Kimpputeoria
Kimpputeoria on ontologinen teoria olioiden luonteesta. Sen mukaan oliot ovat vain ominaisuuksiensa, suhteidensa tai trooppiensa kokoelmia (”kimppuja”). Kimpputeorian mukaan erillisiä substansseja ei ole olemassa.
Teorian mukaan ei ole olioita ilman ominaisuuksia, eikä tällaisia olioita (alaston olio) ole mielekästä edes kuvitella. Kimpputeorian mukaan esimerkiksi omenan ajattelemisessa on kyse sen värin, muodon, maun, hedelmyyden ja muiden ominaisuuksien ajattelemisesta, tai ainakin yhden sen ominaisuuden ajattelemisesta. Omena on siis vain ominaisuuksiensa kokonaisuus, eikä erillistä omenan substanssia ole olemassa.
Kimpputeoriaa esitti ensimmäisenä David Hume 1700-luvulla. Kimpputeoria tunnetaan erityisesti mielen kimpputeorian kautta. Sen mukaan ihmisen minää ei ole olemassa, vaan minä on vain kimppu tai kokoelma erilaisia havaintoja.
Perustelut kimpputeorialle muokkaa
Yleisin perustelu kimpputeorialle on vaikeus käsittää tai kuvata olio ilman viittauksia sen ominaisuuksiin. Tämän argumentin mukaan ei ole mahdollista käsittää paljasta partikulaaria eli yksilöoliota, täysin ominaisuuksista riisuttua substanssia. Tämän ongelman totesi jo John Locke, kun hän kuvasi substanssin itsessään, ominaisuuksistaan erillisenä, joksikin josta hän ei tiedä mitä se on.
Kimpputeorian mukaan emme voi esimerkiksi havaita tai edes käsittää omenaa ilman, että havaitsemme tai ainakin ajattelemme sellaisia ominaisuuksia ja suhteita kuten ”punaisuus”, ”mehukkuus”, ”110 mm leveä” ja ”pöydän päällä”. Meidän on mahdotonta ajatella, millainen kaikista ominaisuuksista riisuttu omena olisi.
Vastaväitteet kimpputeorialle muokkaa
Kimpputeoriaa vastaan suunnatut vastaväitteet koskevat muun muassa olioiden johtamista ominaisuuksien yhdessäolosta sekä kielen vaikutusta todellisuuden ymmärtämiseen.
Ominaisuuksien yhdessäolo muokkaa
Kimpputeorian mukaan ominaisuudet muodostavat kokoelmia tai ”kimppuja”, mutta se ei kuvaa, kuinka ominaisuudet liittyvät toisiinsa. Kriitikot kyseenalaistavat sen, millä perusteella ominaisuuksien välillä on tällainen yhteenkuuluvuussuhde ilman mitään alla olevaa substanssia, ja millä perusteella mitään kahta ominaisuutta voidaan pitää saman olion ominaisuuksina, jos mitään yhteistä substanssia, jolle ne kuuluisivat, ei ole olemassa.
Kimpputeoria selittää tämän määrittelemällä olion yhteensidottujen ominaisuuksien kokoelmiksi. Näin erilaiset ominaisuuksien ja suhteiden yhdistelmät tuottavat eri olioita. On mahdollista tulkita, että ominaisuuksien olemassaolo yhdessä muodostaa substanssin. Kimpputeoria voi siis määritellä substanssin empiirisesti havaituksi ominaisuuksien yhdessäoloksi vetoamatta ominaisuuksista paljaisiin yksilöolioihin tai muihin ei-empiirisiin entiteetteihin.
Kielen vaikutus todellisuuden ymmärtämiseen muokkaa
Toinen vastaväite nostaa esiin kielen vaikutuksen siihen, kuinka ymmärrämme todellisuutta. Sen mukaan kieli aiheuttaa kimpputeoriaa tukevan sekaannuksen.
Vastaväitteen mukaan ominaisuudet ovat kielen synteettisiä konstruktioita. Omenalla ei ole sellaisia ominaisuuksia kuin ”punaisuus” ja ”mehukkuus”, vaan sen sijaan havaitsijat, joilla jo on sellaiset mielen käsitteet kuin ”punaisuus” ja ”mehukkuus”, käyttävät käsitteitä kokeakseen omenan punaiseksi ja mehukkaaksi. Lisäksi vastaväitteen mukaan esimerkiksi ”punaisuutta” ei voida johtaa omenasta, koska ”punaisuus” on abstraktio muista kokemuksista, eikä luontainen ominaisuus, jonka omena voisi sisältää.
Koska vastaväite pitää sellaisia sanoja kuin ”punaisuus” ja ”mehukkuus” pelkkinä abstraktioina aiemmasta kokemuksesta, sen mukaan ne sisältävät vain subjektiivisen käsitteellisen tiivistelmän yksilöoliosta. Näin kokemus omenasta on lähimpänä omenan todellista käsitettä mitä ihminen voi saavuttaa. Vastaväitteen mukaan kaikki muu mielen suorittama analyyttinen työ on synteesin muodostamista muista kokemuksista eikä kykene paljastamaan loogisesti omenan tosiolemusta.
Vastaväitteen mukaan kieli rohkaisee uskomaan, että mielen syntetisoiva toiminta erottaa kokemuksia esimerkiksi jostain ominaisuuksista. Tosiasiassa havaitsijat yhdistelevät kokemuksia luodakseen erilaisten ominaisuuksien käsitteitä; kieli on monimutkainen uskomusjärjestelmä, jonka ainoa suhde todellisuuteen on kokemuksen abstrahoinnissa.
Katso myös muokkaa
Kirjallisuutta muokkaa
- Hume, David: A Treatise of Human Nature: Being an Attempt to introduce the experimental Method of Reasoning into Moral Subjects
