san
  qof ק qof   Ϙ koppa
  reš ר reš   Ρ rhoo
  šin ש šin   Σ sigma
  tav ת tav   Τ tau
Φ fii
Χ khii
Ψ psii
Ω oomega

Arkaaiset kreikkalaiset kirjaimistotMuokkaa

PäätyypitMuokkaa

 
”Vihreän”, ”punaisen” ja ”sinisen” tyypin kirjaimistojen levinneisyysalueet kartalla, perustuen Kirchhoffin (1867) karttaan.

Arkaaisella kaudella oli käytössä useita erilaisia, paikallisia kreikkalaisia kirjaimistoja, ennen kuin klassinen kreikkalainen kirjaimisto vakiintui. Kirjaimistot jaotellaan tutkimuksessa usein neljään päätyyppin. Jaottelu perustuu ennen kaikkea siihen, miten kirjaimistoissa esitetään aspiroidut konsonantit (/kh/, /ph/) sekä konsonanttiklusterit (/ks/, /ps/). Tyyppeihin viitataan tutkimuksessa nimillä ”vihreä”, ”punainen”, ”vaaleansininen” ja ”tummansininen”, mikä perustuu Adolf Kirchhoffin (1877) alun perin julkaisemaan värikoodattuun karttaan.[9][10]

Vihreä

Vihreään (tai eteläiseen) tyyppiin kuuluivat muun muassa Kreetan sekä eteläisten Kykladien polisten, kuten Theran ja Meloksen, kirjaimistot.[9] Tyyppi on kaikkein arkaaisin ja lähimpänä alkuperäistä foinikialaista esikuvaa. Tyypin kirjaimistoissa ei ole ei-foinikialaista alkuperää olevia kirjaimia fii, khii, psii ja oomega.

Punainen

Punaiseen (tai läntiseen) tyyppiin kuuluivat muun muassa Euboian, Boiotian ja Thessalian polisten, Peloponnesoksen polisten pääosan sekä näiden Suur-Kreikassa sijainneiden siirtokuntien kirjaimistot.[9] Punainen on se tyyppi, joka kopioitiin myöhemmin länteen ja toimi esikuvana latinalaiselle kirjaimistolle, ja siinä on havaittavissa tähän liittyvää kehitystä. Tyypin kirjaimistoissa Χ ei merkitse äännettä /kh/ kuten khii vaan äännettä /ks/ kuten latinalainen X. Äännettä /kh/ esitti puolestaan psiin näköinen Ψ.[10]

Sininen

Sininen tyyppi on se tyyppi, johon myöhempi kreikkalaisen kirjaimiston standardi perustui. Se jaetaan kahteen alatyyppiin, itäiseen vaaleansiniseen ja joonialaiseen tummansiniseen tyyppin. Tyyppejä yhdistää se, että niissä Χ merkitsee äännettä /kh/.[10]

Vaaleansiniseen tyyppiin kuuluivat muun muassa Ateenan, Aiginan sekä pohjoisten Kykladien polisten kirjaimistot.[9] Tyypissä ei ole kirjaimia ksii ja psii, vaan /ks/ on esitetty ΧΣ ja /ps/ ΠΣ tai ΦΣ.[10] Paroksen ja Thasoksen kirjaimistoissa lyhyt [o] merkittiin kirjaimella Ω ja pitkä [o:] kirjaimella Ο, toisin sanoen toisin päin kuin klassisessa kirjaimistossa.[2]

Tummansiniseen tyyppiin kuuluivat muun muassa Megaran, Argoksen ja Korintin sekä Joonian ja Lesboksen polisten kirjaimistot.[9] Tyypissä on sekä ksii että psii.[10] Myös klassinen oomega tuli tästä tyypistä.

