Wikipedia

Konstantinuksen basilika

nykyisen Pietarinkirkon paikalla Roomassa sijainnut 300-luvulla rakennettu kristillinen basilika

Konstantinuksen basilika eli Vanha Pietarinkirkko oli nykyisen Pietarinkirkon paikalla Roomassa sijainnut 300-luvulla rakennettu kristillinen basilika. Perimätiedon mukaan basilika rakennettiin paikalle, jonne apostoli Pietari oli haudattu kärsimänsä marttyyrikuoleman jälkeen.[1]

Konstantinuksen basilika kuvattuna 1400-luvulta olevassa teoksessa.
Neron sirkuksen, Konstantinuksen basilikan ja Pietarinkirkon pohjakaavat suhteessa toisiinsa.

Historia muokkaa

Toiselta vuosisadalta lähtien Rooma oli kristityille paikka, jonne Pietari ja Paavali oli haudattu. Tulla haudatuksi lähelle Pietarin hautaa käsitettiin takeeksi pelastuksesta. Marttyyrit saivat aikaan ihmeitä. Varsinkin pohjoisten maiden uskoville Pietari oli tärkein pyhimys.[2] Suurten väkijoukkojen tarpeet vaativat sopivat puitteet. Konstantinuksen basilika korvattiin nykyisellä Pietarinkirkolla vuosien 1505–1613 aikana. Vanhat piirrokset ja maalaukset sekä kirjalliset dokumentit antavat kuitenkin käsityksen purettavaksi joutuneesta kirkosta. Kautta keskiajan San Giovanni in Lateranon ja Vatikaanin välillä vallitsi kilpailutilanne, joka ratkesi lopullisesti Vatikaanin hyväksi kaupungin laajetessa ja paavin siirryttyä Tiberin toiselle rannalle Vatikaaniin.[3]

Syntyvaiheet muokkaa

Marttyyrien palvonnan keskipisteinä olivat alttarilla varustetut pyhimysten haudat eli martyriumit. Niissä yhdistyi rengasmainen hautarakennelmien ambulatorio ja julkiselle rakentamiselle tyypillinen basilika. Keisari Konstantinuksen hallinnon viimeisinä vuosikymmeninä alati voimistuva marttyyrien ja pyhien paikkojen palvonta pakotti varustamaan maanalaiset marttyriumit näillä basilikatyyppisillä hautakirkoilla. Vanha Pietarinkirkko on esimerkki tällaisesta rakentamisesta.[4] Vanhan Pietarinkirkon alkuperäisenä tarkoituksena oli toimia katettuna hautajaismenojen pitopaikkana.[2]

Rakentamisen alkuvaiheet muokkaa

Ei ole tiedossa milloin Konstantinus päätti rakennuttaa Pyhän Pietarin hautamuistomerkin päälle valtavan basilikan, johon mahtuisi tuhansia pyhiinvaeltajia. On mahdollista, että ajankohta oli vuoden 322 jälkeen ja ennen vuotta 330, jolloin Konstantinus muutti pääkaupunkinsa itään. Itse rakentaminen aloitettiin myöhemmin, mahdollisesti vuonna 333. Roomassa hautausmaat oli sijoitettu kaupunkia ympäröivän muurin ulkopuolelle. Toiselta vuosisadalta peräisin oleva hautausmaa, jossa Pietarin martyrium sijaitsi, täytettiin ja samalla poistettiin myös hautamuistomerkkien ylimmät osat. Näin aikaansaadun terassin länsiosassa vain Apostolin haudan yläosa jäi näkyviin Vatikaanin kukkulan rinteellä.

