Kevätlinnunherne

putkilokasvilaji

Kevätlinnunherne (Lathyrus vernus) on pääosin Euroopassa kasvava lehtojen kevätkasvi. Suomessa laji on paikoitellen yleinen.

Kevätlinnunherne
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Fabales
Heimo: Hernekasvit Fabaceae
Suku: Nätkelmät Lathyrus
Laji: vernus
Kaksiosainen nimi

Lathyrus vernus
(L.) Bernh.

Katso myös

  Kevätlinnunherne Wikispeciesissä
  Kevätlinnunherne Commonsissa

Ulkonäkö ja koko muokkaa

 
Kevätlinnunherneen kukkia kuvattuna Järvenpäässä.
 
Pölytys

Kevätlinnunherne kasvaa tavallisesti 20–40 senttimetriä korkeaksi. Varsi on pysty, siipipalteeton ja lähes kalju. Kasvin lehdet ovat 2–4-parisia ja kärhettömiä. Lehdykät ovat kooltaan 3–6 x 1–3 cm, puikeita ja suippoja. Korvakkeet ovat isoja ja leveitä. Kukinto on 3–10-kukkainen terttu. Kukat ovat nuorina punaiset, mutta vanhemmiten niistä tulee sinisiä. Jos kasvissa on eri aikoihin auenneita kukkia, kukinnosta tulee monivärinen. Teriö on kooltaan 13–20 cm. Kevätlinnunherne kukkii Suomessa touko-kesäkuussa. Hedelmänä on 4–6 cm pitkä kalju ja musta palko.[2]

Kevätlinnunherne on myrkyllinen kasvilaji.[2]

Levinneisyys muokkaa

Kevätlinnunherneen päälevinneisyysalue ulottuu Ranskasta Venäjälle aina Länsi-Siperiaan, pohjoisessa Norjan, Ruotsin ja Suomen keskiosiin ja etelässä Italiaan ja Pohjois-Kreikkaan.[3] Suomessa kevätlinnunhernettä tavataan yleisesti Etelä-, Kaakkois- ja Keski-Suomessa Raahen korkeudelle saakka. Runsaimmillaan laji on Etelä-Suomessa.[4]

Elinympäristö muokkaa

Kevätlinnunhernettä tavataan lehdoissa ja tuoreissa metsissä. Suomessa sitä kasvaa myös harjumaiden käenkaali-mustikkatyypin kankailla.[2][5]

Käyttö muokkaa

Toisinaan kevätlinnunhernettä viljellään koristekasvina. Laji on sukua Suomessa yleisesti koristekasvina viljellylle tuoksunätkelmälle eli tuoksuherneelle (L. odoratus).[3] Aikaisemmin kevätlinnunhernettä kerättiin runsaasti toreille myytäväksi muun muassa Helsingissä.[6]

Lähteet muokkaa

  • Kuopion katoava kasvimaailma. Toim. Renvall, Pertti, Fagerstén, Reino, Knuutinen, Jorma & Vainio, Outi. Kuopion luonnontieteellisen museon julkaisuja 6. Kuopion luonnontieteellinen museo, Lievestuore 2002.
  • Helsingin kasvit – Kukkivilta kiviltä metsän syliin. Toim. Kurtto, Arto & Helynranta, Leena. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Yliopistopaino, Helsinki 1998.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet muokkaa

  1. Rowe, J., Shehadeh, A. & Maxted, N.: Lathyrus vernus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.3.2020. (englanniksi)
  2. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 279.
  3. a b Den virtuella floran: Vårärt (Lathyrus vernus) Den virtuella floran. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 24.2.2011. (ruotsiksi)
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Kevätlinnunherneen levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 24.2.2011.
  5. Kuopion katoava kasvimaailma 2002, s. 127.
  6. Helsingin kasvit 1998, s. 284.

Aiheesta muualla muokkaa