Foinikialainen esikuva                                            
Eteläinen "vihreä"                                            *
Läntinen "punainen"      
Itäinen "vaaleansininen"  
"tummansininen"    
Joonialainen    
Nykyinen Α Β Γ Δ Ε Ζ Η Θ Ι Κ Λ Μ Ν Ξ Ο Π Ρ Σ Τ Υ Φ Χ Ψ Ω

Kirjaimistojen vertailuMuokkaa

Seuraavassa taulukossa on kreikkalaisen kirjaimiston tärkeimpiä paikallisia variaatioita arkaaisella kaudella. Kirjaimistoissa olevat merkittävimmät erot on merkitty värein, jotka havainnoillistavat niiden kuulumista Kirchhoffin tyyppeihin. Erityisen poikkeavat muodot on merkitty tummanharmaalla.

Alue Α Β Γ Δ Ε Ϝ Ζ Η Η Θ Ι Κ Λ Μ Ν Ξ Ο Π Ϻ Ϙ Ρ Σ Τ Υ Φ Χ Ψ Ω
Lakonia                                                   (φσ)
Arkadia                                                     
Akhaia                                                       ?
Ithaka                                (ψϻ)                    
Rhodos                                
(χσ)
                    (?)
Thessalia                                                    (φσ)
Euboia                                                        (φσ)
Boiotia                               (χσ)                      (φσ)
Attika                              (χσ)                   (φσ)
Aigina                           (χσ)                    (φσ)
Naksos                                (hσ)                   (πσ)
Paros                              (χσ)                    (φσ)  
Delos                                                   (?)  
Joonia                                                      
Knidos   (?)                                             (?)  
Megara                                                
Korintti                                                        
Sikyon                                                    
Argos                                                       
Tiryns                                                     ?
Melos      
 
                      (κϻ)  
 
            h) h) (πϻ)  
Kreeta    
 
       
  
   
 
       
  
 
 
  (κϻ)    
 
          h) h) (πϻ)
Thera      
 
                      (κϻ)                h) h) (πϻ)

Myöhempi historiaMuokkaa

 
Omistuskirjoitus boiotialaisella kirjaimistolla kantharoksessa, n. 450–425 eaa.

Kreikkalainen kirjaimisto vakiintui klassiseen muotoonsa 300-luvulle eaa. tultaessa. Merkittävää kehityksessä oli attikalaisen kirjaimiston kehitys. Attikassa, johon myös Ateena kuuluu, käytettiin omaa kirjaimistoa 400-luvun eaa. lopulle saakka. Attikalainen kirjaimisto perustui alun perin ilmeisesti aiginalaiseen ja euboialaiseen kirjaimistoon,[2] ja edusti Kirchhoffin terminologialla (katso yllä) ”itäistä vaaleansinistä” tyyppiä.[10]

Vuonna 403/402 eaa. Ateenan kansankokous päätti hylätä vanhan kirjaimiston ja ottaa käyttöön joonialaisen kirjaimiston muodon, Kirchhoffin terminologialla ”joonialaisen tummansinisen” tyypin kirjaimiston. Se standardisoitiin kirjaimistoksi, joka käsitti 24 kirjainta. 300-luvun eaa. alkupuolella sama kirjaimisto otettiin käyttöön muun muassa Makedoniassa ja Boiotiassa. Vuosisadan kuluessa se syrjäytti Ateenan suuren kulttuurisen vaikutuksen ansiosta muut paikalliset kirjaimistot, ja vakiintui myös nykyisin käytössä olevaksi klassiseksi kreikkalaiseksi kirjaimistoksi. Ainoastaan joidenkin kirjainten äännearvo on muuttunut antiikin ajoista.[2][1][10]

Hellenistisellä kaudella kehittyneessä koinee-kreikassa tapahtui äännemuutoksia, joiden seurauksena käsitys klassisesta lausumisesta alkoi vähitellen hämärtyä. Tämän seurauksena kehitettiin niin kutsuttu polytoninen ortografia, jota käyttämällä klassinen ääntämys voitiin merkitä ylös kirjoitukseen lukuisin diakriittisin merkein. Se on ollut tästä lähtien oleellinen osa muinaiskreikan kirjoittamista. Polytoninen ortografia säilyi käytössä myös nykykreikan kirjoittamisessa virallisesti aina vuoteen 1982 saakka.[11]

VaikutusMuokkaa

 
Venn-diagrammi, joka havainnoillistaa kreikkalaisen (vasen), latinalaisen (oikea) ja kyrillisen kirjaimiston (alin) yhtäläisyyksiä ja eroja.

