Avaa päävalikko

Korsikannakkeli (Sitta whiteheadi) on harvinainen Korsikan kotoperäinen varpuslintulaji. Laji on nimetty englantilaisen lintujenkeräilijän John Whiteheadin kunniaksi, joka keräsi ensimmäisen yksilön vuonna 1883.

Korsikannakkeli
Pica-soques cors (Sitta whiteheadi) (cropped).jpg
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Nakkelit Sittidae
Suku: Nakkelit Sitta
Laji: whiteheadi
Kaksiosainen nimi

Sitta whiteheadi
Sharpe, 1884

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Korsikannakkeli Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Korsikannakkeli Commonsissa

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Linnun pituus on 12 cm, siipien kärkiväli 21–22 cm ja paino noin 12–14 g. Korsikannakkeli muistuttaa suuresti punarintanakkelia, johon eroina ovat hyvin lyhyt pyrstö ja punaisen värin puuttuminen. Sukupuolet ovat lähes samannäköisiä, naaraan päälaella ei ole juurikaan mustaa. Nuori lintu on kauttaaltaan vanhaa himmeämpi ja selkäpuolen harmaiden höyhenten kärjet ja reunat ovat ruskehtavat.

EsiintyminenMuokkaa

Korskikannakkeli elää Korsikan keskiosan vuoristossa mustamännyn korsikalaisen alalajin Pinus nigra laricion kasvualueella noin 210 neliökilometrin alalla. Pieni populaatio on Castagnicciassa ja mahdollisesti myös Cagnassa. Lajin kokonaisparimäärä on noin 2 000 ja yksilömäärä 3 000–9 000. Laji on paikkalintu, tosin osa pesimättömästä kannasta siirtyy talveksi alemmas vuorenrinteille. Lajia ei ole tavattu Suomessa.

ElinympäristöMuokkaa

Korsikannakkelit asuvat lähes yksinomaan vuortenrinteiden vanhoissa käsittelemättömissä männiköissä 1–1,5 kilometrin korkeudella. Puiden ikä on noin 300 vuotta tai enemmän.

LisääntyminenMuokkaa

Korsikannakkelin pesä on mustamännyssä, joko vanhassa käpytikan kolossa tai nakkeliparin itsensä lahoon puuhun kovertamassa kolossa. Pesä on usein korkealla, keskimäärin 10 metrin korkeudessa, joskus jopa 30 metrin korkeudella. Naaras munii tavallisesti viisi tai kuusi munaa, joita se hautoo yksin. Poikasia ruokkivat sekä naaras että koiras. Poikaset lähtevät pesästä 22–24 päivän ikäisinä. Laji pesii toisinaan kahdesti kesän aikana.

RavintoMuokkaa

Kesäaikaan nakkelit syövät pääasiassa pieniä selkärangattomia. Syksyllä ja talvella nakkelit syövät enimmäkseen mustamännyn siemeniä. Poikasia ruokitaan eläinravinnolla.

LähteetMuokkaa

  • Perrins, C. M. (toim.) 1993: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. VII, Flycatchers to Shrikes. - Oxford University Press. Hongkong. ISBN 0-19-857510-6
  • ITIS: Sitta whiteheadi (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. BirdLife International: Sitta whiteheadi IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.1.2014. (englanniksi)