Avaa päävalikko

Krakova

kaupunki Vähä-Puolan voivodikunnassa, Puolassa
(Ohjattu sivulta Krakow)

Krakova (puol. Kraków, ukr. Краків, Krakiv, saks. Krakau, jidd. קראָקע, Kroke) on Puolan suurimpia ja vanhimpia kaupunkeja. Krakovan asukasluku on noin 756 000 (vuonna 2008)[1] ja esikaupunkeineen noin 1,2 miljoonaa. Se on siten Puolan toiseksi suurin kaupunki Varsovan jälkeen ja ennen Łódźia.

Krakova
(Kraków)
Collage of views of Cracow.PNG
lippu
lippu
vaakuna
vaakuna

Krakova

Koordinaatit: 50°03′53″N, 19°56′42″E

Valtio Puola
Voivodikunta Vähä-Puola
Perustettu 5. kesäkuuta 1257
Hallinto
 – Kaupunginjohtaja Jacek Majchrowski
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 327 km²
Korkeus 219 m
Väkiluku (2014) 760 701
 – Tiheys 2 328 as./km²
Aikavyöhyke UTC+1
 – Kesäaika UTC+2
Postinumero 30-024–31-962
Suuntanumero(t) 12









Yksi Puolan merkittävimmistä joista, Veiksel, virtaa kaupungin läpi. Kuvassa taustalla Dębnickin silta.

Sisällysluettelo

MaantiedeMuokkaa

Krakova sijaitsee Vähän-Puolan voivodikunnassa Etelä-Puolassa. Krakovan läpi virtaa Veikseljoki.

Vuoden kuuminta aikaa on heinä- ja elokuu, jolloin keskimääräinen ylin lämpötila on noin 23,5 astetta. Keskimääräinen alin on pakkasen puolella marraskuusta maaliskuuhun, kylmimmillään tammikuussa −5,5 astetta. Sadepäiviä on 12–16 joka kuukaudessa. Eniten sataa kesäkuussa, keskimäärin 94 mm.[2]

HistoriaMuokkaa

SyntyMuokkaa

Krakova syntyi ikivanhalle kauppareitille, jonka kautta kuljetettiin maataloustuotteita, riistaa ja hunajaa itään Kiovaan ja sieltä jokia pitkin aina Bysanttiin asti. Krakovan seudun varhaisimmat asukkaat olivat kelttejä. Slaavit saapuivat tiettävästi alueelle 500–700-luvuilla. 900-luvulla, jolloin Krakova oli vislaanien slaaviheimon valtakunnan pääkaupunki, kaupungin läpi kulkevan Veikseljoen rannalle Wawelin kukkulalle rakennettiin ensimmäinen linnoitus[3].

1000-luvulta 1900-luvun alkuunMuokkaa

Kasimir Uudistaja (Kazimierz Odnowiciel) teki Krakovasta pääkaupungin vuonna 1038[4]. Krakova oli pääkaupunki vuoteen 1596 asti.

Vuonna 1257 Krakova sai Magdeburgin lain mukaiset kaupunkioikeudet, jolloin kaupungin rajat ja kadut määriteltiin. Kaupunki sai oman tuomiolaitoksen, itsehallinnon ja kaupunginmuurit.[4]

Vladislav I Kyynäränmittainen (Władysłav I Łokietek) vahvisti Krakovan aseman pääkaupunkina kruunauttamalla itsensä kuninkaaksi Wawelin katedraalissa vuonna 1320. Tästä alkaen Puolan kuninkaat kruunattiin Krakovassa aina 1700-luvun lopulle asti.[4]

