Avaa päävalikko

Koutajoen vesistö

vesistö Fennoskandiassa
(Ohjattu sivulta Koutajoki)

Vesistö Venäjän puolelllaMuokkaa

Vesistön kulkuMuokkaa

Vesistön keskusjärvi on Vesistöalueen Venäjän puoleisessa osassa sijaitseva monisaarinen ja matala Koutajärvi (584 km²), jonka läpi virtaa vesistön laskujoki Koutajoki (ven. Ковда, Kovda). Koutajärvestä mereen on noin 30 kilometrin matka, ja joen suussa sijaitsee Koudan kylä. Vesistön suurimmat järvet ovat Tuoppajärvi ja Pääjärvi.

Pääjärveen laskee Paanajärven kautta Suomen puolelta Sallasta ja Kuusamosta alkunsa saava Oulankajoki. Paanajärven luona Venäjän puolella on Paanajärven kansallispuisto.

Alempana Koutajoen vesistöön laskee Tuntsajoki, jonka ylin latva ulottu Suomen puolelle Sallassa.

KäyttöhistoriaaMuokkaa

Koutajärven vesistö oli aikanaan tärkeä kulkureitti Suomen ja Vienanmeren välillä. Nykyään sitä käytetään puutavaran uittoväylänä. Koskiin on rakennettu useita voimaloita.

1950-luvulla Knäsöin vesivoimalaitoksen rakentamisen yhteydessä Koutajoen niska padottiin ja Koutajärvelle kaivettiin uusi lasku-uoma pohjoisempana sijaitsevaan Knäsöinlahteen. [3][4] Nykyinen lasku-uoma ohittaa vanhan lasku-uoman.[5] Koutajoki saa nykyään alkunsa Serjakjärvestä, mutta ajoittain Koutajärven tekoaltaan vedet tulvivat jokea pitkin Koudan kylään.[3] Tässä yhteydessä Pääjärven pintaa nostettiin 9 metriä.

Latvavesiä Suomen rajan läheisyydessäMuokkaa

Oulankajoen ja Pääjärven valuma-alueetMuokkaa

Oulankajoen vesistöalueen venäjänpuoleisella osalla Paanajärveen laskevat pohjoisesta Sovajoki, Mäntyjoki, Malinajoki ja Mutkajoki ja etelästä Selkäjoki.[6][7]

Tästä etelään Pääjärveen lähellä Oulankajoen suuta laskee lännestä Nuorusenjoki ja Pääjärveen tästä etelään laskevat lännestä Kormuanjoki ja Tavajoki. Lähellä Tuoppajärvestä laskevan Sohjananjoen suuta Pääjärveen laskee lounaasta Ponselijoki.[8]

Tuntsajoen valuma-alueMuokkaa

Tuntsajoen sivuhaara Venäjän puolella lähellä Suomen rajaa on siihen lännestä laskeva Kutsajoki[2] ja tämän sivujoki Vuosnajoki[9], jonka muodostama järvireitti laskee Kutsajokeen lounaasta[10]. Idästä Tuntsajokeen laskee Vaatsimenjoki.

Vesistö Suomen puolellaMuokkaa

YleiskuvausMuokkaa

Pääosa Koutajoen vesistöalueen Suomen puoleisesta osasta kuuluu Pääjärveen Venäjän puilella laskevan Oulankajoen ja sen suomen puolelle kokonaan tai osittain ulottuvien sivujokien valuma-alueeseen.[2][11]

Toinen Suomen puolelta alkunsa saava Koutajoen sivujoki on Tuntsajoki. Sen ylin yläjuoksu ulottuu Suomen puolelle Sallan koillisimmassa osassa Tuntsan erämaa-alueella.[11]

Suomen vesistöaluejakoMuokkaa

Suomen vesistöaluejaossa Suomen puolelle ulottuvan Koutajoen latvavesistöalueen toisessa jakovaiheessa ovat seuraavat Suomen puolelle kokonaan tai osittain ulottuvat alueet tai valuma-alueet [1][2]:

  • Oulankajoen alaosan alue (73.01)
  • Kitkajärven alue (73.02)
  • Posiojärven valuma-alue (73.03)
  • Kuusinkijoen valuma-alue (73.04)
  • Naatikkajoen valuma-alue (73.05)
  • Aventojoen valuma-alue (73.06)
  • Oulankajoen yläosan valuma-alue (73.07)
  • Onkamojoen valuma-alue (73.08)
  • Tuntsajoen yläosan alue (73.09)

Osa-alueista alueet 73.01 - 73.08 kuuluvat Oulankajoen valuma-alueeseen pääosin Sallan, Posion ja Kuusamon kunnissa Suomessa ja alue 73.09 Tuntsajoen valuma-alueen yläosaan Sallan kunnassa Suomessa.

