Kinnusen talo
Kinnusen talo on Lappeenrannan keskuksen kaupunginosassa sijaitseva jugendtyylinen asuin- ja liikerakennus. Suutarimestari Pekka Kinnunen rakennutti kulmatalon ja piharakennuksen rakennusmestari Pekka Roihan piirustusten mukaan Aleksanterinkadun (nyk. Valtakadun) ja Snellmaninkadun risteykseen vuonna 1909. Rakennus kuuluu Lappeenrannan kulttuurihistoriallisesti merkittäviin rakennuksiin.
| Kinnusen talo | |
|---|---|
| Osoite | Valtakatu 27 |
| Sijainti | Keskus, Lappeenranta |
| Rakennustyyppi | asuin- ja liikekiinteistö |
| Valmistumisvuosi | 1909 |
| Suunnittelija | Pekka Roiha |
| Rakennuttaja | Pekka Kinnunen |
| Omistaja | Kinnusen Talo Oy |
| Tyylisuunta | jugend |
| Runkorakenne | tiili, hirsi |
| Julkisivumateriaali | rappaus |
| Kerrosluku | 2 |
| Verkkosivut | |
 |
|
Rakennuksen katutason liikehuoneistoissa toimii nykyisin muun muassa kahvila, ravintola, antikvariaatti, valokuvaamo, vaateliike ja taideliike. Yläkerrassa on asuntoja. Talo on edelleen Kinnusen suvun omistuksessa.
Kulmarakennuksen alinkerros on tiilirakenteinen ja toisen kerroksen runko on hirttä. Kulmaviistouksen ja sen päällä olevan kulmatornin lisäksi rakennuksen keltaiseksi rapattua julkisivua hallitsevat myymälöihin johtavat jugendkoristeiset sisäänkäynnit ja leveät yläosaltaan pieniruutuiset näyteikkunat sekä asuinkerroksen erkkeriulokkeet ja ruutuihin jaetut suorakaideikkunat.[1][2]
Historia muokkaa
Pekka Kinnunen muokkaa
Kinnusen talon rakennuttaja suutarimestari Pekka Kinnunen (1871–1944) syntyi vuonna 1871 Kerimäellä. Kinnunen tuli 16-vuotiaana kisällinä Lappeenrantaan vuonna 1889 ja sai luvan elinkeinon harjoittamiseen, vaikka hän oli vielä alaikäinen ja rahavaroinaan vain 50 penniä rahaa. Kinnunen aloitti jalkineiden valmistuksen Lappeenrannassa Pallossa seppä O.Snellmanin talossa Liisankadulla.
Toimelias ja menestyvä Pekka Kinnunen oli jo vuonna 1892 rakennuttanut talon Kinnusen talon vastapäätä olevalle tontille. Kinnusen perhe asui samassa talossa, jossa myymälä ja kenkäverstas sijaitsivat. Tämänkaltainen asumisjärjestely oli tavallinen kaupunkitaloissa – työpaikka ja asunto sijaitsivat samassa talossa. Kenkien myynnin ja korjaamisen lisäksi Kinnusen jalkineliikkeestä sai myös vuokrata tai ostaa ompelukoneita, koneneuloja ja öljyjä. Kinnusen oman toiminnan lisäksi talossa oli vuokralaisia: mm. vuosisadan vaihteessa esimerkiksi Nethersolen olutpuoti, hansikaskauppias neiti Ihanainen ja Lappeenranta-lehden toimitus.[3]
Uusi tontti muokkaa
Kinnusen kenkäverstas laajeni tehdasmaiseksi – henkilökunnan määrä nousi 1900-luvun alkupuolella parhaimmillaan kahteensataan, joten Kinnusella oli tarve uudelle liiketalolle. Kenkäverstaan vastapäätä oleva rakentamaton tontti oli Lappeenrannan kaupungin omistuksessa ja se oli varattu uuden porvaris- ja reaalikoulun paikaksi. Kaupunki myi tontin julkisella huutokaupalla kauppias Viktor Abramoffille vuonna 1895. Vuonna 1905 Abramoff myi tontin rakennusmestari Aleksanter Bruunille. Bruunin kuoltua hänen leskensä myi edelleen rakentamattoman tontin ravintoloitsija Fanny Silveniukselle vuonna 