Kipparikvartetti (elokuva)

Tämä artikkeli käsittelee elokuvaa. Kipparikvartetti-yhtyeestä on oma artikkeli.

Kipparikvartetti on vuonna 1952 ensi-iltansa saanut musiikkikomediaelokuva, jonka on ohjannut Ville Salminen. Elokuva on hyvin tyypillinen 1950-luvun elokuva. Elokuvan pääosissa nähdään Kipparikvartetti-yhtyeen alkuperäisjäsenet Olavi Virta, Kauko Käyhkö, Auvo Nuotio ja Teijo Joutsela.

Kipparikvartetti
Skepparkvartetten
Ohjaaja Ville Salminen
Käsikirjoittaja Reino Helismaa
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Harry Bergström
Kuvaaja Pentti Valkeala
Leikkaaja Armas Vallasvuo
Heimo Palander (alkutekstien
kuvaus)
Koreografi Kaarlo Hiltunen (tanssit)
Pääosat Kipparikvartetti:
Olavi Virta
Kauko Käyhkö
Auvo Nuotio
Teijo Joutsela
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Ensi-ilta
Kesto 80 min (1 h 20 min)
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 11 272 947 mk
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Elokuvaa kuvattiin Helsingissä ja Hämeenlinnassa. Elokuva on julkaistu VHS:nä ja DVD:nä. Elokuva on esitetty televisiossa vuosina 1974, 1978, 1989, 1995, 1998, 2001, 2005, 2008, 2011, 2013, 2015, 2016, 2017, 2018 ja 2020.

JuoniMuokkaa

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Olli (Olavi Virta) työskentelee tiskaajana erään hotellin keittiössä, mistä hän pystyy hankkimaan ruokaa kylmäkkötyttöjen (Verna Piponius, Aino Rounioja, Maiju Kuusoja, Liisa Rope ja Aino Angerkoski) avulla hänen ystävälleen säveltäjä ja Tähtitaiteilijat-ohjelmatoimiston (joka menestyy huonosti) johtaja Harri Vuorivirralle (Eero Roine). Vuorivirta menetti naiskvartettinsa Italiaan ja suunnittelee uuden mieskvartetin perustamista.

Kaukon (Kauko Käyhkö), eli ohjelmatoimiston kolmannen jäsenen avulla Olli saa hankittua kadulta asiakkaaksi itse vuorineuvoksetar Rahalan (Kaisu Leppänen), mutta yrityksen miehet epäonnistuvat, kun säveltäjä Vuorivirta ilmoittaa puhuvansa ”kaivosministerin” kanssa, joka paljastuu kuitenkin olevan vuorineuvoksettaren aviomies, joka on parhaillaan Madridissa, eikä vuorineuvoksetar tahdo olla missään tekemissä huijareiden kanssa. Pian vuorineuvoksetar Rahalan tytär, Raija Rahala (Liisa Tuomi) onnistuu tuomaan äitinsä erilaisilla konsteilla toimistoon ja sopimus syntyy vihdoin. Säveltäjä Vuorivirta lupaa hankkia ”Kultakurkkukvartetin” lauantai-illan juhliin. Olli tarjoaa naisille alkoholia ravintolassa, mutta joutuu maksamaan laskun pajatsosta voittamillaan kolikoilla. Hän onnistuu myös sopimaan tapaamisajan Raijan kanssa.

Teikka Ankkanen (Teijo Joutsela) on suututtanut johtajansa erittäin pahasti (Veikko Linna) ja pestautuu pianonkantajaksi erääseen musiikkiliikkeeseen, missä hän tapaa tulevan ystävänsä Apo Rovion (Auvo Nuotio). He molemmat ovat taitavia erittäin taitavia laulajia. Musiikkikaupan johtaja (Kaarlo Wilska) määrää Apon ja Teikan noutamaan ohjelmatoimistosta pianon, jota ei ole maksettu. Kesken miesten kahvitunnin ohjelmatoimiston johtaja Vuorivirta kuulee Apon korkean C-äänen ja ottaa hänet välittömästi mukaan kvartettiin, jonka bassoksi saadaan hänen ystävänsä Teikka, Ollin ja Kaukon laulaessa muut äänikorkeudet, mutta koska ”Kultakurkkukvartetti” on joka tapauksessa aivan liian kallis heidän ohjelmatoimistolle, Vuorivirta päättää, että miehet saavatkin esiintyä ”Kultakurkkukvartettina” vuorineuvoksetar Rahalan suurissa juhlissa. Apo ja Teikka hankkivat heti esiintymisvaatteet ostamalla erittäin valkoiset smokit pianisteilta (Lennart Lauramaa ja Pentti Irjala), jotka eivät pysty valitettavasti maksamaan pianojaan.