Suomen vesistöaluejako selitettynäMuokkaa

Oulankajoen yläosaMuokkaa

Oulankajoki saa alkunsa Sallan eteläosista, jossa sen varrelle jää muun muassa Sallan Hirvasvaaran kylä. Täältä joki virtaa Kuusamon koillisimman osan kautta Venäjän puolelle Oulangan kansallispuistossa.[11]

Oulankajoen yläjuoksuun Sallan ja Kuusamon rajoilla yhtyvät Kuusamon puolelta etelästä Aventojoki (valuma-alueen tunnus 73.06) ja Sallan puolelta pohjoisesta Savinajoki, jonka valuma-alueeseen kuuluvat Koutajoen latvavesistöalueen toisen jakovaiheen osa-alueet 73.013-73.017 ensimmäisen jakovaiheen osa-alueesta 73.01 ja ensimmäisen jakovaiheen osa-alue 73.08. Aventojoen valuma-alueen suurin järvi on Kallunkijärvi Kuusamossa. Savinajoen valuma-alueen suurin järvi on Onkamojärvi Sallassa Sallatunturien itäpuolella Suomen ja Venäjän rajalla.[11]

Paanajärven lähivaluma-alueMuokkaa

Venäjän puolelle jää joesta lyhyempi osuus joen laajentumana olevan Paanajärven lähivaluma-alueella ennen kuin joki laskee Venäjän puolella Pääjärveen. Siitä ulottuu Suomen puolelle vähäisiä latvavesiä Sovajoen valuma-alueen länsiosissa.[2]

KuusinkijokiMuokkaa

Oulankajoen sivujoista Kuusinkijoki laskee Oulankajokeen etelästä Suomen puolelta niin, että Venäjän puolelle jäävät vain joen suu lähellä Suomen ja Venäjän rajaa sekä joen valuma-alueen ylimmät latvavedet kaakossa.

Kuusinkijoen valuma-alueen (osa-alue 73.04) laajuus on noin 1005 km² josta noin 809 km² Suomen puolella Kuusamossa ja loput Venän puolella.

Valuma-alueen suurimipia järviä ovat Suomen puolella Kuusamossa sijaitsevat Suininki ja Kiitämä.[2][11]

KitkajokiMuokkaa

Kitkajoki laskee Oulankajokeen niin ikään etelästä Suomen puolella vain vähän matkan päästä Venäjän rajasta.[2][11]

Sen valuma-alue (osa-alueet 73.02, 73.03 ja 73.05) on kokonaan Suomen puolella pääosin Kuusamon ja Posion kuntien alueella.[2][11]

Valuma-alueen suurin järvi on Kitkajärvi. Se jakautuu kapean salmen toisistaan erottamaan Ala-Kitkaan ja Yli-Kitkaan. Ylä-Kitkaan laskee kapean salmen kautta Posionjärvi, jonka rannalla on Posion keskustaajama. Ala- ja Ylä-Kitkan sekä Posionjärven vedenpitojen korkeus on sama 240,4 m.[11]

Pääjärven lähivaluma-alueMuokkaa

Yllä lueteltujen valuma-alueiden lisäksi Suomen puolelle ulottuu Kuusamon itäosassa eräitä Venäjän puolella Tavajärveen ja edelleen Tavajoen kautta Pääjärveen laskevia Tavajoen vähäisiä latvavesiä.[2]

Tuntsajoen valuma-alueMuokkaa

Sallassa Suomen alueelle ulottuu alempana Koutajoen vesireittiin laskrevan Tuntsajoen valuma-alueen ylintä latvaa.[2]

Rajamuutokset vesistön alueellaMuokkaa

Pääartikkeli: Sallan–Kuusamon alue

Paanajärvi sekä siihen laskevat Sovajoki (myös Tervajoki), Mäntyjoki, Malinajoki, Mutkajoki (myös Astervajoki) ja Selkäjoki sijaitsivat ennen toista maailmansotaa ja Sallan–Kuusamon alueen luovutusta kokonaan Suomen alueella. Alueluovutuksen jälkeen ne jäivät kokonaan Neuvostoliiton, myöhemmin Venäjän alueelle.[7][6][8]

