Kotkan konserttitalo
Kotkan konserttitalo on Kotkassa sijaitseva entinen työväentalo. Talo on nykyisin Kotkan kaupungin omistuksessa. Kansallisromanttista tyyliä edustava rakennus on rakennustaiteellisesti, kaupunkikuvallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas ja se on työväenliikkeen historian kannalta erityisen merkittävä.
| Kotkan konserttitalo | |
|---|---|
| Kotkan työväentalo | |
 |
|
| Osoite | Keskuskatu 33 |
| Sijainti | Kotka |
| Rakennustyyppi | konserttitalo |
| Valmistumisvuosi | 1907/1961 |
| Suunnittelija | Eliel Saarinen ja Herman Gesellius / rakennusmestarit Helge Rajala ja Sulo Forss |
| Rakennuttaja | Kotkan työväenyhdistys ry |
| Omistaja | Kotkan Julkiset Kiinteistöt Oy |
| Käyttäjä | Kymi Sinfonietta |
| Runkorakenne | tiili |
| Julkisivumateriaali | tiili |
| Kerrosluku | 4/2 |
 |
|
Historiaa muokkaa
Kotkan työväenyhdistys perustettiin vuonna 1888. Wrightiläisenä liikkeenä aloittanut yhdistys perusti ensimmäisenä toimintavuotenaan lukusalin ja muutamaa vuotta myöhemmin sen yhteyteen alettiin koota kirjastoa. Vuonna 1896 yhdistys aloitti kansanopistokurssit, joille ilmoittautui heti 260 henkilöä. Yhdistys järjesti alkeiskursseja kirjoituksessa, luvunlaskussa ja kirjanpidossa työväestön sivistämiseksi. Alkuvuosina perustettiin laulu- ja näytelmäseura, jotka tuottivat ohjelmaa yhdistyksen järjestämiin iltamiin. Ompeluseuran valmistamat työt annettiin palkinnoksi arpajaisiin, joita järjestettiin rakennusrahaston hyväksi. Yhdistys vuokrasi toimitilat Piispan ja Hannulan talosta, jossa oli tilava sali, kamari ja keittiö. Ulkohuoneen puute ja huoneiston vetoisuus talvella johtivat siihen, että suunnitelmia oman talon hankkimiseksi jatkettiin nopeasti.
Ensimmäiset ammattiosastot perustettiin Kotkaan 1890-luvun lopussa ja ne liittyivät työväenyhdistyksen jäseniksi. Yhdistys liittyi Sosialidemokraattiseen puolueeseen vuonna 1899 pian puolueen perustamisen jälkeen. Toiminnan kasvun myötä vanhat tilat kävivät ahtaiksi ja yhdistys siirtyi uusiin vuokratiloihin nk. Danskan taloon. Maaliskuussa 1899 yhdistys päätti ostaa tontin Aleksanterinkadun ja Postikadun kulmasta ja alkoi hankkia rakennustarpeita oman talon rakentamiseksi. Rakentamaan päästiin vuoden 1900 lopussa ja uuteen taloon muutettiin toukokuun lopussa 1901. Puurakenteisessa talossa oli sali ja neljä huonetta ja se sijaitsi tontin Aleksanterinkadun puoleisella sivulla.[1]
Rakennus muokkaa
Vanha työväentalo kävi pian ahtaaksi, ja yhdistys neuvotteli ensin yhteisestä rakennushankkeesta Nuorison Raittiusseuran ja Kotka-yhdistyksen kanssa. Vuoden 1904 lopussa yhdistys päätti kuitenkin rakentaa oman talon, ja alkuvuodesta 1905 yhdistys lähestyi arkkitehtitoimistoja rakennuspiirustusten saamiseksi. Helsinkiläinen Gesellius & Saarisen toimisto vastasi kyselyyn ja Eliel Saarinen kävi paikan päällä mittaamassa ja katsomassa tonttia. Perustusten kaivaminen aloitettiin saman vuoden syksyllä. Töitä annettiin tehtäväksi urakalla, mutta paljon tehtiin myös talkoilla. Suunnitelmia jouduttiin osin muuttamaan taloudellisten vaikeuksien ja työn haastavuuden vuoksi. Kustannussyistä alkuperäisiin suunnitelmiin kuulunut Keskuskadun puoleinen siipi jäi osittain rakentamatta. Harjannostajaisia vietettiin vanhalla talolla 21. joulukuuta 1906 ja vihkiäisiä 12. tammikuuta 1908.[1]