Marttyyrin haudan sijainti alueen länsiosassa aiheutti sen, että rakennettavan basilikan alttari tuli sijaitsemaan kirkon länsiosassa. Maastollisten esteiden vuoksi keskilaivan ja eteläisten sivulaivojen perustusta oli nostettava kahdeksan metriä ja pohjoisen puolen perustuksia vastaavasti kaivettava kukkulan rinteeseen. Rakennuksen suuruudesta ja töiden hankaluudesta johtuen rakennustyöt kestivät kauan.[5] Kirkon itäiset osat eivät liene valmistuneen ennen vuotta 360, atrium puolestaan vuoden 390 paikkeilla. Konstantinuksen kuollessa vuonna 337 oli läntinen osa vain osittain valmiina. Huolimatta rakennuksen hitaasta valmistumisesta arkkitehtien alkuperäisiä suunnitelmia noudatettiin.[6] San Giovanni in Lateranon tapaan Pietarinkirkko käsitti viisi laivaa vanhemmista rakennuksista siirrettyjen pylväiden varaan rakennettuina. Korinttilaisia-, tai kompositiopylväitä oli 22 molemmin puolin keskilaivaa.[7] Keskilaivan ja apsiksen välissä oli keskilaivaa matalampi, pitkänomainen rakennelma, transepti, suojelemassa Apostolin lipasta baldakinissaan. Baldakinia kannattivat Konstantinuksen lahjoittamat, viiniköynnöksin kiemuroitetut pylväät, joista jotkut ovat säilyneet.[8] Kirkon ulkoasu oli yksinkertainen monine suurine ikkunoineen. Sisäpuoli oli sen sijaan Konstantinuksen tapaan loistelias. Vanhan Pietarinkirkon kokonaispituus oli 112 metriä, josta keskilaivan osuus oli 84 metriä. Leveyttä oli 58 metriä.[9]

Rakentaminen muokkaa

 
Konstantinuksen lahjoitus, fresko, jossa kuvataan sepitteellinen Konstantinus Suuren tapaaminen paavi Sylvester I:n kanssa, jolloin keisari lahjoitti valtapiirinsä paavin hallittavaksi. Freskosta saa hyvän käsityksen, miltä alkuperäisen Konstantinuksen basilikan päälaiva näytti vielä 1500-luvun alussa, ennen uuden Pietarinkirkon rakentamista. Taustalla alttarin edessä kierteiset Salomonin pylväät.

Alkukristityt hautasivat ristiinnaulitun apostoli Pietarin jäännökset Vatikaaniin Via Cornelian ulosmenotien varrella sijainneeseen kalmistoon, jonka päälle Konstantinus Suuri, voitettuaan Maxentiuksen Milviuksen sillan taistelussa, rakensi 324–329 uuden basilikan kunnioittamaan Pyhän Pietarin muistoa ja marttyyrikuolemaa paikalla sijainneessa Neron sirkuksessa. Basilika rakennettiin ilmeisen kiireisesti, sillä sen eteläiset sivulaivat pystytettiin Neron sirkuksen pohjoissivun katsomon perustuksille. Pakanalliset temppelit ja julkiset rakennukset toimivat rakennusmateriaalin pääasiallisena lähteenä. Laivoja kannattelevat pylväät olivat kaikki kierrätettyjä, eikä juuri yhdessäkään ollut samanlaista kapiteelia tai jalustaa. Palkiston kivilohkareissa näkyi menneiden aikojen keisareiden omistuskirjoituksia, kuten Tituksen, Trajanuksen ja Gallienuksen nimet.

Sisäänkäyntiä reunustavassa pylväässä oli kapiteelissa Hadrianuksen rintakuva akantin lehvästössä. Arkkitraavit ja friisit poikkesivat mitoiltaan toisistaan pylväsväleittäin, eikä Konstantinuksen käyttämä arkkitehti ollut kovinkaan huolellinen linjauksissaan, sillä Pyhän Pietarin hauta ei osunut aivan täsmällisesti päälaivan keskijanalle. Poikkeuksen tekivät alttarikorokkeen (beman) eteen varta vasten hakatut taidokkaat kierteiset pylväät, joiden väitettiin virheellisesti kuuluneen Salomon temppeliin. Basilikan ulkoseinät oli tehty tiilenpaloista ja epäsäännöllisistä kivilohkareista. Ainoastaan alttarin apsikseen ja keskilaivan kaariholveihin käytettiin uusia tiiliä, joissa oli Konstantinuksen leima: Dominus Noster Constantinus Augustus. Nykypäivänä Konstantinuksen basilikasta käytetään nimeä vanha Pietarinkirkko erotuksena seuraajastaan.[10]

