Kokkolan Tiikerit

kokkolalainen lentopalloseura

Kokkolan Tiikerit on kokkolalainen lentopalloseura, jonka miesten lentopallon edustusjoukkue on voittanut kolme kertaa lentopallon Suomen mestaruuden, vuosina 2013, 2015 ja 2016. Vuonna 1974 perustetun seuran toiminta eli vuosien ajan hiljaiseloa, kunnes Tiikerit herätettiin uudelleen henkiin tammikuussa 2008.[1]

Kokkolan Tiikerit
Koko nimi Kokkolan Tiikerit
Perustettu 1974
Kenttä Hollihaan Liikuntahalli, Kokkola
– Kapasiteetti 1200 henkeä, 500 kiinteää istumapaikkaa
Puheenjohtaja Suomi Sami Hänninen
Valmentaja Suomi Mikko Keskisipilä
Sarja Lentopallon Mestaruusliiga

Tiikerit voitti miesten lentopallon 1-sarjan kaudella 2010-11 ja nousi liigakarsintojen kautta Mestaruusliigaan eli Suomen korkeimmalle sarjatasolle. Edellisen kerran Suomen pääsarjassa se oli pelannut 1980-luvun vaihteessa. Paluukaudellaan Mestaruusliigassa Tiikereiden täytyi uusia paikkansa liigakarsintojen kautta. Kaiken kaikkiaan Tiikerit pelasikin uudelleentulemisensa jälkeen osallistunut liigakarsintoihin kolmesti peräkkäin: kaksi kertaa 1-sarjasta nousua tavoitellen (2010, 2011) ja kerran (2012) liigapaikkansa säilymisen puolesta taistellen.

Kaudella 2013 Tiikerit voitti Lentopallon Mestaruusliigan kukistamalla finaalisarjassa Loimaan Hurrikaanin voitoin 4-2. Kaudella 2014 Tiikerit vei Vantaan Energia Areenalla Suomen cupin Vammalan Lentopalloa vastaan 3-1, mutta Mestaruusliigan finaaleissa se taipui VaLePalle otteluvoitoin 2-4.

Kaudella 2014–2015 Tiikerit voitti Hämeenlinnan Elenia areenalla Suomen cupin jälleen Vammalan Lentopalloa vastaan erin 3-1 ja voitti liigamestaruuden. Kaudella 2015-16 Tiikerit voitti kolmannen SM-kultansa sekä kolmannen kerran peräkkäin Suomen Cupin. Useamman kauden menestykseksen jälkeen Tiikerien runko hajosi ja kausi 2016-17 päättyi hallitsevalta mestarilta puolivälierissä. Suomen Cupissa Tiikerit ylsi välieriin.

Kaudella 2020-2021 Tiikerit palasivat jälleen mitalikantaan voittaessaan pronssiottelussa Vantaan Ducksin 3-1. Tiikereiden SM-mitali oli seurahistorian viides ja ensimmäinen pronssinen.[2]

Saavutukset

muokkaa
  • 3 SM-kultaa, Suomen mestari 2013, 2015, 2016 [3]
  • 1 SM-hopea 2014
  • 1 SM-pronssi 2021
  • 3 Suomen Cup - kulta, Suomen Cupin mestari 2013, 2014, 2015
  • 1 Suomen Cup - hopea, 2021

Muita mainitsemisen arvoisia saavutuksia:

  • 1-sarjan mestari 2011
  • 1-sarjan hopea 2010
  • Lentopallon mestaruussarjassa 9. 1982
  • Lentopallon mestaruussarjassa 6. 1981
  • Lentopallon mestrauussarjassa 6. 1980
  • Lentopallon mestrauussarjassa 6. 1979
  • Nousu mestaruusarjaan 1978, 2011

Historia

muokkaa

Vuosikymmeniä sitten halusivat Kokkolan lentopalloilijat perustaa kaupunkiin oman erikoisseuran. Lentopalloa oli kaupungissa harrastettu aiemmin yleisseura Kokkolan Jymyssä, mutta pelaajat kuitenkin kaipasivat omaa lajiinsa keskittynyttä erikoisseuraa, niinpä vuonna 1974 pidettiin seuran perustava kokous ja seuran nimeksi tuli Lentopalloseura Kokkolan Tiikerit ry., koska pelkkää nimeä Tiikerit ei yhdistysrekisteri hyväksynyt. Perustamisen liikkeellepanijoita olivat Vilho Poranen, Erkki Närä ja Voitto Lehto.

Voitto Lehdosta tuli seuran ensimmäinen puheenjohtaja, ja Erkki Närästä seuran monivuotinen sihteeri. Vilho Poranen toimi vuosikaudet joukkueen huoltajana ja isähahmona. Kaikki Kokkolan Jymyn pelaajat siirtyivät uuteen seuraan ja Jymy luovutti sille sarjapaikkansa. Seuraavassa vuosikokouksessa puheenjohtajaksi valittiin Esko Salo, joka johti seuraa aina vuoteen 1991 saakka.