”Kultakurkkukvartetti” kutsutaan esiintymään Linnanmäen huvipuistoon Helsinkiin. Kokonaan improvisoidun numeron jälkeen Linnanmäen huvipuiston johtaja (Toivo Lahti) pyytää heiltä toista laulua, jonka he nimeävät ”Kipparivalssiksi”, josta Ollin seurassa paikalle tullut vuorineuvoksettaren tytär Raija Rahala saa aiheen sanoa, että ”kyllä te olette aika kippareita”. Näin lauluyhtye saa lopulliseksi nimekseen ”Kipparikvartetti”. Raija liittyy mukaan laulamaan ja tansseihin, mutta kaikkien pettymykseksi huvipuiston johtajan palkkio osoittautuu vain vapaalipuksi huvipuiston laitteisiin.

Juhlailtana itse vuorineuvos (Paavo Jännes) lahjoittaa vaimolleen ”sinisen timantin”, jonka hän on ostanut Amsterdamista. Heidän perhetuttavansa Lorentz van Leuven (Leo Lähteenmäki) suunnittelee vuorineuvoksettaren ”sinisen timantin” ryöstöä ja on palkannut apureikseen Paukun (Vilho Ruuskanen), Pöntön (Kauko Laurikainen) ja Maston Heikki Savolainen), joiden vuorineuvos luulee olevan hänen turvanaan. Van Leuvenille tarkoitettu puhelinsoitto paljastaa vuorineuvokselle erehdyksessä suunnitelman ja ystävien petollisuuden. Kun ”Kipparikvartetti” pääsee lavalle esiintymään, he saavuttavat suuren suosion, jonka johdosta kvartetin vaihtumisen vuoksi järkyttynyt vuorineuvoksetar leppyy loppujen lopulta.

Roistokopla päättää toimia parhaillaan ilotulituksen alkaessa, mutta säikähtävät sitä ja paljastuvat. Van Leuven kuitenkin onnistuu aseella uhaten saamaan ”sinisen timantin” haltuunsa, mutta Olli keksiikin katkaista sähköjohdon puutarhalyhdyistä, jonka jälkeen seuraa melkoinen sekasorto, jonka aikana kvartetti nujertaa roistot ja heittävät heidät kohti vesiallasta. Olli palauttaa ”sinisen timantin” juhlallisesti takaisin vuorineuvoksettarelle, jonka jälkeen poliisit saapuvat paikalle ja pidättävät roistot. Kvartetti kajauttaa lopuksi tunnuslaulunsa ”Kipparivalssin”.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

