Kipparikvartetti (elokuva)

vuoden 1952 elokuva

Kipparikvartetti on vuonna 1952 ensi-iltansa saanut musiikkikomediaelokuva, jonka on ohjannut Ville Salminen. Elokuvan pääosissa ovat Kipparikvartetti-yhtyeen alkuperäisjäsenet Olavi Virta, Kauko Käyhkö, Auvo Nuotio ja Teijo Joutsela.

Kipparikvartetti
Skepparkvartetten
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Ville Salminen
Käsikirjoittaja Reino Helismaa
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Harry Bergström
Kuvaaja Pentti Valkeala
Leikkaaja Armas Vallasvuo
Heimo Palander (alkutekstien
kuvaus)
Koreografi Kaarlo Hiltunen (tanssit)
Pääosat Kipparikvartetti:
Olavi Virta
Kauko Käyhkö
Auvo Nuotio
Teijo Joutsela
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Ensi-ilta
Kesto 80 min (1 h 20 min)
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 11 272 947 mk
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Olli (Olavi Virta) työskentelee tiskaajana erään hotellin keittiössä, mistä hän pystyy hankkimaan ruokaa kylmäkkötyttöjen (Verna Piponius, Aino Rounioja, Maiju Kuusoja, Liisa Rope ja Aino Angerkoski) avulla hänen ystävälleen säveltäjä ja Tähtitaiteilijat-ohjelmatoimiston (joka menestyy huonosti) johtaja Harri Vuorivirralle (Eero Roine). Vuorivirta menetti naiskvartettinsa Italiaan ja suunnittelee uuden mieskvartetin perustamista.

Kaukon (Kauko Käyhkö), eli ohjelmatoimiston kolmannen jäsenen avulla Olli saa hankittua kadulta asiakkaaksi itse vuorineuvoksetar Rahalan (Kaisu Leppänen), mutta yrityksen miehet epäonnistuvat, kun säveltäjä Vuorivirta ilmoittaa puhuvansa ”kaivosministerin” kanssa, joka paljastuu kuitenkin olevan vuorineuvoksettaren aviomies, joka on parhaillaan Madridissa, eikä vuorineuvoksetar tahdo olla missään tekemissä huijareiden kanssa. Pian vuorineuvoksetar Rahalan tytär, Raija Rahala (Liisa Tuomi) onnistuu tuomaan äitinsä erilaisilla konsteilla toimistoon ja sopimus syntyy vihdoin. Säveltäjä Vuorivirta lupaa hankkia ”Kultakurkkukvartetin” lauantai-illan juhliin. Olli tarjoaa naisille alkoholia ravintolassa, mutta joutuu maksamaan laskun pajatsosta voittamillaan kolikoilla. Hän onnistuu myös sopimaan tapaamisajan Raijan kanssa.

Teikka Ankkanen (Teijo Joutsela) on suututtanut johtajansa erittäin pahasti (Veikko Linna) ja pestautuu pianonkantajaksi erääseen musiikkiliikkeeseen, missä hän tapaa tulevan ystävänsä Apo Rovion (Auvo Nuotio). He molemmat ovat taitavia erittäin taitavia laulajia. Musiikkikaupan johtaja (Kaarlo Wilska) määrää Apon ja Teikan noutamaan ohjelmatoimistosta pianon, jota ei ole maksettu. Kesken miesten kahvitunnin ohjelmatoimiston johtaja Vuorivirta kuulee Apon korkean C-äänen ja ottaa hänet välittömästi mukaan kvartettiin, jonka bassoksi saadaan hänen ystävänsä Teikka, Ollin ja Kaukon laulaessa muut äänikorkeudet, mutta koska ”Kultakurkkukvartetti” on joka tapauksessa aivan liian kallis heidän ohjelmatoimistolle, Vuorivirta päättää, että miehet saavatkin esiintyä ”Kultakurkkukvartettina” vuorineuvoksetar Rahalan suurissa juhlissa. Apo ja Teikka hankkivat heti esiintymisvaatteet ostamalla erittäin valkoiset smokit pianisteilta (Lennart Lauramaa ja Pentti Irjala), jotka eivät pysty valitettavasti maksamaan pianojaan.

