Kosteusvaurioindikaattorit
Kosteusvaurioindikaattori viittaa mikrobikasvustoihin, joita tavataan yleisesti rakennusten kosteus- ja homevaurioiden yhteydessä. Kosteusvaurioihin on liitetty muun muassa seuraavia mikrobisukuja:
Actinobacteria; Acremonium; Aspergillus; Chaetomium; Fusarium; Stachybotrys; Trichoderma. Kaikissa näissä mikrobisuvuissa tiedetään myös esiintyvän myrkyntuottokykyisiä kantoja.[1] Kantojen myrkyllisyyttä tutkitaan esimerkiksi sian siittiötestien avulla.
Toksisia, kosteusvaurioiden yhteydessä tavattuja mikrobeja muokkaa
Streptomyces griseus on yleinen kosteusvaurioiden yhteydessä tavattu aktinobakteeri, joka kykenee tuottamaan valinomysiiniä. Kosteusvauriorakennuksista eristetty ja laboratorio-oloissa kasvatettu kanta on osoittautunut erittäin solumyrkylliseksi. Valinomysiinin solumyrkyllisyys perustuu solujen mitokondrioiden tuhoamiseen.[2]
Bacillus cereus tuottaa kereulidia, joka muistuttaa rakenteeltaan ja vaikutuksiltaan valinomysiiniä. Tämän bakteerin tuottama myrkkyaine tunnetaan myös ruokamyrkytysten yhteydestä ympäri maailman.
Stachybotrys chartarum on maailman tutkituimpia sisätilahomeita. Se tuottaa useita toksiineja.
Bacillus amyloliquefaciens tuottaa amylosiinia, erittäin toksista solumyrkkyä.
Trichoderma longibrachiatum on yleinen kosteusvaurioihin liitetty homesieni. Se tuottaa pieniä peptidejä, jotka imeytyvät elimistön kudoksiin ja soluihin, tuottaen kaliumia ja natriumia läpäiseviä nanokanavia. Nanokanava voi oikosulkea eliöiden omia elintärkeitä natriumia tai kaliumia kuljettavia ionikanavia, jotka säätelevät esimerkiksi sydän-, hengityselin- ja hermosolujen toimintaa ohjaavia viestintäjärjestelmiä.[3][4][5]
Absidia | Acremonium | Aspergillus | Aureobasidium | Botrytis | Chaetomium | Chrysonilia | Chrysosporium | Engyodontium | Eurotium | Fusarium | Exophiala | Geomyces | Memnoniella | Mucor | Oidiodendron | Paecilomyces | Phialophora | Phoma | Rhinocladiella | Rhizopus | Rhodotorula | Scopulariopsis | Sporobolomyces | Sphaeropsidales | Stachybotrys | Streptomyces | Trichoderma | Tritirachium | Ulocladium | Wallemia
Oireilu ei ole luotettava indikaattori sisäilman laadusta muokkaa
Monien suomalaistutkimusten mukaan usein oireilu ei paljon kerro siitä, onko rakennuksen sisäilma huonoa vai ei, vaan se varmistuu vain tutkimalla rakennusta. Ihmiset myös yhdistävät oireensa esimerkiksi kouluun yhtä lailla riippumatta siitä, pahenevatko oireet koulussa vai eivät.[6]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Husman & al. Sisäilma ja terveys - tietoa rakentajilleKansanterveyslaitos, 2002
- ↑ Myrkylliset mikrobit sisätiloissa, toim. Mirja Salkinoja-Salonen, 1999; ISBN 951-45-8031-1
- ↑ Siittiötesti apuna - nyt tiedetään, miksi sisäilmahome tekee sairaaksi Tekniikka & Talous 6.10.2012.
- ↑ 20-Residue and 11-residue peptaibols from the fungus Trichoderma longibrachiatum are synergistic in forming Na+/K+-permeable channels and adverse action towards mammalian cells FEBS Journal 16.10.2012.
- ↑ “Trilongins” Offer Insight into Mold Toxicity Environmental health perspectives 2/2013.
- ↑ Tutkimus: Koulun sisäilman laatu saattaa selittää koululaisten oireilusta vain pienen osan Helsingin Sanomat. 30.10.2020.