Krakovan, Kazimierzin ja Kleparz asukkaiden kansallisuusjakauma 1300-luvulla[5]
kansallisuus kantakaupunki Kazimierzin
esikaupunki
Kleparzin
esikaupunki
koko (henkeä)
puolalaiset ~5000 ~1500 ~1000 ~7500
saksalaiset ~3500 ~3500
juutalaiset ~800 ~800
unkarilaiset ja/tai italialaiset ~200 ~200
muut ~500 ~500
rahvas 10 000 1500 1000 12 500
hovi, sotaväki ja papisto ~2500
Kaupungin asukasluku ~15 000
Lähde: T. Ladenberger, Zaludnienie Polski na początku panowania Kazimierza Wielkiego, Lwów, 1930, s. 63

Vuonna 1364 kuningas Kasimir Suuri perusti Krakovaan yliopiston, joka on Euroopan kolmanneksi vanhin yliopisto. 1400-luvun lopulla yliopistossa opiskeli muun muassa Nikolaus Kopernikus[6]. Yliopiston piirissä alkoi 1700-luvun lopulla toimia myös ensimmäinen säännöllinen puolalainen sanomalehti Gazeta Krakowska[7].

Kasimir Suuri myös laajensi kaupungin kauppaoikeuksia ja perusti kaupungin muurien kylkeen Kazimierzin ja Kleparzin erilliset kaupungit. Hän myös avasi Puolan kaupungit juutalaisille, jotka oli karkotettu monista Keski-Euroopan maista.[8]

Renessanssin aikakaudella 1500-luvun alkupuolella Sigismund I Vanhan ja hänen italialaisen vaimonsa, kuningatar Bona Sforzan, tytär Katariina Jagellonica päätyi avioliiton kautta Turkuun ja lopulta Ruotsin kuningattareksi kuningas Juhana III:n vaimona. 1500-luvulla Krakovassa ja sen esikaupungeissa asui noin 20 000 asukasta, joten se oli silloin keskikokoinen eurooppalainen kaupunki ja hovin, kaupan ja kulttuurin vuoksi yksi merkittävimmistä keskieurooppalaisista keskuksista[6].

Barokin aikana Krakovaan rakennettiin runsaasti kirkkoja, ja jo 1600-luvun puolivälissä kaupungissa oli yli 50 kirkkoa. Katariina Jagellonican ja Juhana III:n poika, kuningas Sigismund III Vaasa, asettui Varsovaan, ja hovi siirtyi sinne. Krakova jäi symboliseksi pääkaupungiksi. Viimeiset kruunajaiset pidettiin Wawelissa vuonna 1737, kun kuninkaaksi kruunattiin August III. Krakova jäi 1600-luvun loppupuolella ja 1700-luvulla sotien jalkoihin, kun kaupungin läpi kulkivat niin ruotsalaiset, venäläiset kuin itävaltalaisetkin joukot[7].

Puola jaettiin ensimmäisen kerran Venäjän, Preussin ja Itävallan kesken vuonna 1772. Toinen Puolan jako Venäjän ja Preussin kesken vuonna 1793 aiheutti Krakovassa kapinan, joka päättyi Puolan kolmanteen jakoon vuonna 1795 Venäjän, Preussin ja Itävallan kesken. Tässä viimeisessä jaossa itsenäinen Puola katosi kartalta ja Krakova jäi Itävallan haltuun aina vuoteen 1918 asti[9].

Itävalta-Unkarin osana Krakovasta tuli provinssikaupunki, joskin vuonna 1815 Krakovasta muodostettiin vapaakaupunki, nk. Krakovan tasavalta. Tämä kaupungin itsenäisyys päättyi vuonna 1846, ja kaupunkia kohtasi saksalaistaminen, nälänhätä ja taloudellinen taantuminen[9]. Tilanne helpottui hiljalleen, ja vuonna 1867 maakunta sai laajan autonomian osana Itävallan Galitsiaa ja puola korvasi saksan paikallishallinnon kielenä. Krakova olikin ainoa kaupunki, jossa puolalainen kulttuuri sai varsin vapaasti kehittyä, ja yliopistossa nuorisoa koulutettiin kansallismielisessä valistushengessä. Samalla Wienin läheisyys tarkoitti sitä, että pääkaupungin uusimmat uutuudet, kuten kahvilat sanomalehtineen ja biljardisalit, kotiutuivat myös Krakovaan[10].