”Kultakurkkukvartetti” kutsutaan esiintymään Linnanmäen huvipuistoon Helsinkiin. Kokonaan improvisoidun numeron jälkeen Linnanmäen huvipuiston johtaja (Toivo Lahti) pyytää heiltä toista laulua, jonka he nimeävät ”Kipparivalssiksi”, josta Ollin seurassa paikalle tullut vuorineuvoksettaren tytär Raija Rahala saa aiheen sanoa, että ”kyllä te olette aika kippareita”. Näin lauluyhtye saa lopulliseksi nimekseen ”Kipparikvartetti”. Raija liittyy mukaan laulamaan ja tansseihin, mutta kaikkien pettymykseksi huvipuiston johtajan palkkio osoittautuu vain vapaalipuksi huvipuiston laitteisiin.

Juhlailtana itse vuorineuvos (Paavo Jännes) lahjoittaa vaimolleen ”sinisen timantin”, jonka hän on ostanut Amsterdamista. Heidän perhetuttavansa Lorentz van Leuven (Leo Lähteenmäki) suunnittelee vuorineuvoksettaren ”sinisen timantin” ryöstöä ja on palkannut apureikseen Paukun (Vilho Ruuskanen), Pöntön (Kauko Laurikainen) ja Maston Heikki Savolainen), joiden vuorineuvos luulee olevan hänen turvanaan. Van Leuvenille tarkoitettu puhelinsoitto paljastaa vuorineuvokselle erehdyksessä suunnitelman ja ystävien petollisuuden. Kun ”Kipparikvartetti” pääsee lavalle esiintymään, he saavuttavat suuren suosion, jonka johdosta kvartetin vaihtumisen vuoksi järkyttynyt vuorineuvoksetar leppyy loppujen lopulta.

Roistokopla päättää toimia parhaillaan ilotulituksen alkaessa, mutta säikähtävät sitä ja paljastuvat. Van Leuven kuitenkin onnistuu aseella uhaten saamaan ”sinisen timantin” haltuunsa, mutta Olli keksiikin katkaista sähköjohdon puutarhalyhdyistä, jonka jälkeen seuraa melkoinen sekasorto, jonka aikana kvartetti nujertaa roistot ja heittävät heidät kohti vesiallasta. Olli palauttaa ”sinisen timantin” juhlallisesti takaisin vuorineuvoksettarelle, jonka jälkeen poliisit saapuvat paikalle ja pidättävät roistot. Kvartetti kajauttaa lopuksi tunnuslaulunsa ”Kipparivalssin”.

Näyttelijät

muokkaa
 Olavi Virta  Olli Joki  
 Kauko Käyhkö  Kauko, ”Kake”  
 Auvo Nuotio  Apo Rovio  
 Teijo Joutsela  Teikka Ankkanen  
 Liisa Tuomi  Raija Rahala  
 Eero Roine  Harri Vuorivirta, säveltäjä ja ohjelmatoimiston johtaja  
 Harry Bergström  säveltäjä  
 Ville Salminen  ohjaaja / roisto puhelinkopissa  
 Verna Piponius  kylmäkkö  
 Aino Rounioja  kylmäkkö  
 Maiju Kuusoja  kylmäkkö  
 Liisa Rope  kylmäkkö  
 Aino Angerkoski  keittäjä  
 Maininki Sippola-Wilska  viinikassa  
 Leo Lähteenmäki  Lorenz van Leuven  
 Kaisu Leppänen  vuorineuvoksetar Rahala  
 Veikko Linna  pomo  
 Varma Lahtinen  talonmiehen eukko  
 Harri Sinijärvi  ulosottoapulainen  
 Pentti Taivainen  musiikkikaupan myyjä  
 Kaarlo Wilska  musiikkikaupan johtaja  
 Vilho Ruuskanen  Paukku  
 Kauko Laurikainen  Pönttö  
 Heikki Savolainen  Masto  
 Seppo Sariola  1. portieeri  
 Heimo Lepistö  2. portieeri  
 Armas Jokio  oopperalaulaja  
 Pentti Forsman  oopperalaulaja  
 Ulla Sandqvist  tanssityttö  
 Maija Routavuo  tanssityttö  
 Masa Niemi  Jussi, talonmies  
 Valle Vanhatalo  taiteilija Savinen  
 Lennart Lauramaa  pianisti Pettersson  
 Pentti Irjala  pianisti Ranstila  
 Sirkka Breider  nainen Linnanmäellä / nainen puutarhajuhlissa  
 Toivo Lahti  Linnanmäen johtaja  
 Pekka Tuliara  nuorukainen Linnanmäellä  
 Anton Soini  hovimestari Andersson  
 Paavo Jännes  vuorineuvos, kaivosministeri Rahala  
 Kari Toivonen  pikkupoika pihalla  
 Annikki Linnoila  puhelias nainen  