1907. Vuonna 1907 tontti mitattiin ja sen pohjoisen ja eteläisen sivun pituus oli 35 metriä ja itäisen sekä läntisen sivun 42 metriä. Vuoden 1908 alussa tontti siirtyi ensin kirjansitoja Kustaa Aleksanteri Halmeen omistukseen ja sitten marraskuussa pidetyn julkisen huutokaupan myötä suutarimestari Pekka Kinnuselle. Syynä tontin useisiin omistajanvaihdoksiin oli ilmeisesti se, että uuden Aleksanterinkadun avaaminen oli vielä kesken. Päätös uuden itä-länsisuuntaisen pääväylän rakentamisesta oli tehty jo vuonna 1898, mutta Aleksanterikadun rakentaminen alkoi vasta seuraavan vuosikymmenen loppupuolella.[4]
Talon rakentaminen muokkaa
Pekka Kinnunen tilasi asuin- ja liikerakennuksen piirustukset rakennusmestari Pekka Roihalta ja ne valmistuivat huhtikuussa 1909. Pekka Roiha (1861-1939) oli Parikkalassa syntynyt rakennusmestari, joka oli valmistunut Helsingin teollisuuskoulun huonerakennusosastolta vuonna 1887. Rakennusmestari Pekka Roiha oli kaupungin tärkein rakennusurakoitsija vilkkaimpana rakennuskautena vuosisadan vaihteessa. Roiha vaikutti merkittävästi 1900-luvun alun Lappeenrannan kaupunkikuvaan suunnittelemalla lähinnä sorvikoristeisia uusrenessanssirakennuksia. Kinnusen talon on yksi näyttävimpiä Roihan suunnittelemia rakennuksia. Roiha omaksui suunnittelu-urallaan uuden tyylivirtauksen piirteitä, jotka näkyvät Kinnusen talon jugendtyylille tunnusomaisissa koristeissa.[3][5]
Kun Kinnusen talo valmistui vuonna 1909, muutti Kinnusen kenkäverstas- ja myymälä taloon. Myymälä sijaitsi talon kulmanhuoneistossa. Verstas kone- ja työhuoneineen sijaitsi Snellmaninkadun puoleisen rakennusrungon pihanpuoleisessa osassa. Verstaassa talon pihan puoleisella sivulla työskenteli alkuvuosina parikymmentä miestä, jotka korjasivat vanhoja kenkiä ja tekivät tilauksesta uusia.[6]
1910- ja 1920-luku muokkaa
Kenkäkauppa uudessa liiketalossa alkoi hyvin, mutta jo vuonna 1911 Kinnunen järjesti liikkeensä uusimista varten koko jalkinevaraston loppuunmyynnin ja seuraavana vuonna hän joutui irtisanomaan viisi koneosastolla työskennellyttä miestä töiden vähyyden takia. Vuonna 1914 Kinnusella alettiin valmistaa sotilassaappaita Venäjän valtiolle, ja talo muuttui miltei kokonaan kenkäverstaaksi. Sotilassaappaiden valmistaminen Venäjän valtiolle kesti vallankumoukseen asti.[6]
Kinnusen talossa toimi 1910-luvun alussa kulmassa sijainneen jalkineliikkeen lisäksi kirjansitoja Halme, sekä R. Hannukaisen Snellmaninkadun varrella sijaitseva sekatavarakauppa, joka oli erikoistunut jauhoihin ja ryyneihin. 1910- ja 20-luvuilla Valtakadun puolella rakennuksen itäpäädyssä toimi ompeluliike, joka myi ja vuokrasi Singer-ompelukoneita, sekä järjesti ompelukursseja. Rakennuksessa toimi 1910-luvulla myös elokuvateatteri Merkurius, joka oli Lappeenrannan ensimmäisiä. Vuonna 1913 Kinnusen talossa aloitti toimintansa Antti Baggen (myöhemmin Peltue) leipomon myymälä, josta sai Raastuvankadun leipomossa valmistettuja tuotteita, kuten leivoksia, maitopalmikoita sekä ”junttapullaa” eli vuokaleivän tapaista vaaleaa leipää, sekä myöhemmin myös suklaakaramelleja, kahvia ja teetä. Kinnusten