Kirkon erityisnuorisotyö Suomessa

Kirkon erityisnuorisotyössä yhdistyvät kasvatus ja diakonia. Siinä toimitaan niiden lasten, nuorten ja perheiden kanssa, jotka tarvitsevat elämässään erityistä tukea. Työssä pyritään myös luomaan uusia toimintatapoja lasten, nuorten ja heidän perheidensä tukemiseksi.

Erityisnuorisotyössä jalkaudutaan arkeen, kohdataan ihmisiä ja tarvittaessa haetaan heille tukitoimia ja ohjataan yhteiskunnan tarjoamaan apuun.

Tavoite

muokkaa

Strategiat

muokkaa

Kirkon erityisnuorisotyölle on laadittu vuonna 2007 strategia "Läsnäolon nuorisotyö – Suomen evankelis-luterilaisen kirkon erityisnuorisotyön missio, visio ja strategia 2015".[1] Strategia auttaa seurakuntia arvioimaan ja kehittämään toimintaansa sekä laatimaan oman strategiansa. Tätä edellinen kirkon erityisnuorisotyön strategia on vuodelta 1994. Erityisnuorisotyöntekijöitä on luterilaisessa kirkossa noin 120. Työtä on tehty vuodesta 1967 lähtien.[2]

Erityisnuorisotyön tavoitteena on mahdollisimman varhainen puuttuminen silloin, kun lapsen ja nuoren elämässä näkyy oireilua. Mahdollisimman monia pyritään auttamaan, kun ongelmat ovat vielä suhteellisen pieniä. Erityisnuorisotyö on myös rinnalla olemista arjessa, ohjaaja on eräänlainen tukihenkilö.

Kirkon erityisnuorisotyön strategian (Arkistoitu – Internet Archive) mukaan tulevaisuuden haaste on suvaitsevaisuuden ja positiivisen vuorovaikutuksen lisääminen erilaisten etnisten ja monikulttuuristen nuorisoryhmien välillä.

Toteutusperiaatteet

muokkaa

Työssä korostuu nykyään entistä enemmän perhekeskeisyys. Etenkin varhaisen puuttumisen kannalta on tärkeää ottaa huomioon koko perhe, koska se on lapsen ja nuoren tärkein kasvuympäristö. Suurin osa erityisnuorisotyössä kohdattavista nuorista asuu vielä kotona. Kirkkohallituksen organisaatio muutos, jossa kasvatus- ja nuorisotyön yksikkö sekä perhetyön yksikkö yhdistettiin vuoden 2012 alusta Kirkon kasvatus- ja perhetyön yksiköksi tukee kokonaisvaltaista ja pitkäjänteistä kohtaamista.

Erityisnuorisotyön haasteena on nopea reagointi sekä nuorten kanssa että erilaisissa yhteistyöverkostoissa. Ohjaajat ovat usein kumppaneina monenlaisissa nuorisoprojekteissa. Erityisnuorisotyöstä on tullut nuorisotyön uusien toimintatapojen kehittäjä. Monet erityisnuorisotyössä kehitellyt menetelmät ovat jo siirtyneet osaksi "tavallista" varhaisnuoriso- ja nuorisotyötä.

Nuorisotyön kohteita

muokkaa

Kasvua haittaavia häiriötekijöitä kasautuu yhä nuoremmille. Uudenlaisia häiriöitä ovat muiden muassa nettisyrjäytyminen, yksinäistyminen ja taitamattomuus ja kyvyttömyys sosiaalisissa taidoissa.

Nettisyrjäytymisessä on kyse siitä, että nuorella eri syistä ei ole käytössään internetiä eikä hän myöskään opi käyttämään sitä. Nettitaitojen puuttuminen hankaloittaa mahdollisuuksia sekä koulutukseen että ammatin hankkimiseen, koska taitoja tarvitaan jo lähes kaikilla aloilla. Nettisaapas on uraauurtavaa erityisnuorisotyötä verkossa etsivässä nuorisotyössä.[3]

Erityisnuorisotyö konkreettisesti

muokkaa

Nuoren mukana työvoimatoimistoon

muokkaa

Oma persoona on erityisnuorisotyön tärkein työväline. Strategian linjausten mukaan olennaisinta on, että aikuisella on aikaa ja aitoa kiinnostusta kuulla ja pohtia nuoren mielipiteitä, kysymyksiä, pettymyksiä ja purkauksia. Nuoren on myös saatava rehellinen palaute, erityisesti silloin kun nuoren tekemiset ja valinnat ovat laittomia tai vahingollisia hänelle itselleen tai muille.