Myöhemmät muutostyöt muokkaa

Suuret pyhiinvaeltajien joukot olivat syynä siihen, että Marttyyrien haudan ympärille rakennettiin n. vuonna 590 renkaan muotoinen krypta. Vanhan Pietarinkirkon rengaskrypta oli lajissaan ensimmäinen. Sillä saavutettiin monta etua, saatiin järjestystä pyhiinvaeltajien kulkueisiin, suojeltiin pyhäinjäännöksiä ja vähennettiin tungosta alttarin alueella kun pyhiinvaeltajien kulkueet siirtyivät lattian alle. Tästä kryptasta on säilynyt kaivausalueella vain jälkiä.[11]

1200-luvulla kirkon julkisivua muutettiin hieman. Eugenius IV (1431–1447) jatkoi basilikan restaurointia ja Nikolaus V (1447–1455) suunnitteli sen täydellistä uusimista. Varojen puute oli esteenä.[12]

Paavit muokkaa

Konstantinuksen basilika sijaitsi Rooman kaupunginmuurien ulkopuolella ja oli pitkään levotonta seutua, minkä vuoksi paavit asuivat Lateraanipalatsissa ja kävivät Pyhän Pietarin haudalla vain tiettyinä juhlapäivinä. Paavi Leo III kruunasi frankkien kuninkaan Kaarle Suuren Rooman keisariksi vanhassa Pietarinkirkossa joulupäivänä 800.[13] Vasta paavi Leo IV:n aikana basilika ja siihen kuuluvat asuinrakennukset ympäröitiin muurilla, mikä nosti alueen turvallisuutta. Kuitenkin vuonna 1309 paavi joutui siirtämään hovinsa Avignoniin. Tätä aikakautta kutsutaan paavien Avignonin vankeudeksi, jota kesti vuoteen 1377 saakka. Avignonin vankeuden aikana Konstantinuksen basilika jäi huonolle hoidolle.[14]

Purkaminen muokkaa

Avignonin vankeuden päätyttyä ja paavien palattua pysyvästi Roomaan ja Vatikaaniin, heräsi ajatus vanhan basilikan laajentamisesta. Nikolaus V kutsui arkkitehti Bernardo Rossellinon työhön, mutta suunnitelmasta luovuttiin pian. Paavi Sixtus IV rakennutti lähistölle 1400-luvun lopussa Sikstuksen kappelin, joka ei kuitenkaan ratkaissut kaikkia vanhaan basilikaan liittyviä ongelmia. 1400-luvulla Vanha Pietarinkirkko oli jo yli tuhat vuotta vanha, ja se oli alkanut rapistua. Pian alkoikin näyttää siltä, että basilika olisi joko korjattava kunnolla tai uudelleenrakennettava.[15]

Konstantinuksen basilikan tuho on Rooman rakennusperinnön kannalta valitettava tapahtuma. Työ jaettiin kahteen osaan, jotka toteutettiin seuraavan sadan vuoden kuluessa. Töiden kestäessä jumalanpalvelukset vanhassa basilikassa jatkuivat keskeytyksettä puoleen väliin pystytetyn väliseinän takana. Purkaminen aloitettiin länsipäädystä 18. huhtikuuta 1506 paavi Julius II:n pontifikaatin aikana. Itäpuoli revittiin alas 21. helmikuuta 1606. Palmusunnuntaina 12. huhtikuuta 1615 väliseinä kaadettiin, jolloin uusi Pyhän Pietarin basilika oli ensi kerran esteettä kaikkien nähtävissä.[10]