talossa toimi 1910-luvulla myös H. Vuorion sivumyymälä, joka myi ”terveellistä kuhnen-parantolaleipää ja laskiaispullia”. Lisäksi talossa toimi jämsäläinen puutarhuri N. Teräsvirta. Vuonna 1912 siirtyi Juho Tirkkosen ”Valokuvaamo ja valokuvakorttitehdas Uolevi” Kinnusen talon Snellmaninkadun puoleiselle sivulle. Rehellisessä mainoksessa Kansan Ääni –lehdessä 7.12.1912 yrittäjä ilmoittaa, että ”työ ei ole ensiluokkaista, mutta parhaita Lappeenrannassa”. Lappeenrannan ensimmäisten lastevaateliikkeiden joukkoon kuulunut ”Lasten pukimo” avasi ovensa talossa vuonna 1926. Ensimmäisessä kerroksessa oli liiketilojen lisäksi Snellmaninkadun puolella rukoushuone, jota kutsuttiin ”Kinnusen kirkoksi”. Talossa on toiminut myös Lappeenrannan kotiseutuyhdistyksen museo vuonna 1925.[6][7]
Toinen kerros oli valmistumisen jälkeen asuinkäytössä. Isoimmassa kulmahuoneistossa asui Pekka Kinnunen. Hänen poikiensa Sulo ja Urho Kinnusen perheet asuivat talon muissa isoissa huoneistossa, jotka olivat toinen Valtakadun ja toinen Snellmaninkadun puolella. Ajan tavan mukaan sali, ruokasali ja makuuhuoneet sijaitsivat kadun puolella ja keittiö sekä palvelijoiden huoneet pihan puolella. Talossa mainitaan asuneen myös varuskunnan pastorina toiminut ”runoilijapappi” Väinö Havas. Isojen asuntojen lisäksi toisessa kerroksessa oli kolme pienempää asuntoa tai isoista asuinnoista osa tiloista oli ”palvelijanhuoneina”, joista oli kulku pihan puolen porrashuoneisiin. Alkuperäinen asuntojako ei suoranaisestikäy ilmi alkuperäisistä piirroksista, mutta alkuperäiset ovet porrashuoneisiin viittaavat siihen, että asuntoja olisi ollut enemmän tai sitten asuntoihin olisi ollut useampi kulku myös pihan puolen porrashuoneista.[7]
1930–50-luvut muokkaa
1930-luvulla talossa toimi vaatturinliike ja välirauhan aikaan 1941 talossa avattiin ravintola- ja kahvilaliike ”Kahvi-Kulma”. Nimensä mukaisesti kahvila sijaitsi kulmahuoneistossa kenkäkaupan paikalla. Kahvilan omisti Aili Nykänen. Jatkosodan aikana taloon muutti Eino Karvisen osto- ja myyntiliike ja vuonna 1945 Ferdinand Tiihosen Wiipurista siirtynyt kultasepänliike. Ilmari Pajusen vuonna 1946 tekemästä muutospiirroksesta käy ilmi asuntojako sekä myymälätilojen käyttäjät. Ensimmäisessä kerroksessa on Valtakadun puolella itäpäädyssä edelleen 30m2 laajuinen asunto. Sen vieressä, aikaisemmin Singerin toimitiloina olleet tilat ovat Veljekset Sihvosella ja Kansan Yhtiöllä. Kulmassa olevassa suuressa liiketilassa on Kuusaan Auto Oy:n tilat. Snellmaninkadun puolella pienemmissä liiketiloissa toimivat Telimon liike ja Kaijansinkko. Tiihosella ja Sirkka-Liikkeellä on käytössä sekä kadun että pihan puolen tiloja. Rakennuksen eteläpäädyssä on kaksi pientä asuntoa, toinen kadun ja toinen pihan puolella. Toisen kerroksen asuintiloja oli jaettu pienemmiksi asunnoiksi, niin että yläkerrassa oli seitsemän asuntoa. Kaikkiin asuntoihin kuului toisen kerroksen tilojen lisäksi ullakkohuone – kulma-asunnossa niitä oli kaksi.[7]