Pääjärveen laskevista joista Oulankajoki, Nuorusenjoki, Tavajoki, Kormuanjoki ja Ponselijoki laskivat ennen toista maailmansotaa itään Suomen rajan poikki niin että Oulankajoen koko Paanajärven alapuolinen osuus ja muista joista näiden alajuoksu jäi Venäjän ja myöhemmin Neuvostoliiton puolelle. Sallan–Kuusamon alueen luovutuksen jälkeen joet jäivät kokonaan Neuvostoliiton ja myöhemmin Venäjän puolelle. Suomen alueelle ulottuivat alueluovutusten jälkeen vain Tavajoen valuma-alueen läntisimmät latvat Tavajärven länsipään luona.[7][6][8]

Tällä alueella suurimpia kyliä Kuusamon luovutetulla alueella olivat Paanajärvi ja Tavajärvi samannimisten järvien rannoilla. Kuusamon kylistä Tavajärvestä pohjoiseen sijaitsi Vatajärvi. Vanhalla Suomen itärajalla Kuusamon itäisimmässä osassa Ponselijoen varressa sijaitsi Kenttikylä ja Tavajoen varressa Siikalainen.[12][13] Sovajoen järvireitillä Sallan puolella sijaitsi Sallan Sovajärven kylä.[14]

Kuusinkijoen valuma-alueen latvoilla Kuusamon luovutettuun alueeseen kuuluvia kyliä olivat Enojärvi, Tolpanjärvi ja Pukari.[12][13]

Tuntsajoen valuma-alueesta Sallassa (kunnan nimenä vuoteen 1936 Kuolajärvi) oli ennen toista maailmansotaa Suomen alueella sen pääosa joen keski- ja yläjuoksulla vain alaosan ollessa Venäjän puolella.[15]

Tärkeimpiä jokia Suomen puolella tällä alueella olivat ennen toista maailmansotaa Tuntsajokeen idästä laskeva Vaatsimenjoki ja Tuntsajokeen lännestä laskeva Kutsajoki[2], johon edelleen lounaasta laskee Vuosnajoen järvireitti. Kutsajoen varteen perustettiin sen vielä kuuluessa Suomeen vuonna 1938 Kutsan luonnonpuisto[16]. Tämän alueen kyliä tai muita asutuksia Sallan kunnassa olivat Vuosnajärvi, Tuutijärvi, Kurtti (Alakurtti, Yläkurtti) ja Vuorijärvi[14]

Sallan–Kuusamon alueen tultua luovutetuksi Neuvostoliitolle Suomen puolelle jäi Tuntsajoen valuma-alueesta vain sen ylin latva Tuntsan erämaassa Sallan nykyisessä koillisosassa.[15]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b Koutajoen vesistö (73) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 9.2.2018.
  2. a b c d e f g h i j k Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  3. a b Generalnyi plan, s. 10, 19–21.
  4. Rajavesistöt Suomalais-venäläinen rajavesistökomissio. Viitattu 23.10.2019.
  5. Suomen ja venäjän rajavesistöjen valuma-alueet Suomalais-venäläinen rajavesistökomissio. Viitattu 23.10.2019.
  6. a b c Koutaniemi & Kuusela 2006: fig. 1.
  7. a b c Koutaniemi et al. 1999 fig 1.
  8. a b c Koutaniemi 2018:99.
  9. Река Вуосна-йоки Поиск по данным государственного водного реестра. Viitattu 1.11.2019. (venäjäksi)
  10. Merikallio, Einari. Oulangan seudun ja Kaakois-Kuolajärven linnusto. Julkaisussa:Acta Societatis Pro Fauna et Flora Fennica 48, N:o 2, s. 16. Helsinki: Societas pro fauna et flora Fennica., 1921. Artikkelin verkkoversio (viitattu 21.11.2019).
  11. a b c d e f g h Oulankajoki (73) (Järviwikin viranomaistieto) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 23.10.2019.
  12. a b Koutaniemi 2018: 69-80, 99.
  13. a b Suomen taloudellinen kartta 1:100 000. 13:11, Iivaara. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1925. Kartan digitoitu versio verkkopalvelu Doriassa (viitattu 18.11.2019)
  14. a b Elo & Seppälä 2012:44-45.
  15. a b Kansallisarkisto, Yleiskartat (kokoelma), Yleiskartat, Suomen kartta. (Yleisk. Ia* 40/- -) 1:1000 000. Koillisosa. Maanmittaushallitus, 1941, korjattu 1942. Kartta Kansallisarkiston digitaaliarkistossa (viitattu 18.11.2019)
  16. Elo & Seppälä 2012:16-17.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Koutajoen vesistö.