Konstantin Rokossovski
Konstantin Konstantinovitš Rokossovski (ven. Константи́н Константи́нович Рокоссо́вский, puol. Konstanty Rokossowski, 21. joulukuuta 1896 Varsova, Venäjä – 3. elokuuta 1968 Moskova, Neuvostoliitto) oli neuvostoliittolainen sotilasjohtaja ja Puolan puolustusministeri.
| Konstantin Rokossovski | |
|---|---|
 Konstantin Rokossovski |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. joulukuuta 1896 Varsova, Venäjä |
| Kuollut | 3. elokuuta 1968 (71 vuotta) Moskova, Neuvostoliitto |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
Venäjän keisarikunta Neuvostoliitto Puola (1949–1956) |
| Palvelusvuodet | 1914–1937, 1940–1962 |
| Taistelut ja sodat | |
| Sotilasarvo | Neuvostoliiton marsalkka ja Puolan marsalkka |
 Nimikirjoitus |
|
Tausta muokkaa
Konstantin Rokossovskin suku oli erään puolalaisen aatelissuvun sivuhaara, joka oli silloista alempaa keskiluokkaa. Konstantinin isä oli rautatieläinen. Hänen äitinsä oli venäläinen – Konstantin syntyi aikana, jolloin Puola kuului Venäjään.
Konstantin Rokossovski palveli ensimmäisessä maailmansodassa Venäjän armeijassa rakuunaosastossa.
Syksyllä 1917 hän liittyi bolševikkeihin. Hän soti puna-armeijassa Venäjän sisällissodassa nousten komentajaksi. Hän palveli myös Puolan–Neuvosto-Venäjän sodassa 1920-luvun alussa.
Rauhan aika muokkaa
Neuvosto-Venäjän sisällissodan jälkeen Rokossovski opiskeli sotilasakatemiassa. Hän nousi puna-armeijassa ratsuväen komentajaksi.
Stalinin vainoissa hänet tuomittiin gulagiin 1930-luvun lopussa. Hänet vapautettiin ja kutsuttiin maavoimien palvelukseen vuonna 1940.[1] Vainoissa oli teloitettu suuri osa puna-armeijan korkeimmasta upseeristosta. Saksan hyökkäyksen vuoksi päteviä upseereita pääsi palaamaan poliittisten vankien leireiltä.
Suuri isänmaallinen sota muokkaa
- Pääartikkeli: Suuri isänmaallinen sota
Toisen maailmansodan alussa kesäkuussa 1941 Rokossovski johti ensimmäistä Neuvostoliiton panssarien vastahyökkäystä saksalaisia vastaan Ukrainassa. Sen jälkeen hän sai tehtäväkseen vapauttaa 16. armeija saarroksista. Saman armeijan komentajaksi Smolenskiin hänet siirrettiin kesäkuusta 1941 syyskuuhun 1942.[2] Hän toimi Brjanskin rintamalla heinäkuusta syyskuuhun 1942. Hän osallistui Moskovan taisteluun Georgi Žukovin alaisuudessa (16. armeijan komentajana). Hän komensi Donin rintamaa syyskuusta 1942 helmikuuhun 1943, Stalingradin taistelun ajan. Hän toimi Keskisen Rintaman komentajana helmikuusta lokakuuhun 1943 ja osallistui myös Kurskin taisteluun ja operaatio Bagrationiin. Lopun sotaa hän toimi Valko-Venäjän rintamalla kolmena eri komennuksena yleten jatkuvasti. Tässä tehtävässä hän Stalinin käskyn mukaan odotti Varsovan kansannousun kukistumista ennen kaupungin valtaamista.[2] Hän yleni johtamiensa operaatioiden menestyksen seurauksena Neuvostoliiton marsalkaksi.
Rokossovski on kirjoittanut sotakokemuksistaan myös suomeksi julkaistun kirjan Sotilaan velvollisuus (ven. Coлдатский долг).
Sodan jälkeen politiikkaan muokkaa
Vuodet 1945–1949 Rokossovski toimi Neuvostoliiton Pohjoisen puolustusalueen komentajana.
Rokossovski nousi Bolesław Bierutin johtaman kommunistisen Puolan puolustusministeriksi (1949–1956), sillä maan stalinisointiin tarvittiin venäläisiä ministereitä. Puolan maaseudulla kapinoitiin kommunistihallitusta vastaan vuosina 1945–1948, mutta Rokossovski tuli ministeriksi Puolassa vasta 1949. Hän osallistui silti keskeisesti Puolan alistamiseen.
Hän toimi Neuvostoliiton Transkaukasian sotilasläänin komentajana vuodet 1957–1958. Tässä vaiheessa Josif Stalinin sotilaskomentajat siirrettiin eläkkeelle uuden hallinnon puhdistuksissa, niin myös Rokossovski.
Konstantin Rokossovski kuoli 71-vuotiaana ja haudattiin Punaiselle torille Kremlin muuriin.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Konstantin Rokossovski: Sotilaan velvollisuus, s. 5. Moskova: Kustannusliike Progress, 1982.
- ↑ a b Rikard Drakenlordh: Toisen maailmansodan avainhenkilöt, s. 131-2. Suomentanut Petri Kortesuo. Karisto, 2005. ISBN 951-23-4674-5.