Erityisnuorisotyö pyrkii olemaan nuoren elämässä läsnä kattavasti. Yhteistyötä tehdään nuoren perheen ja muiden läheisten, koulujen, järjestöjen, vapaa-ajan toimijoiden ja eri viranomaisten kanssa.

Erityisnuorisotyön ohjaaja voi olla "arjen takiainen", joka lähtee nuoren kanssa vaikkapa työvoimatoimistoon. Usein nuoren eteenpäin tuuppiminen toimii, strategiassa todetaan. Aikuinen tukija on erityisen tärkeä elämän nivelvaiheissa, kuten siirryttäessä peruskoulusta opiskeluun, jolloin syrjäytymisriski on suuri.

Verkostoituminen vapaaehtoisten, kolmannen sektorin ja yhteiskunnan eri palvelujärjestelmien kanssa kuuluu kirkon erityisnuorisotyön periaatteisiin.

Autopajoja ja vankilatyötä

muokkaa

Kirkon erityisnuorisotyön tunnetuimpia muotoja on palveluoperaatio Saapas[2], joka päivystää nuorten parissa esimerkiksi viikonloppuisin, juhlapäivinä tai festivaaleilla[3]. Suurin osa työstä on yksilötyötä, jossa keskitytään yhden nuoren asioihin.

Lisäksi erityisnuorisotyössä toimii pienryhmiä, jotka on usein räätälöity tietylle ryhmälle ja jotka keskittyvät jonkin aktiviteetin ympärille. Esimerkiksi autopajatoiminta on kehitetty ensisijaisesti ammattikoulusta putoamisvaarassa oleville opiskelijoille.[4] Ryhmiä on räätälöity myös muun muassa isättömille pojille, nuorille äideille sekä hiljaisille ja vilkkaille nuorille.

Vankilatyö on pitkään ollut osa kirkon erityisnuorisotyötä. Strategian mukaan on tärkeää, että varsinkin nuorella vangilla on laitoksen ulkopuolinen ammatti-ihminen, joka kuuntelee ja välittää. Nuorelle voidaan luoda toivoa paremmasta elämästä. Erityisnuorisotyön ohjaajat voivat toimia myös ehdollisesti rangaistujen nuorten valvojina.

Erityisnuorisotyössä kokeiltuja toimintamuotoja, kuten avoimien ovien toimintaa ja leirikouluja, on sovellettu yhä enemmän myös varhaisnuoriin.

Kirkon erityistyöntekijät tarvitsevat monipuolista osaamista. Heidän tulee tuntea lastensuojelu- ja muiden viranomaisten toimintaa. Heillä tulee olla ihmissuhdetaitoja sekä tietoa väkivalta- ja päihdekäyttäytymisestä, ongelmakäyttöön puuttumisesta sekä kriisi- ja mielenterveystyöstä. Työntekijöiden tulee myös tuntea koulumaailmaa ja yhteiskunnan muutosten vaikutuksia perheiden elämään.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Läsnäolon nuorisotyö sakasti.evl.fi. Viitattu 1.10.2017. [vanhentunut linkki]
  2. a b Arvio: 50-vuotiaan Snellun juuret ovat Helsingin kaduilla Kirkko ja Kaupunki.
  3. a b Nuori Kirkko: Mikä saapas? nuorikirkko.fi. Arkistoitu 7.10.2017.
  4. Moottoripaja -Moottoripajatoiminnan käsikirja 2017, s. 9. Nuori Kirkko, 2017. ISBN 9789525352009. Issuu-versio.