1900-luvun alku ja toinen maailmansotaMuokkaa

Kun Puola itsenäistyi vuonna 1918, Varsovasta tuli sen pääkaupunki, mutta Krakova sai pitää vanhan nimensä ”Kuninkaallinen pääkaupunki Krakova”, ja sillä nimellä sitä kutsutaan edelleen.[11]

Toisen maailmansodan alkaessa Krakovassa oli 251 000 asukasta. Saksalaiset miehittivät Krakovan sodan ensimmäisinä päivinä vuonna 1939 ja tekivät siitä kenraalikuvernementin[12]. Koko kaupunki kärsi miehityksestä, mutta terrori kohdistui erityisesti juutalaiseen väestöön, jolta vietiin kansalaisoikeudet. Vuoteen 1945 mennessä Krakovan juutalainen yhteisö eli noin neljännes koko kaupungin väestöstä oli tuhottu[13]. Oskar Schindler tuli kuuluisaksi pelastaessaan natsien kynsistä toista tuhatta Krakovan juutalaista, mistä Steven Spielberg teki vuonna 1993 elokuvan Schindlerin lista. Kaupunki kuitenkin säästyi totaaliselta tuholta, toisin kuin esimerkiksi Varsova tai Gdańsk. Sodan jälkeen hengissä säilynyt eliitti muuttikin Varsovasta Krakovaan, ja näin saivat alkunsa uudet kirjalliset ja taiteelliset instituutiot.

Toisen maailmansodan jälkeenMuokkaa

Sodanjälkeisen kommunistisen hallinnon aikana Krakovan aluetta teollistettiin voimakkasti, ja Krakovasta tuli yksi Euroopan saastuneimmista alueista. Sen seuraukset näkyivät myös väestön terveydentilassa. Puolan ympäristöliike on saanut alkunsa Krakovassa.[14]

1960-luvulla Krakova säilytti asemansa Puolan oppineisuuden ja tieteen keskuksena, joskin porvarillinen kaupunki jäi syrjään maan kehityksestä kommunistisen johdon suosiessa muita alueita. Vuonna 1978 Unesco otti Krakovan vanhankaupungin maailmanperintöluetteloonsa.[15]

Vuonna 1978 Krakovan arkkipiispa Karol Wojtyła valittiin paaviksi, ja hän otti nimekseen Johannes Paavali II.

Kommunistisen hallinnon kaatumisen jälkeen 1990-luvulta lähtien Krakova on pyrkinyt eroon saasteista ja kaupunkia on restauroitu[16]. Vuonna 2000 Krakova jakoi usean muun kaupungin (mm. Helsingin) kanssa Euroopan kulttuuripääkaupungin tittelin. Kaupunki onkin tunnettu museoistaan, festivaaleistaan ja jazzklubeistaan.[17].

KoulutusMuokkaa

Kaupungissa toimii Jagellon yliopisto.

NähtävyydetMuokkaa

Krakova on Puolan suurista kaupungeista ainoa, joka selvisi toisesta maailmansodasta lähes vahingoittumattomana. Krakovan keskiaikainen keskusta onkin Unescon maailmanperintöluettelossa.[18] Krakovan lähiseuduilla sijaitsevat Auschwitzin keskitysleirimuseo sekä Wieliczkan suolakaivokset ovat myös maailmanperintöluettelon suojelukohteita.[19]

Vanhankaupungintori (puol. Rynek Główny) on Krakovan keskiaikaisen keskustan ydin. Torilla sijaitsevat Mariankirkko sekä Verkahalli (Sukiennice), jotka kuuluvat Krakovan tunnetuimpiin nähtävyyksiin. Krakovan yliopisto on Euroopan vanhimpia, ja yliopiston vanha päärakennus Collegium Maius toimii nykyään museona. Krakovassa sijaitsevassa Czartoryskin taidemuseossa on tunnettuja maalauksia, kuten Leonardo da Vincin Nainen ja kärppä. Puolalla ja Ruotsilla on yhteistä historiaa. Sitä on nähtävissä Wawelin linnavuorella, jossa on muun muassa Vaasa-sukuisten hallitsijoiden muistomerkki ja hautakappeli.

