Kirkkotupa
Kirkkotupa[1] tai kirkkoaitta[2] (ruots. kyrkstuga) oli tilapäiseen asumiseen kirkkokäyntien, markkinoiden, käräjien ja veronkeräämisen yhteydessä tarkoitettu pieni rakennus. Sitä käytettiin alueilla, joilla pitkien matkojen päästä kirkolla asioineet ihmiset eivät ehtineet palata saman päivän aikana takaisin koteihinsa.[3]
Kirkkotupaperinnettä on esiintynyt erityisen runsaasti Ruotsissa sekä jonkin verran Suomessa ja pohjois-Norjassa. Ruotsissa kirkkotupia ja niistä muodostuneita merkittäviä kirkkokyliä oli erityisen runsaasti Västerbottenin ja Norrbottenin lääneissä, joissa käytännössä kaikissa pitäjissä on ollut tärkeä kirkkokylä kirkon yhteydessä.[4]
- Pääartikkeli: Kirkkokylä
Kirkkokyläperinnettä tutkineen Ragnar Berglingin mukaan kirkkotupia ja niistä muodostuneita kyliä esiintyi Suomessa lähinnä ruotsinkielisellä Pohjanmaalla ja pohjoisimmassa Lapissa. Pohjanmaan kirkkokyläalueen eteläraja on välittömästi Vaasan alapuolella. Pohjois-Lapissa ja Norjassa kirkkotupia on ollut muun muassa Utsjoella, Inarissa, Sodankylässä, Koutokeinossa ja Kaarasjoella.[4] Keuruun museon mukaan myös Keuruulla oli 1800-luvulla kymmeniä kirkkoaittoja, joissa matkalaiset yöpyivät niiden lattialle levitetyillä patjoilla ja kirkkoaittojen muodostamat kylät olivat tärkeitä sosiaaliselle elämälle. Kirkkoaitat tehtiin omistajatalojen mailla ja siirrettiin lasten rippikouluasunnoiksi. Keuruun kirkkoaittaperinne katosi laiva- ja junamatkailun yleistyttyä ja niistä on säilynyt vain yksi Keuruun kotiseutumuseon pihapiirissä. Keuruulla vaurailla kartanoilla oli jopa lämmitettäviä, useampihuoneisia "taloja" kirkon läheisyydessä, joita kutsuttiin kirkkotuviksi erotuksena vaatimattomammista kirkkoaitoista. Kirkkotupia Keuruulla on säästynyt yksi seurakuntavirastoa vastapäätä.[2]
Utsjoella kirkkotuvat olivat vanhoja, saamelaisten sukujen omistamia tupia, jotka ovat peräisin niin ikään 1800-luvun alkupuolelta. Utsjoen kirkkotuvat olivat käytössä vielä 1930-luvulla saakka. Niitä oli aikoinaan noin kaksikymmentä, mutta niitä siirreltiin ajan myötä myös toisaalle. Nykyisin Utsjoen kirkon läheisyydessä on paikalla 14 entisöityä ja sinne palautettua kirkkotupaa ja alue toimii ulkomuseona.[5]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Utsjoen kirkkomaisema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 2.1.2013.
- ↑ a b Tuoksua taivaan ja tervan. Keuruun vanha kirkko 250 vuotta Keuruun museo. 2009. Keuruun museo. Viitattu 2.1.2013.
- ↑ Arne Järtelius: Luleå: Gammelstads kyrkstad Nationalencyklopedin. 13.6.2003. Viitattu 2.1.2013. (ruotsiksi)
- ↑ a b Ragnar Bergling: Kyrkstaden i övre Norrland (tiivistelmä) Skytteanska samfundets handlingar no3. 1964. Skytteanska samfundet / Skellefteå kyrkstads kammarägarförening. Arkistoitu 26.7.2011. Viitattu 2.1.2013. (ruotsiksi)
- ↑ Utsjoen kirkkotuvat http://www.saamivillage.fi. 2012. Utsjoen matkailuimagon kehittämishanke. Arkistoitu 3.9.2017. Viitattu 2.1.2013.