Jatkosodan aikana työväentaloon osui pommi, ja talon pohjoispää sortui kokonaan.[1] Väliaikaiset tilat kunnostettiin vuonna 1945 ja seuraavana vuonna valmistui suunnitelma uudesta kuusikerroksisesta työväentalosta. Rahoitusvaikeuksien vuoksi suunnitelmat muuttuivat ja etenivät hitaasti. Vuoden 1953 lopussa yhdistys päätti hyväksyä Suomen Arkkitehtiliiton ehdotuksen vanhan työväentalon kunnostamisesta professori Eliel Saarisen alkuperäisten suunnitelmien mukaan.[2] Työhön ryhdyttiin helmikuussa 1954 ja entisöidyn talon harjannostajaisia vietettiin kesäkuussa. Tälläkin kertaa alkuperäisistä suunnitelmista mm. juhlasalin katon kohdalla piti tinkiä rahapulan vuoksi. Työväentalon laajennus tuli ajankohtaiseksi 1950-luvun lopulla, kun vuokralaisena ollut Huberin vesijohtoliike tarvitsi lisätiloja ja ehdotti lisärakentamista. Vanha työväentalo huutokaupattiin ja tilalle rakennettiin kaksikerroksinen tiilinen lisärakennus rakennusmestareiden Helge Rajala ja Sulo Forss suunnitelmien mukaan. 1960-luvulla tiloja kunnostettiin vastaamaan yhdistystoiminnan vaatimuksiin. Kellariin valmistui nuorisotilat vuonna 1967. Kellariin tehtiin vuonna 1976 saunatilat.[1]
Toimintaa työväentalolla muokkaa
Jo ennen kuin uusi työväentalo oli valmistunut, järjestettiin siellä elokuussa 1907 Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen III konferenssi, johon osallistui myös V. I. Lenin. Ravintolasalissa järjestettiin tansseja jo ennen talon lopullista valmistumista. Ravintolan pito osoittautui kannattavaksi toiminnaksi ja keittiön suurentaminen tuli pian ajankohtaiseksi. Vanhan talon juhlasali muutettiin elävien kuvien saliksi. Näytelmäseura, soittokunta, lauluseura ja urheiluseura Riento saivat harjoitella uudessa talossa. Nuoriso-osasto ja naisosasto toimivat myös talolla. Työväestön työtaisteluja tuettiin 1900-luvun jälkipuolella antamalla lakkokokouksille tiloja ilmaiseksi tai puoleen hintaan. Tanssit olivat tuottoisaa toimintaa, mutta kävijöiden määrä väheni 1960-luvun lopulla. Seuraavalla vuosikymmenellä järjestettiin bingoiltoja, jotka osoittautuivat suosituiksi. Parhaimmillaan talolla bingoiltiin neljänä iltana viikossa. Toiminta kuitenkin hiipui vuosikymmenen kuluessa. Liikehuoneistoista saadut tulot menivät käyttökuluihin. Kunnostukseen ei jäänyt varoja. 1980-luvun alkupuolella perustettiin Kotkan Konserttitalo Oy, jonka kaupunki ja työväenyhdistys omistivat puoliksi. Tällä järjestelyllä kaupunki otti vastatakseen talon kunnostamisesta konserttisaliksi. Yhdistyksen käyttöön jäivät toimistotilat ensimmäisestä kerroksesta sekä kellarin nuoriso- ja saunatilat.[1] Työväenyhdistys myi oman puolikkaansa osakkeista kaupungille vuonna 2010, jonka jälkeen konserttitalo on kokonaan kaupungin omistaman Kotkan Julkiset Kiinteistöt Oy:n omistuksessa.[3] Kotkan Sos.dem. yhdistys vuokraa toimistotiloja 1960-luvun alussa valmistuneesta lisärakennuksesta sekä talon kellarissa sijaitsevia saunatiloja.
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa