Keskustelu:Tutkintapyyntö
Tutkintapyynnön ja rikosilmoituksen ero muokkaa
Tutkintapyynnöllä ja rikosilmoituksella on juridinen ero. Olisi suotavaa, että tätä sivua ei jatkossa enää muokkailtaisi oikeudellisesti virheelliseen muotoon. Em. muokkailijoiden kannattaa perehtyä asiaan ennen toimeen ryhtymistä.Kommentin jätti 128.214.79.33 (keskustelu – muokkaukset)
- Esität, että tutkintapyynnöllä ja rikosilmoituksella on juridinen ero. Käsitykseni mukaan näin ei ole, sillä yksikään laki ei erottele tutkintapyyntöä rikosilmoituksesta. Rikoslain väärä ilmianto ei sekään anna immuniteettia kansalaiselle, joka antaa esitutkintaviranomaisille väärää tietoa tutkintapyyntönä rikosilmoituksen sijaan. Siten tämän hetkinen artikkeli tutkintapyynnöstä vaikuttaisi olevan virheellinen. Koska näytät olevan varma asiastasi, annan sinulle tilaisuuden selventää kantaasi tai ilmaista mihin lakiin kantasi perustuu. Samoin jos kantasi perustuu viranomaisen käytäntöön, pyydän yksilöimään tämän artikkelissa.
- Mikäli et ole selventänyt kantaasi tai esittänyt siihen perusteita 15.4.2011 mennessä, muokkaan Tutkintapyyntöartikkelin takaisin siihen asuun, kuin katson oikeaksi.
Molemmille IP:lle tiedoksi: Wikipediassa artikkelia ei muokata oman näkemyksen mukaan "oikeaksi" tai "vääräksi" vaan artikkelin tulee perustua aina lähteisiin (joita vain toisinnetaan ottamatta kantaa siihen onko lähde oikeassa vai ei). Eli jos on erimielisyyttä onko tutkintapyynnöllä ja rikosilmoituksella juridinen ero vai ei, tulee molempien perustella näkemyksensä tarkistettavissa olevilla, hyvämaineisilla lähteillä. --Agony (o_O) 2. huhtikuuta 2011 kello 14.44 (EEST)
- Kiitos Agonylle kommentista. Minusta artikkeli on yhä harhaanjohtava. Siitä saa käsityksen, että tutkintapyynnön tekemällä tosiasiassa saa immuniteetin kunnianloukkausta ja väärää ilmiantoa vastaan siitä huolimatta, että antaa esitutkintaviranomaisille väärää tietoa. Tätä tuskin artikkelin kirjoittaja on tarkoittanut.Kirjoittaja vaikuttaa kuitenkin varmalta asiassaan, että nykyinen kirjoitusasu on oikea. Voi tietysti olla että tällainen immuniteetti perustuu poliisin käytäntöön ja siksi pyysinkin kirjoittajaa kertomaan tästä.
- Oman käsitykseni mukaan puhtaasti hallinto-oikeuden kannalta poliisille tehdään pelkästään ilmoituksia, jotka poliisi kirjaa ylös sisällön perusteella joko rikosilmoitukseksi, tutkintapyynnöksi tai muuksi ilmoitukseksi. Ilmoituksen tekijä ei saa immuniteettia kunnianloukkausta tai väärää ilmiantoa vastaan sen perusteella miten hän itse ilmoituksensa otsikoi, vaan sen perusteella mitä hän ilmoituksessaan sanoo. Olin pyrkinyt alleviivaamaan tätä omassa versiossani. Tämä tulkinta on yhdenmukainen esitutkintalain 2 §:n ja väärän ilmiannon tunnusmerkistön kanssa.
- 94.101.4.113 16. huhtikuuta 2011 kello 12.22 (EEST)
- Olen samaa mieltä IP 94.101:n kanssa asiasta. Artikkelissa väitetään, ehkä tosiaan jonkinlaiseen yleiseen käytäntöön perustuen, että pelkästään ilmoituksen rubrisointi vaikuttaisi siihen, millaisen immuniteetin se antaa ilmoittajalle. Mielestäni tämä on eräänlaista "sanan magiaa", joka ei perustu lakiin. Jos esimerkiksi ajatellaan, että ilmoituksen tekijä kertoo nimeltä mainitun kylänmiehen puukolla uhkaamalla anastaneen rahaa, vaikka esimerkiksi tekijä onkin toinen tai raha anastettiin ilman väkivaltaa, niin ei asiassa ole mitään eroa sillä, onko ilmoitus tehty rikosilmoituksena "Matti Meikäläinen ryösti minut" vai tutkintapyyntönä tyyliin "pyydän tutkimaan, onko Matti Meikäläinen syyllistynyt rikokseen, kun puukolla uhkaamalla anasti minulta sata markkaa". Ratkaisevaa on ilmoituksen sisältö, kuten IP 94.101 täällä kirjoittaa. Ryöstö on vakava rikos, ja vaara sille, että Matti M. pidätetään, on ilmeinen. Jos käy esitutkinnassa (tai oikeudessa) ilmi, että tekijä on toinen mies tai että kyseessä on toisentyyppinen rikos (vaikka näpistys, jossa Matti M. nappasi satasen uhrin housuntaskusta ja puukkokin pysyi tupessaan vyöllä), niin kyseeseen tulee melko varmasti väärä ilmianto (rikoslain 15 luku 6 §) ja ei ilmoituksen tekijää pelasta sanoilla kikkailu. --Pxos 3. elokuuta 2011 kello 15.54 (EEST)