Seura selviytyi myös uuteen perustettuun ykkössarjaan ja asetti tavoitteekseen ylimmälle sarjatasolle nousemisen. Joukkueen pelaajavalmentajaksi hankittiin nuori lahjakas Pekka Toppari, Kauhavalta. Muita nimekkäimpiä pelaajia olivat Kauko Alajoki ja hieman myöhemmin Kari Körkkö. Kaudella 1975-76 Tiikerit sijoittui 1-sarjassa kolmanneksi, seuraavalle kaudelle 1976-77 seura haki jo tosissaan sarjanousua, joka kuitenkin jäi vielä toteutumatta.

Kaudesta 1977-78 tuli ikimuistettava Tiikereille, kun 1-sarja päättyi tasapisteisiin Porin Pyrinnön kanssa. Joukkue kävi Pyrinnön kanssa täten uusintaottelut. Kokkolassa tehtiin ratkaisuotteluissa Kokkolan urheilutalon yleisöennätys, kun väkeä ahtautui saliin lähes 2000 henkeä ja poliisiviranomaiset joutuivat lopuksi keskeyttämään lipunmyynnin Kokkolassa. Kotiottelun Tiikerit voitti, mutta Porissa hävisi, ja kun kaikki, eräpisteitä myöten, oli tasan, jouduttiin arvontaan, jossa Tiikerit oli onnekkaampi. Pyrintö nousi myöhemmin karsintaottelun kautta pääsarjaan.

Menestys oli ensimmäisenä mestaruussarjavuonna Tiikereillä kohtuullinen, ja seuraavaksi kaudeksi joukkueeseen saatiin merkittävä vahvistus Puolasta, kun olympiavoittaja ja maailmanmestari Wlodzimirz Sadalski liittyi joukkueeseen. Vodek, jolla nimellä hänet Suomessa alettiin tuntea, oli arvostettu pelimies, joka oppi muun muassa suomen kielen muutamassa kuukaudessa. Myöhemmin Tiikereiden jälkeen puolalainen Vodek toimi Suomen maajoukkueen valmentajana.

Syksyllä 1979 tilanne Kokkolan Tiikerissä näytti todella valoisalta muutenkin, sillä seura oli yhdessä jalkapalloseura GBK:n kanssa käynnistäneet Sporttihallin toiminnan, josta se odotti seuralle säännöllistä tulolähdettä. Toisin kuitenkin kävi, huolimatta seuran toimihenkilöiden ponnisteluista.

Parina seuraavana vuonna Tiikereiden seuran toiminta oli laajimmillaan: miesjoukkueita osallistui liiton sarjatoimintaan eri tasoilla 5-7, ja naisten ykkösjoukkue nousi ykkössarjaan. Menestystä tuli myös nuorten sarjoissa. Seuran pyörittämiin puulaakisarjoihin osallistui lähes sata joukkuetta. Keväällä 1980 kävi kuitenkin selväksi, että Pekka Toppari oli lähtemässä ammattilaiseksi Espanjaan. Vodek Sadalski otti joukkueen valmennusvastuun, ja hän nosti joukkueeseen vasta 17-vuotiaan Petri Mutkan, josta sittemmin kehittyi Suomen maajoukkuepelaaja.

Kun edustusjoukkue sitten putosi 1981 mestaruussarjasta ja samanaikaisesti Sporttihallin talous ajautui vaikeuksiin, eivät kokkolalaiset onnistuneet pitämään enää Vodekia Kokkolassa. Edustusjoukkue jatkoi vielä kymmenkunta vuotta ykkössarjassa Jaakko Ojatalon toimiessa suurimman ajan joukkueen pelaajavalmentajana, mutta uutta paluuta liigaan emme onnistuneet tekemään. Vähitellen seuran toiminta hiipui.

Tiikerit teki paluun huippulentopalloon vuonna 2008 kun se päätti yllättäen herättää uudelleen lentopallotoimintansa eloon. Seura halusi panostaa miesten edustusjoukkueeseen, ja joukkue haki heti suoraa sarjapaikkaa lentopallon 1-sarjaan. Paikka aukesikin hieman yllättäen kokkolalaisille, sillä alun perin kokkolalaisten piti aloittaa pelit 2-sarjassa, mutta sarjapaikkaluopumisten vuoksi tie ylemmälle sarjatasolle aukesi. Näin Tiikerit pelasi ykkösessä kaudella 2008-09. Sijoitukseksi joukkueelle tuli 5. tila pohjoislohkossa.