Arkkitehtuuri muokkaa

Konstantinuksen basilikassa oli suuren päälaivan kummallakin puolella kaksi sivulaivaa. Laivojen pylväikkö päättyi runkohuoneen ja kuorin rajakohdassa kaariholveihin, joista keskimmäistä kutsuttiin riemukaareksi. Heti kaaren takana oli alttari, joka sijaitsi lattiatasoa korkeammalla bemaksi kutsutulla korokkeella. Bemaa koristi kaksitoista kierteistä pylvästä. Alttariin kuuluva sanctuarium oli länsipäädyn ulokkeessa (apsis), jonka editse kulki poikkilaiva. Pappi seisoi alttarin takana apsiksen edessä antaessaan messun, jolloin hänen kasvonsa antoivat itään kohti pääovea. Sivulaivoja korkeammassa päälaivassa oli pylväiden kannattelema kaariholvisto, jonka yllä oli kummallakin puolella rivi ikkunoita. Ikkunoiden välinen seinä oli kauttaaltaan taidokkaiden mosaiikkien koristelema. Basilikan pohjakaava oli latinalaisen ristin muotoinen.[16]

Kirkon edessä oli atriumiksi kutsuttu esipiha, josta kirkkoon käytiin itäpäädystä narthexin kautta. Eteläisellä ulkosivulla oli kappeli Pyhälle Andreaalle ja antiikkinen Honoriuksen mausoleumi. Sisätilojen runsaan koristelun vastakohtana ulkopuoli oli kristillisten basilikojen tapaan hyvin karu. Atriumiin katsovaa päätyä koristi miltei koko seinän peittänyt Giotton tekemä Navicella-mosaiikki, joka on sittemmin tuhoutunut – jäljellä on vain joitakin osia.[17]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Golzio, Giuseppe. Lander, Vicenzo: Le Chiese di Roma dall XI al XVI secolo. Vol.IV. Bologna 1963.
  • Krautheimer, Richard: The Pelican History of Art, Eaarly Christian and Bysantine Architecture. 1965.
  • Krautheimer, Richard: Rome Profile of a City 312–1308. 1980.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ National Geographic News – Inside the Vatican: St. Peter's Basilica (Internet Archive). Haettu 9.9.2007.
  2. ↑ a b Krautheimer: Rome Profile, s. 26.
  3. ↑ Krautheimer: Rome Profile, s. 56.
  4. ↑ Krautheimer: Pelican History, s. 32.
  5. ↑ Krautheimer: Rome Profile, s. 33.
  6. ↑ Krautheimer: Rome Profile, s. 34.
  7. ↑ Krautheimer: Rome Profile, s. 36.
  8. ↑ Krautheimer: Rome Profile, s. 27.
  9. ↑ Krautheimer: Pelican History, s. 35.
  10. ↑ a b Lacus Curtius: Pagan and Christian Rome, Rodolfo Lanciani, 1892, haettu 9.9.2007. (englanniksi)
  11. ↑ Krautheimer: Rome Profile, s. 86.
  12. ↑ Golzio-Lander: Le Chiese di Roma, s. 97.
  13. ↑ New Advent Catholic Encyclopedia: Pope St. Leo III, haettu 9.9.2007.
  14. ↑ Castrén, Paavo & Pietilä Castrén, Leena: Rooma, s. 251–252. Helsinki: Gaudeamus, 1982. ISBN 951-662-314-X.
  15. ↑ Vatikaanin viralliset sivut, haettu 9.9.2007
  16. ↑ Palmes, J. C. (toim.): Sir Banister Fletcher's "A History of Architecture", s. 352–354. 18. painos. Athlone Press, 1975. ISBN 0-485-55001-6. (englanniksi)
  17. ↑ Web Gallery of Art, haettu 9.9.2007. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Konstantinuksen basilika.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Konstantinuksen_basilika&oldid=21525547”