Kreikkalainen kirjaimisto toimi pohjana Euroopan muille aakkoskirjoituksille sekä myös useille muille kirjaimistoille. Fryygiassa se kopioitiin fryygialaiseksi kirjaimistoksi. Italiassa etruskit ottivat kreikkalaisen kirjaimiston käyttöön etruskilaisena kirjaimistona. Roomalaiset kehittivät etruskien kirjaimiston pohjalta latinalaisen kirjaimiston.

Bysanttilaisella keskiajalla kreikkalaisen kirjaimiston perusteella kehitettiin kyrillinen kirjaimisto slaavien parissa suoritettavan lähetystyön käyttöön.

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Kiilunen, Jarmo & Nikki, Nina: Alfasta oomegaan. Uuden testamentin kreikan tukipaketti, s. 124–127. Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 103. Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 2013. ISBN 978-951-9217-58-1.
  2. a b c d e Panayotou, A.: ”Ionic and Attic”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 405–416. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3.
  3. a b c Greek Ancient Scripts. Viitattu 15.1.2018.
  4. a b c d e f g h Voutiras, E.: ”The introduction of the alphabet”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 266–276. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3.
  5. Hirschfeld, Nicolle: Cypro-Minoan digitalcommons.trinity.edu. Viitattu 15.1.2018.
  6. Palaima, Thomas G.: The Triple Invention of Writing in Cyprus and Written Sources for Cypriote History, s. 36–41. Fourteenth Annual Lecture in memory of Constantine Leven tis, November 6, 2004. Nicosia: Leventis Foundation, 2005. Teoksen verkkoversio.
  7. a b Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Äännekirjoitus”, Antiikin käsikirja, s. 642. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  8. Phoenician Ancient Scipts. Viitattu 15.1.2018.
  9. a b c d e Colvin, Stephen: A Brief History of Ancient Greek Wiley Brief Histories of the Ancient World, s. 61. John Wiley & Sons, 2013. ISBN 1118610725. Teoksen verkkoversio.
  10. a b c d e f g Wilson, Nigel: Encyclopedia of Ancient Greece, s. 38. Routledge, 2013. ISBN 113678800X. Teoksen verkkoversio.
  11. Silk, Michael & Georgakopoulou, Alexandra: Standard Languages and Language Standards – Greek, Past and Present, s. 450. Routledge, 2016. ISBN 1317050584. Teoksen verkkoversio.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Bernal, Martin: Cadmean Letters: The Transmission of the Alphabet to the Aegean and Further West Before 1400 BC. Eisenbrauns, 1990.
  • Daniels, Peter T. & Bright, William: The World's Writing Systems. Erityisesti luku 21 ”Transmission of the Phoenician Script to the West” (Pierre Swiggers) ja luku 22 ”The Greek Alphabet” (Leslie Threatte). Oxford University Press, 1996. ISBN 0-19-507993-0.
  • Jeffery, Lilian Hamilton "Anne": The local scripts of archaic Greece: a study of the origin of the Greek alphabet and its development from the eighth to the fifth centuries B.C.. Oxford: Clarendon Press, 1961. ISBN 0-19-814061-4.
  • Kirchhoff, Adolf: Studien zur Geschichte des griechischen Alphabets. Ferd. Dümmler, 1877 (3. painos). Teoksen verkkoversio. 1. painos 1867, mutta karttaliite on mukana vasta myöhemmissä painoksissa, ainakin 3. painoksessa 1877.
  • McCarter, P. Kyle, Jr.: The antiquity of the Greek alphabet and the early Phoenician scripts. Harvard Semitic monographs. Missoula, Montana: Scholars Press for Harvard Semitic Museum, 1975. ISBN 0-89130-066-X.
  • Powell, Barry B.: Homer and Origin of the Greek Alphabet. Cambridge University Press, 1991.
  • Woodard, Roger D.: Greek Writing from Knossos to Homer: A Linguistic Interpretation of the Origin of the Greek Alphabet and the Continuity of Ancient Greek Literacy. Oxford University Press, 1997. ISBN 0195355660.