Keskiaikaisen keskustan lisäksi Krakovaan kuuluvat muun muassa entinen juutalaiskortteli Kazimierz, Kleparz sekä sosialistisen rakennuskauden metalliteollisuuskeskittymä ja suurlähiö Nowa Huta. Elokuvassa Schindlerin lista esiintynyt Płaszówin keskitysleiri sijaitsi Krakovan eteläosassa. Toisen maailmansodan aikana saksalaismiehittäjät sulkivat kaupungin suuren juutalaisvähemmistön ghettoon, jonka asukkaista valtaosa vietiin edelleen surmattaviksi keskitys- ja tuhoamisleireille, kuten Auschwitz-Birkenauhun ja Płaszówiin.

LiikenneMuokkaa

Krakovasta on junayhteydet useimpiin Puolan kaupunkeihin sekä ulkomaille, kuten Berliiniin, Budapestiin, Prahaan, Hampuriin, Lviviin ja Wieniin[20]

Kaupunkia palvelee kansainvälinen lentoasema, joka on nimetty paavi Johannes Paavali II:n mukaan. Se sijaitsee 11 kilometriä kaupungista länteen.[21]

Sisäistä liikennettä hoitavat bussit ja raitiovaunut, jotka kulkevat aamuviidestä iltayhteentoista, jotkut yöbussit pidempäänkin. Liput ostetaan kioskista ja leimataan heti kyytiin noustessa. Vanha kaupunki on autoilta suljettua kävelyaluetta, ja tyypilliset nähtävyydet ovatkin kävelymatkan päässä toisistaan.[22]

UrheiluMuokkaa

Jalkapalloseura Wisła Krakovan kotipaikka on Krakovan kaupunki, ja sen kotikenttä on Stadion Miejski Henryka Reymana.

Kuvia KrakovastaMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. [1] Puolan väestötilastot 2008, s. 13
  2. Climatological Information Krakow World Meteorological Organization. Viitattu 8.3.2014.
  3. Kärkkäinen 2011, s. 28.
  4. a b c Kärkkäinen 2011, s. 29.
  5. Francis W. Carter (1994). Trade and urban development in Poland: an economic geography of Cracow. s. 71. Cambridge University Press. 1994. ISBN 0-521-41239-0. Luettu: 2 elokuuta 2014.
  6. a b Kärkkäinen 2011, s. 31.
  7. a b Kärkkäinen 2011, s. 32.
  8. Kärkkäinen 2011, s. 30.
  9. a b Kärkkäinen 2011, s. 33.
  10. Kärkkäinen 2011, s. 35.
  11. Kärkkäinen 2011, s. 36.
  12. Kärkkäinen 2011, s. 37.
  13. Kärkkäinen 2011, s. 38.
  14. Kärkkäinen 2011, s. 39.
  15. Kärkkäinen 2011, s. 40.
  16. Kärkkäinen 2011, s. 41.
  17. Kärkkäinen 2011, s. 42.
  18. Cracow's Historic Centre Unesco
  19. UNESCO World Heritage Sites in Krakow and in the Vicinity Krakow Info
  20. http://www.krakow-info.com/trains.htm
  21. Getting there and away Lonely Planet. Viitattu 8.3.2014.
  22. Getting around Lonely Planet. Viitattu 8.3.2014.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  •   Matkaopas aiheesta Kraków Wikivoyagessa (englanniksi)