Kaudella 2009-10 Tiikerit sijoittui 1-sarjan hopealle ja taisteli liiganoususta Hurrikaani Loimaata vastaan. Vielä joukkue ei onnistunut lunastamaan paikkaansa mestaruusliigaan. Kaudella 2010-11 Tiikerit oli ylivoimainen 1-sarjassa. Joukkue ei hävinnyt peliäkään koko kauden aikana ja lunasti mestaruuden ansaitusti. Liigakarsinnoissa Liiga-Riento kaatui otteluvoitoin 3-2. Tiikerit oli häviöllä sarjaa jo voitoin 1-2, mutta nousi sillasta sarjan voittoon. Viimeisessä ottelussa joukkue nousi 1-2 tappioasemasta 3-2 kotivoittoon ja lunasti mestaruusliigapaikan. Joukkueen valmentajana toimi Matti Försti edelliskauden tapaan.

Ensimmäinen mestaruusliigakausi oli Tiikereille pahasti mollivoittoinen. Joukkue kärsi pitkiä tappioputkia, ja Tiikereiden valmentaja meni vaihtoon jo muutaman mestaruusliigaottelun jälkeen, kun Matti Försti vaihtui Ismo Tuomiseen. Tiikerit oli lopulta runkosarjan viimeinen. Liigakarsinnoissa se säilytti tiukasti paikkansa otteluvoitoin 3-2 Joensuun Riennon nenän edestä.

Kaudella 2012–2013 Tiikerit sijoittui Mestaruusliigan runkosarjassa neljänneksi.[4] Puolivälierissä se voitti oululaisen Ettan otteluvoitoin 3–2,[5] ja välierissä Vammalan Lentopallon otteluvoiton 4–0.[6] Loppuotteluissa Hurrikaani-Loimaata vastaan Tiikerit voitti kaikki kolme Kokkolan jäähallissa pelattua kotiotteluaan sekä neljännen loppuottelun vieraskentällä ja voitti historiansa ensimmäisen Suomen-mestaruuden otteluvoitoin 4–2.[7]

Kauden 2013-14 puolessa välissä Tiikerit voitti Suomen Cupin mestaruuden. Finaalissa joukkue kaatoi Vammalan Lentopallon. Runkosarjassa joukkue sijoittui toiseksi, kun VaLePa oli runkosarjan ykkönen. Tiikerit eteni finaaleihin asti, mutta joutui taipumaan Vammalan Lentopallolle otteluvoitoin 2-4. Tiikerit pelasi myös eurocupeissa kauden aikana. Kauden 2014-15 puolessa välissä Tiikerit palasi lentopalloliigan mestariksi ja voitti jälleen Suomen Cupin. Myös kausi 2015-16 tuotti tuplamestaruuden.

Tiikereiden menestyksen kantavat voimat, kuten päävalmentaja Tommi Tiilikainen ja hakkuri Olli-Pekka Ojansivu, lähtivät Kokkolasta kauden päätteeksi solmien sopimukset ulkomaan kentille. Tiikerit hävisi mitalipeleistä usean kauden ajaksi, kunnes kaudella 2020-21 Mikko Keskisipilän valmennuksessa joukkue selvitti tiensä lentopalloliigan huipennukseen.[8]

Joukkue

muokkaa

Sopimukset kaudelle 2020-2021:

Passarit

4 Anton Välimaa

6 Joska Försti

Yleispelaajat

7 Jere Mäkinen

8 Teemu Lahti

9 Arttu Tupeli

13 Jiri Hänninen

Keskitorjujat

1 Benjami Montonen

10 Roope Keskinen

11 Antti Leppälä

15 Rami Rekomaa

Hakkurit

12 Oskari Keskinen

16 Matias Saviaro

18 Antti Ropponen

Liberot

2 Aleksi Mäkiluoma

3 Ville Sihvonen


Päävalmentaja: Mikko Keskisipilä

Apuvalmentaja: Antti Spak

Fysiikkavalmentaja: Jukka Ritola

Joukkueenjohtaja: Juhani Lehto

Tilastot: Julia Laakso

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Tiikerit tekee paluun Keski-Pohjanmaan sanomat. Arkistoitu 2.4.2008. Viitattu 3.3.2008.
  2. Tiikerit palasi mitalikantaan Mestaruusliiga.fi. 27.3.2021. Viitattu 28.3.2021.
  3. Kokkolan Tiikerit juhlii miesten lentopallomestaruutta Pohjalainen.fi. 18.4.2015. Viitattu 19.4.2015.
  4. Mestaruusliigan runkosarja 2012–2013 (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Mestaruusliigan puolivälierät 2012–2013 (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. Mestaruusliigan välierät 2012–2013 (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. Mestaruusliigan loppuottelut 2012–2013 (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. Tiikerit taistelivat välieriin Mestaruusliiga. Viitattu 14.3.2021.

Aiheesta muualla

muokkaa