Kilpavarustelu
Kilpavarustelu tarkoittaa kahden tai useamman maan kilpailua aseistuksen alalla. Jos kahden maan välillä on kilpavarustelua, näiden välillä on myös jonkinasteinen sodan uhka. Kilpavarustelu on erityisesti kylmään sotaan ja ydinaseisiin liittyvä käsite. Tällöin Yhdysvallat ja Neuvostoliitto vaikuttivat tasavahvoilta sotilasmahdeilta, supervalloilta.[1]
Kilpavarustelua on pidetty sotien perussyynä. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Kilpavarustelun aloittaa usein valtio, joka pyrkii laajentamaan valtaansa ja aluettaan, ja jota muut maat pelkäävät. Muut maat pyrkivät varautumaan mahdolliseen hyökkäykseen kasvattamalla sotilaallista voimaansa, ja syntyy kilpavarustelu. Toisaalta yksipuolinen aseidenriisuminen tai asevarustelun laiminlyönti vain lisää kansainvälistä jännitystä, koska se houkuttelee hyökkääjää.[1]
Britannian ja Saksan laivastokilpailu muokkaa
Kilpavarustelu ei liity pelkästään kylmään sotaan. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Iso-Britannia ja Saksa kilpailivat muun muassa laivaston koolla. Sysäyksen tähän antoi brittiläisten vuonna 1906 esittelemä Dreadnought-luokka. Saksan laivaston komentaja Alfred von Tirpitz oli tosin aloittanut laajan laivaston kehittämisohjelman jo 1891. Tätä laivastokilpailua pidetään yhtenä syynä ensimmäiseen maailmansotaan.
Ydinasekilpailu muokkaa
Yhdysvallat ja Neuvostoliitto ajautuivat kylmän sodan aikana ydinaseiden määrää rajusti kasvattaneeseen kilpavarusteluun, joka yltyi äärettömyyksiin. Kilpailtiin muun muassa kehittelemällä uusia mannertenvälisiä ohjuksia ja monikärkiohjuksia. Ne myös aseistivat strategisten etujensa mukaisesti eri valtioita muualla maailmassa ja solmivat sotilasliittoja niiden kanssa.[1]
Armeijoiden ja teollisuuden etu muokkaa
Rauhantutkimus on tuonut asiaan toisenlaisen näkökulman. Sen mukaan sotilaalliseen varustautumiseen liittyy valtioiden sisäisiä ilmiöitä, kuten taloudellisia intressejä, sisäpolitiikkaa ja teknologista kehitystä. Kilpavarusteluun osallistuvien maiden sisälle muodostuu helposti sotilas-teollinen liittouma (armeijan ja teollisuuden ryhmä), joka haluaa jatkaa kilpavarustelua, vaikka se saataisiin diplomatian keinoin loppumaan.[2] Liennytys oli kylmän sodan aikana osoitus siitä, että aseiden määrää voitiin neuvotteluteitse vähentää.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Otavan Suuri Ensyklopedia, 5. osa (kriminologia-makuaisti). Art. Kylmä sota, s. 3431. Otava 1978, ISBN 951-1-04827-9
- ↑ Otavan suuri ensyklopedia, 7. osa (Optiikka-Revontulet), s. 5640, art. rauhantutkimus. Otava, 1979. 951-1-02232-6.