Vuoteen 1937 mennessä Pekka Kinnusen yritys oli monien takauksien vuoksi joutunut taloudellisiin vaikeuksiin. Pekka Kinnunen siirtyi tuolloin pois yhtiön johdosta ja osake-enemmistön sai hänen poikansa Urho Kinnunen. Vaikeuksista selvittiin, ja 1940- ja 50-luvulla jalkineliike P.Kinnunen Oy kuului edelleen alansa suurimpiin yrityksiin kaupungissa. Pekka Kinnunen kuoli vuonna 1944.[8] Vuonna 1944 esitettiin kaupungin rakennusjärjestyksessä viisikerroksista rakennusten sijaintipaikkoja. Kinnusen talon tontille on esitetty viisikerroksisen talon sijoittamista. Korkeampi rakentaminen ei kuitenkaan pääosin toteutunut ja 1950-luvulla keskustan asemakaavoituksessa palattiin suosimaan matalia 1-3-kerroksisia rakennuksia.[9]
Muutokset muokkaa
Julkisivussa on tapahtunut pieniä muutoksia ja kokonaisuus on säilynyt eheänä. Eteläpäähän tehty laajennusosa noudattaa rakennuksen tyyliä eikä kadun puolella juuri erotu vanhasta päämassasta. Snellmaninkadun puoleisten erkkerien päältä on purettu tornit 1970-luvulla. Ovia ja näyteikkunoita on ensimmäisessä kerroksessa muutettu vähän. Pihan puolelle on lisätty puurakenteinen porrashuone ja kuistimainen osa mahdollisesti jo 1920-luvulla. 2000-luvulla tehty kadun puolen julkisivukorjaus on onnistuneesti säilyttänyt ja palauttanut alkuperäistä ilmettä. Julkisivuissa on säilynyt runsaasti alkuperäisiä rakennusosia, kuten ovia ja ikkunoita.
Sisätiloissa on tapahtunut melko vähän muutoksia. 1920-luvulla asuntoihin on lisätty kylpyhuoneet ja siinä yhteydessä on tehty pieniä väliseinämuutoksia. Ulkorakennuksen purkamisen jälkeen 1980-luvulla on tehty uusia wc-tiloja rakentamalla kevytrakenteisia väliseiniä. Muutoin tiloja on muokattu lähinnä sulkemalla ja avaamalla oviaukkoja tilojen välille, niin että liiketilat ja asunnot ovat muokkaantuneet tarpeen mukaan. Alkuperäiset tilat ovat edelleen tunnistettavissa, vaikka pintamateriaaleja on muutettu. Sisätiloissa on kuitenkin säilynyt alkuperäisiä pintamateriaalia, kuten klinkkerilattiaa ja panelointeja. Myös alkuperäiset rakennusosia kuten väliovia ja kaakeliuuneja on säilynyt. Monet tilat ovat edelleen alkuperäisessä käyttötarkoituksessa – esimerkiksi alakerran kadun puolen liiketilat, porrashuoneet ja yläkerran asuntojen keittiöt.[10]
Lähteet muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kinnusen talo kinnusentalo.fi. Viitattu 17.3.2022.
- ↑ Arkkitehtitoimisto LPV Jyväskylä Oy: Kinnusen talon rakennushistoriaselvitys 2016. Lappeenrannan kaupunki, Tekninen toimi, Kaavoitus, 2016. Verkkojulkaisu (PDF) (viitattu 17.3.2022). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Kinnusen talon rakennushistoriaselvitys 2016, s. 18
- ↑ Kinnusen talon rakennushistoriaselvitys 2016, s. 13
- ↑ Kinnusen talon rakennushistoriaselvitys 2016, s. 19
- ↑ a b c Kinnusen talon rakennushistoriaselvitys 2016, s. 21
- ↑ a b c Kinnusen talon rakennushistoriaselvitys 2016, s. 22
- ↑ Kinnusen talon rakennushistoriaselvitys 2016, s. 20
- ↑ Kinnusen talon rakennushistoriaselvitys 2016, s. 13–14
- ↑ Kinnusen talon rakennushistoriaselvitys 2016, s. 62
Aiheesta muualla muokkaa
- Kinnusen talon rakennushistoriaselvitys 2016 (Arkistoitu – Internet Archive) Arkkitehtitoimisto LPV Jyväskylä Oy