Avaa päävalikko

Kevätesikko (Primula veris) on keväällä kukkiva esikkolaji.

Kevätesikko
CowSlipSelsley.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ericales
Heimo: Esikkokasvit Primulaceae
Suku: Esikot Primula
Laji: veris
Kaksiosainen nimi

Primula veris
L.

Occurrence of Primula veris.jpg
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Kevätesikko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kevätesikko Commonsissa

Hedelmiä ja siemeniä

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

Kevätesikon lusikanmuotoiset, noin 5–15 cm pitkät lehdet kasvavat ruusukkeena maata vasten. Niiden keskeltä nousee 5–30 cm korkeita kukkavarsia, joiden päässä on 10–20 keltaista kukkaa. Kevätesikko kukkii touko-kesäkuussa.[1] Kevätesikon voi sekoittaa helposti etelänkevätesikkoon (Primula elatior).

LevinneisyysMuokkaa

Kevätesikkoa tavataan Euroopan ja Länsi-Siperian lauhkealla vyöhykkeellä, lähinnä sen eteläosassa eli lehtimetsävyöhykkeellä. Etelässä se esiintyy harvinaisena välimerenilmaston alueella lähinnä vuoristoissa ja puuttuu Unkarin pustalta ja Kaakkois-Euroopan aroilta.[2]

Suomessa kevätesikkoa esiintyy lähinnä Ahvenanmaalla ja Etelä-Suomessa, mutta suotuisilla paikoilla niitä tavataan jopa Lapissa asti. Vakiintunut alkuperäinen kasvi tai muinaistulokas se on vain Lounais-Suomessa. Pohjoisempana sen satunnaiset esiintymät lienevät peräisin koristekasvina viljellyistä esikoista.[3][1]

Kevätesikko on Ahvenanmaan maakuntakasvi.[1]

ElinympäristöMuokkaa

Kevätesikkoa tavataan lehtoniityillä ja lehdoissa, sekä asutuksen läheisyydessä puutarhakarkulaisena.[1]

KäyttöMuokkaa

Kevätesikon kukkia on aikaisemmin käytetty paloviinan ja nuuskan värjäämiseen. Kukista on tehty myös viiniä ja tuoreita lehtiä syöty salaattina.[2]

LähteetMuokkaa

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 216.
  2. a b Anderberg, Arne: Primula veris (levinneisyyskartta) Den virtuella floran. 1996. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 13.3.2009. (ruotsiksi)
  3. Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Kevätesikon (Primula veris) levinneisyys Suomessa Viitattu 18.10.2017.

Aiheesta muuallaMuokkaa