Avaa päävalikko
Tämä artikkeli käsittelee maalaiskuntaa Karjalan tasavallassa. Kovera on myös linssin polttoväliin liittyvä käsite.

Kovera[1] (ven. Ко́вера, karjalaksi Koveri[2]) on maalaiskunta ja siihen kuuluva maaseututaajama Karjalan tasavallan Aunuksen piirissä Venäjällä. Kunnan hallinnollinen keskus on Nurmoila. Koveran taajama sijaitsee 20 kilometriä Aunuksesta pohjoiseen. Taajamassa on 516 ja kunnassa 954 asukasta (vuonna 2012)[3].

Kovera
Ковера
Koveri
Koveran taajama.
Koveran taajama.

Kovera

Koordinaatit: 61°8′35″N, 33°1′19″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Aunuksen piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi taajama
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 510 km²
Väkiluku (2012) 954
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)











Kovera talvella.
Koveran kunta Aunuksen piirin kartalla.

Maantiede ja asutusMuokkaa

Koveran kunnan pinta-ala on 510 neliökilometriä. Se rajoittuu pohjoisessa Prääsän piirin Vieljärven, idässä Aunuksen piirin Kotkatjärven, kaakossa Kuittisen, etelässä Aunuksen ja Tuuksen, lounaassa Alavoisen ja lännessä Vitelen kuntiin. Pinta-alasta suurin osa on metsää ja vesialuetta.[3]

Kunnan alueella virtaavat Alavoisenjoki, Sjandebka, Puoroioja, Lappoje, Guškalka ja Pitkäoja (Pidkrutšei). Suurimmat järvet ovat Puskujärvi, Irzijärvi, Niiniselänjärvi (Niniselgskoje), Rybnoje ja Peizijärvi. Suojeltuja luonnonmuistomerkkejä ovat Tergan ja Koveran suoalueet.[3]

Kuntaan kuuluu Koveran taajaman ja keskuskylän Nurmoilan lisäksi 11 kylää: Harakkamäki (ven. Sorotšja Gora), Huskala (Guškala), Kuksumäki, Lemijärvi (Lemozero), Niiniselkä (Niniselga), Sepänvaara (Sjappjavaara), Siltsoi (Novinka), Säntämä (Sjandeba), Tenhuselkä (Tenguselga), Tihveri ja Tuulasjärvi (Tulosozero). Koveran jälkeen toiseksi suurin asutuskeskus on 136 asukkaan Nurmoila (vuonna 2012).[3] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 54 % on karjalaisia, 37 % venäläisiä, 3 % valkovenäläisiä ja 3 % ukrainalaisia[4].

HistoriaMuokkaa

Saarimäen kyläneuvostoon kuulunut Koverin metsätyöläisasutus mainitaan vuoden 1933 väestönlaskennassa, jolloin siellä oli viisi asukasta[5]. Jatkosodan aikana paikkakunnalla toimi suomalaisten perustama poliittisten vankien keskitysleiri. Sodan jälkeen Kovera kuului Nurmoilan kyläneuvostoon[6].

Liikenne, talous ja palvelutMuokkaa

Koveran ohi kulkee Pietarin ja Murmanskin välinen M18-valtatie. Kunnassa harjoitetaan perunan ja vihannesten viljelyä sekä karjanhoitoa.[3]

Taajaman palveluihin kuuluu Kotkatjärven keskikoulun alaisuudessa toimiva lastentarha ja alakoulu, kulttuuritalo, kirjasto, lääkintäasema, posti ja kaksi kauppaa. Nurmoilassa on kauppa ja lastenkodin kesäleiri.[3]

NähtävyydetMuokkaa

Kuksumäen ja Säntämän lähellä on muinaisia asuinpaikkoja. Siltsoilla ja siihen kuuluvalla Keksoilalla (ven. Pertiselga) sekä Sepänvaaralla on historiallisen asutuksen status. Rakennusmuistomerkkejä ovat 1700-luvun alusta peräisin oleva Siltsoin kirkko, Keksoilan ja Sepänvaaran tsasounat sekä vanhat asuin- ja talousrakennukset. 1700–1800-luvun vaihteessa pystytetty Keksoilan tsasouna on valtakunnallinen suojelukohde. Historiallisia kohteita ovat Keksoilan, Niiniselän, Nurmoilan, Sepänvaaran ja Siltsoin karsikkometsät sekä toisen maailmansodan taistelupaikat. Säntämän lähellä on uudelleen perustettu nunnaluostari.[3]

LähteetMuokkaa

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 110. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.3.2013).
  2. Respublika Karelija: Spisok nazvani naseljonnyh punktov na russkom, karelskom i vepsskom jazykah (v mestah kompaktnogo proživanija karelov i vepsov, s. 10. Petrozavodsk: Ministerstvo Respubliki Karelija po voprosam natsionalnoi politiki i svjazjam s religioznymi objedinenijami, Respublikanskaja termino-orfografitšeskaja komissija, Institut jazyka, literatury i istorii Karelskogo nautšnogo tsentra RAN, 2006. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.5.2015).
  3. a b c d e f g Generalnyi plan Koverskogo selskogo poselenija Olonetskogo natsionalnogo munitsipalnogo raiona Respubliki Karelija. Tom II: Materialy po obosnovaniju. Pojasnitelnaja zapiska olon-rayon.ru. 2013. Petrozavodsk. Viitattu 20.3.2013. (venäjäksi)
  4. Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Viitattu 16.2.2014. (venäjäksi)
  5. Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 47. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
  6. Karelskaja ASSR. Administrativno-territorialnoje delenije, s. 32. Petrozavodsk: Gosudarstvennoje izdatelstvo Karelskoi ASSR, 1960.

Aiheesta muuallaMuokkaa