Muut tekijät

muokkaa

Kuvauspaikat

muokkaa

Elokuvaa kuvattiin Helsingissä ja Hämeenlinnassa, jossa elokuvaa kuvattiin Hotelli Aulangon keittiössä.

Kuvauspaikat Helsingissä:

Julkaisu

muokkaa

Elokuva on julkaistu VHS:nä ja DVD:nä. Elokuva on esitetty televisiossa vuosina 1974, 1978, 1989, 1995, 1998, 2001, 2005, 2008, 2011, 2013, 2015, 2016, 2017, 2018, 2020 ja 2021.

Arviot

muokkaa

Aikalaiskritiikeissä elokuva tyrmättiinn lähes yksimielisesti, ja syntipukiksi nostettiin käsikirjoittaja Reino Helismaa.[1] Nimimerkki E. T-la (Eugen Terttula) kirjoitti: ”Lopuksi on syytä vakavasti huomauttaa, että Kipparikvartetti tekee viisaasti pysytellessään vast’edes poissa kameran edestä. Näkymättöminä he sen sijaan voivat jatkuvasti olla hyödyksi kevyelle musiikkifilmeillemme.” Myönteisempienkin arvioiden yleislinja oli, että elokuvan huumori oli samaa tasoa kuin elokuvissa Rovaniemen markkinoilla ja Lännen lokarin veli.[2] Myöhemmässä kritiikissä elokuvan ainoana kestävänä antina on pidetty sen lauluesityksiä.[3][4]

Tuottaja Toivo Särkkä oli alun perin allekirjoittanut Kipparikvartetin kanssa sopimuksen kahden elokuvan teosta. Välittömästi Kipparikvartetti-elokuvan ensi-illan jälkeen kerrottiinkin – elokuvakriitikoiden suureksi harmiksi – tulossa olevasta toisesta Kipparikvartetti-aiheisesta elokuvasta. Reino Helismaa oli laatinut käsikirjoituksen Kauko Käyhkön antaman aiheen pohjalta ja Junttalipoo-nimisen filmin kuvausten ilmoitettiin alkavan viipymättä. Kipparikvartetti-elokuvan saamien huonojen arvostelujen vuoksi Kipparikvartetti vetäytyi kuitenkin hankkeesta eikä ensimmäisen elokuvan jatkoksi kaavailtua filmiä koskaan tehty.[2]

Lähteet

muokkaa
  • Käyhkö, Kauko: Voi veljet! Kipparikvartetti. Hämeenlinna: Karisto, 1971.

Viitteet

muokkaa
  1. Lehdistöarvioita Elonet.fi. Viitattu 3.2.2013.
  2. a b Pennanen, Jukka & Mutkala, Kyösti: Reino Helismaa. Jätkäpoika ja runoilija, s. 148. Porvoo Helsinki: WSOY, 1994.
  3. AL: Kipparikvartetti. Päivän elokuvia, Tv-maailma 5/2013, s. 13.
  4. Video-opas 95. Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.

Aiheesta muualla

muokkaa