Konservointi (sosiaaliturva)

Tämä artikkeli kertoo historiallisesta sosiaaliturvan muodosta. Konservointi on myös historiallisen aineiston turvaamista.

Konservointi oli historiallinen tapa turvata lesken toimeentulo. Konservointia sovellettiin erityisesti papiston keskuudessa esimerkiksi Ruotsi-Suomessa aina 1700-luvulle saakka. Papinvirkaan nimitettävälle voitiin asettaa ehto mennä naimisiin edeltäjänsä lesken (tai tyttären) kanssa, jolloin edesmenneen papin perheen toimeentulo oli turvattu. Edellisen papin lesken puolestaan kuoltua oli viranhaltija vapaa solmimaan uuden avioliiton. Konservoinnin vaihtoehtona voitiin virkaan valita edellisen viranhaltijan poika tai vävy, jolloin lesken toimeentulo taattiin sukulaisuuden kautta.^[1]^[2]

Katso myös muokkaa

Armovuosi

Lähteet muokkaa

↑ Suomen historian pikkujättiläinen 1987, sivu 350.
↑ Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 293. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.

[1] Suomen historian pikkujättiläinen 1987, sivu 350.

[hss-2] Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 293. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.

[1]

[2]