King’s Cross St. Pancrasin tulipalo
King’s Cross St. Pancrasin metroasemalla, joka on Lontoon metron tärkeä solmukohta, sattui 18. marraskuuta 1987 tulipalo, joka vaati 31 kuolonuhria.
| King’s Cross St. Pancrasin tulipalo | |
|---|---|
 Savua tupruava King’s Cross St. Pancrasin metroaseman sisäänkäynti tulipalon päivänä |
|
| Päivämäärä | 18. marraskuuta 1987 |
| Kellonaika | noin 19:30 |
| Tapahtumapaikka | King’s Cross St. Pancrasin metroasema, Lontoo, Englanti |
| Syy | liukuportaikon koneistoon pudotettu tulitikku ja äkillisesti levinnyt palo |
| Kuolleita | 31 |
| Loukkaantuneita | noin 100 |
Tulipalo sai alkunsa puisesta liukuportaikosta, jonka koneistoon oli pudonnut yhä kytenyt tulitikku. Tuntematon matkustaja oli tiettävästi sytyttänyt sillä savukkeen ja pudottanut sen sitten liukuportaissa.[1] Vaikka Lontoon metrossa oli jo tupakointikielto aiempien tulipalojen takia, sitä ei tarkkaan valvottu. Tulitikku kyti koneistossa ja sytytti siellä olleen kerroksen voiteluainetta ja roskaa.[1] Palo oli aluksi vain pienimuotoinen, eikä siihen kiinnitetty paljoa huomiota.[1] Tulipalo levisi vähitellen ylös liukuportaita, ja noin kello 19:45 se leimahti äkillisesti porraskuilua ylös maanalaiseen asemahalliin, jossa oli tapahtumahetkellä runsaasti ihmisiä.[1]
Leimahduksen syy osoittautui tutkimuksissa vasta, kun tulipalo mallinnettiin matemaattisesti. Syyksi osoittautui kaksi tekijää; ensimmäinen niistä oli Coandă-ilmiö, jonka takia tulipalon kuumentama ilmavirtaus painui puisen liukuportaikon askelmia vasten, ja toinen se, että puiset portaat lopulta lieskahtivat (engl. flashover) kuumentumisen seurauksena.[1] Näiden kahden tekijän yhteisvaikutusta, jota ei ollut aiemmin todettu, kutsutaan nykyään uomailmiöksi (engl. trench effect).[2]
Tulipalon johdosta Lontoon metron puiset liukuportaat korvattiin metallisilla, ja paloturvallisuussäädöksiä uusittiin.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Fennell, Desmond. Investigation into the King's Cross Underground Fire (1988). Yhdistyneen kuningaskunnan liikenneministeriö (Department for Transport). ISBN 0-10-104992-7.
- ↑ Mangs, Johan & Keski-Rahkonen, Olavi: Palonsyyn selvittäminen 2: Oppikirja, osa 2, s. 71-74. VTT, 1997. Teoksen verkkoversio.