Kjartan Fløgstad
Kjartan Fløgstad (s. 7. kesäkuuta 1944 Sauda, Rogaland, Norja[1]) on norjalainen kirjailija. Hän käyttää kirjoittaessaan uusnorjaa.
| Kjartan Fløgstad | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. kesäkuuta 1944 Sauda, Rogaland, Norja |
| Kansalaisuus | norjalainen |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Salanimi | K. Villun |
| Tuotannon kieli | uusnorja |
| Esikoisteos | 'Valfart 1968 |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Fløgstadin poika on kirjailija Aslak Nore.
Elämäkerta muokkaa
.jpg)
Fløgstad opiskeli ensin arkkitehtuuria Trondheimissa Norges Tekniske Høgskulessa mutta siirtyi pian opiskelemaan kirjallisuus- ja kielitieteitä Bergenin yliopistossa. Sen jälkeen hän työskenteli teollisuudessa ja merimiehenä ennen kuin julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa Valfart 1968.[2]
Fløgstadin ensimmäinen proosateos oli vuonna 1970 ilmestynyt Den hemmelege jubel. 1972 ilmestyi novellikokoelma Fangliner, jossa hän antaa merenkävijöiden ja raskaan teollisuuden vuorotyöläisten puhua omaa kieltään, ja kirjailijan marxistinen perusnäkemys ilmenee. Esikoisromaani Rasmus ilmestyi 1974.[1]
Fløgstadin läpimurto tuli 1977 romaanilla Dalen Portland (suom. Portlandin laakso, 1980). Hän seuraa siinä norjalaisen teollisuusyhdyskunnan kehitystä fiktiivisellä teollisuuspaikkakunnalla Lovrassa kahdella sodanjälkeisen ajan vuosikymmenellä. Fyr og flamme on kuvaus siitä miten teollisuusyhdyskunnan viimeisin sukupolvi menettää yhteytensä työväenluokkaan ja ajautuu levottomuuteen ja sisäiseen tyhjyyteen.
Romaanissa Kniven på strupen vuodelta 1992 tapahtumat sijoittuvat nykyaikaan, ja teos on satiiri juppiajasta, urbanisoitumisesta ja postmodernismista. Monissa teoksissaan Fløgstad kuvaa hahmoja, jotka liikkuvat lain reunamilla tai lain väärällä puolella, kuten "terroristiromaanissa" Fimbul.
Lisäksi hän on kirjoittanut kaksi puhdaspiirteistä rikosromaania salanimellä K. Villun[1].
Fløgstad on ollut aktiivinen kulttuurikeskustelija ja esseisti. Romaanien tavoin hänen esseistiikkansa ilmentää kaksinaista suhtautumista toisaalta teollisuuskulttuuriin ja toisaalta kansainväliseen kulttuurialaan. Hän on kirjoittanut elämäkerran runoilija Claes Gillistä ja matkakirjanLatinalaisesta Amerikasta, norjalaisista siirtolaisista Etelä-Amerikassa ja lisäksi kääntänyt latinalaisamerikkalaisia runoilijoita. Arbeidets lys on analyysi raskaasta teollisuudesta Saudassa, ja Osloprosessen kuvaa sitä eroa mikä on pääkaupungin omakuvan ja sen merkityksen maan arvoille välillä. Teoksessa Brennbart hän heittäytyy keskusteluun jota käydään uusnorjaliikkeen (norjaksi målrørsla) ja Nasjonal Samlingin (NS) suhteesta lähtökohtana se, että norjalaisuuliike sotien välisenä aikana pikemminkin suojeli NS:ää kuin ajautui kansallissosialismiin. Hän syyttää historioitsija Hans Fredrik Dahlia ja Riksmålsforbundetia siitä, että ne tietoisesti vääristävät historiaa. Fløgstadsin tulkintaa ovat monet arvostelleet, muun muassa professori Finn-Erik Vinje[3].
Fløgstad käyttää niin romaaneissaan kuin asiaproosassaan omintakeista tyyliä. Hän sekoittaa eri tyylitasojen kieltä, leikkii sanoilla ja esittää viittauksia muihin teksteihin ja elokuviin. Hän on norjalaisen maagisen realismin tärkeimpiä edustajia, ja realistinen tapahtumien kulku voi yllättäen muuttua fantasiaksi[1].
Fløgstad on saanut useita palkintoja, muun muassa Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon 1978 teoksesta Portlandin laakso.[1]
Suomennettu tuotanto muokkaa
- Portlandin laakso (Dalen Portland), suom. Juhani Koskinen. Helsinki: WSOY 1980 ISBN 951-0-09611-3
- Runo
- Pohjolan perille, suomentaja Tuovi Paju. Teoksessa: 80-90: pohjoismainen antologia, Helsinki: Laatusana 1990 ISBN 951-9062-24-6 – Runo on teoksesta Fyr og flamme(1980).
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Det store norske leksikon
- ↑ Kjartan Fløgstad Samlaget. Viitattu 28.9.2017. (uusnorjaksi)
- ↑ Vinje sprer myter, Klassekampen