NäyttelijätMuokkaa

 Olavi Virta  … Olli Joki  
 Kauko Käyhkö  … Kauko, ”Kake”  
 Auvo Nuotio  … Apo Rovio  
 Teijo Joutsela  … Teikka Ankkanen  
 Liisa Tuomi  … Raija Rahala  
 Eero Roine  … Harri Vuorivirta, säveltäjä ja ohjelmatoimiston johtaja  
 Harry Bergström  … säveltäjä  
 Ville Salminen  … ohjaaja / roisto puhelinkopissa  
 Verna Piponius  … kylmäkkö  
 Aino Rounioja  … kylmäkkö  
 Maiju Kuusoja  … kylmäkkö  
 Liisa Rope  … kylmäkkö  
 Aino Angerkoski  … keittäjä  
 Maininki Sippola-Wilska  … viinikassa  
 Leo Lähteenmäki  … Lorenz van Leuven  
 Kaisu Leppänen  … vuorineuvoksetar Rahala  
 Veikko Linna  … pomo  
 Varma Lahtinen  … talonmiehen eukko  
 Harri Sinijärvi  … ulosottoapulainen  
 Pentti Taivainen  … musiikkikaupan myyjä  
 Kaarlo Wilska  … musiikkikaupan johtaja  
 Vilho Ruuskanen  … Paukku  
 Kauko Laurikainen  … Pönttö  
 Heikki Savolainen  … Masto  
 Seppo Sariola  … 1. portieeri  
 Heimo Lepistö  … 2. portieeri  
 Armas Jokio  … oopperalaulaja  
 Pentti Forsman  … oopperalaulaja  
 Ulla Sandqvist  … tanssityttö  
 Maija Routavuo  … tanssityttö  
 Masa Niemi  … Jussi, talonmies  
 Valle Vanhatalo  … taiteilija Savinen  
 Lennart Lauramaa  … pianisti Pettersson  
 Pentti Irjala  … pianisti Ranstila  
 Sirkka Breider  … nainen Linnanmäellä / nainen puutarhajuhlissa  
 Toivo Lahti  … Linnanmäen johtaja  
 Pekka Tuliara  … nuorukainen Linnanmäellä  
 Anton Soini  … hovimestari Andersson  
 Paavo Jännes  … vuorineuvos, kaivosministeri Rahala  
 Kari Toivonen  … pikkupoika pihalla  
 Annikki Linnoila  … puhelias nainen  

Muut tekijätMuokkaa

KuvauspaikatMuokkaa

Kuvauspaikat HelsingissäMuokkaa

ArviotMuokkaa

Aikalaiskritiikeissä elokuva tyrmätään lähes yksimielisesti, ja syntipukiksi nostetaan käsikirjoittaja Reino Helismaa.[1] Nimimerkki E. T-la (Eugen Terttula) kirjoitti: ”Lopuksi on syytä vakavasti huomauttaa, että Kipparikvartetti tekee viisaasti pysytellessään vast’edes poissa kameran edestä. Näkymättöminä he sen sijaan voivat jatkuvasti olla hyödyksi kevyelle musiikkifilmeillemme.” Positiivisempienkin arvioiden yleislinja oli, että elokuvan huumori oli samaa tasoa kuin elokuvissa Rovaniemen markkinoilla ja Lännen lokarin veli.[2] Myöhemmässä kritiikissä elokuvan ainoana kestävänä antina pidetään sen lauluesityksiä.[3][4]

Tuottaja Toivo Särkkä oli alun perin allekirjoittanut Kipparikvartetin kanssa sopimuksen kahden elokuvan teosta. Välittömästi Kipparikvartetti-elokuvan ensi-illan jälkeen kerrottiinkin – elokuvakriitikoiden suureksi harmiksi – tulossa olevasta toisesta Kipparikvartetti-aiheisesta elokuvasta. Reino Helismaa oli laatinut käsikirjoituksen Kauko Käyhkön antaman aiheen pohjalta ja Junttalipoo-nimisen filmin kuvausten ilmoitettiin alkavan viipymättä. Kipparikvartetti-elokuvan saamien huonojen arvostelujen vuoksi Kipparikvartetti vetäytyi kuitenkin hankkeesta eikä ensimmäisen elokuvan jatkoksi kaavailtua Junttalipoo-elokuvaa koskaan tehty.[2]

LähteetMuokkaa

  • Kauko Käyhkö: Voi veljet! Kipparikvartetti. Hämeenlinna: Karisto, 1971.

ViitteetMuokkaa

  1. Lehdistöarvioita Elonet.fi. Viitattu 3.2.2013.
  2. a b Jukka Pennanen ja Kyösti Mutkala: Reino Helismaa: jätkäpoika ja runoilija, s. 148. Porvoo–Helsinki: WSOY, 1994.
  3. AL: Kipparikvartetti, Päivän elokuvia, Tv-maailma, 5/2013 sivu 13
  4. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.