- Vakiintunut tapa on ollut kutsua rikosilmoitukseksi ilmoitusta, jossa tekijä ilmiannetaan jostakin tietystä teosta. Tutkintapyynnössä puolestaan poliisia pyydetään itse selvittämään rikoksen tunnusmerkistön täyttyminen. Käsitteiden ero on semanttinen, mitä tässä keskustelussa ei ilmeisimmin ole täysin hahmotettu. On totta, että olennaista ei ole suoraan ilmoituksen otsikointi, vaan ilmoituksen sisältö. Mikäli kuitenkin poliisille tehdyn ilmoituksen sisältö noudattaa tätä edellä selostettua vakiintunutta otsikointikäytäntöä, artikkelissa esitetty ero rikosilmoituksen ja tutkintapyynnön välillä on paikkansapitävä. Otsikointi sinänsä ei tietenkään vaikuta sisällön tulkintaan, mutta tietynlaisen sisällön omaava ilmoitus on tapana otsikoida tietyllä vakiintuneella tavalla.--137.163.145.226 27. elokuuta 2011 kello 20.04 (EEST)
- Esittämäsi esimerkkitapauksissa em. eroa ei ole aivan hahmotettu. Rikosilmoitukseksi otsikoitaisiin ilmoitus, jonka mukaan "Matti Meikäläinen ryösti minulta satasen puukolla uhaten". Tutkintapyynnön sisältö olisi muotoa "Minut pakotettiin antamaan satanen puukolla uhaten, ja pyydän poliisia tutkimaan, onko tekijä Matti Meikäläinen ja mikäli on, onko hän syyllistynyt rikokseen". --137.163.145.226 27. elokuuta 2011 kello 20.17 (EEST)
- Piilotin artikkelista suurimman osan lähteettömästä tekstistä. Ongelmana on myös se, että ilmoituksen tekijän pitäisi ikään kuin ensin itse ratkaista viranomaisille kuuluva kysymys siitä, onko kyseessä rikos ja mikä rikos on tehty ja täyttyvätkö rikoksen tunnusmerkit. Tämä sitten muka tarkoittaisi sitä, että tutkintapyynnön johdosta poliisi selvittäisi, onko tekijä syyllistynyt rikokseen, mutta rikosilmoituksen johdosta poliisi alkaisi heti tutkia juttua rikoksena, kun kerran uhri on sen rikoksena ilmoittanut – ja jos kyseessä ei olisikaan rikos, ilmoittaja olisi tehnyt ipso facto väärän ilmiannon. Voi olla, että tuo käsitys rubrisoinnista perustuu vanhaan, vuoteen 1998 voimassa olleeseen rikoslain 26. lukuun, sen johdosta syntyneeseen oikeuskäytäntöön (1889–1998) ja siihen, että rikosilmoituksessa ilmiannettaisiin tekijä kun taas tutkintapyynnöksi otsikoidussa ilmoituksessa vain kysyttäisiin poliisin kantaa asiaan tms. --Pxos 3. elokuuta 2011 kello 16.34 (EEST)
- Tässä kommentissa asioita on hieman sekoitettu toisiinsa. Ilmoittajan tulee ilmoituksessaan itse arvioida antamiensa tietojen paikkansapitävyys ja pidättäytyä sellaisten tietojen antamisesta, joita hänellä ei ilmoittamishetken tietojen valossa ole perusteita pitää paikkansapitävinä. Mikäli esimerkiksi tunnusmerkistön täyttymisestä ei ole varmuutta, ei ilmoituksen kohteena olevan henkilön pidä väittää syyllistyneen tunnusmerkistön mukaiseen tekoon, vaan sitä vastoin pyytää poliisia viran puolesta tutkimaan asia. Mikäli tehty ilmoitus noudattaa edellä mainittua vakiintunutta otsikointikäytäntöä, sellainen ilmoitus jossa otetaan suoraan kantaa tekijän syyllisyyteen, otsikoidaan rikosilmoitukseksi, kun taas poliisille osoitettu pyyntö selvittää asia viran puolesta, otsikoidaan tutkintapyynnöksi. Otsikointi ei vaikuta siihen, alkaako poliisi tutkia sille ilmoitettuja tapahtumia rikoksena vaiko ei, eikä esitutkinnan aloittamispäätöksellä ei ole tekemistä sen kanssa, onko ilmoittajalla ollut perusteita pitää ilmoittamiaan tietoja paikkansapitävinä. Kunnianloukkauksen tunnusmerkistön täyttymistä arvioitaessa vain jälkimmäisellä on merkitystä. --137.163.145.226 27. elokuuta 2011 kello 20.04 (EEST)
Korkeimman oikeuden tuomioita muokkaa
- Ja korkeimman oikeuden tuomiossa KKO:2006:10 asia onkin selvästi lausuttu jo tuomion perusteluissa seuraavasti. "Korkein oikeus toteaa --- ensin, ettei sillä seikalla, että tiedot on annettu viranomaiselle, ole merkitystä arvioitaessa sitä, täyttääkö menettely kunnianloukkauksen tunnusmerkistön. Jos tiedot ovat perättömiä, myös tutkintapyyntö ja lastensuojeluilmoitus voivat tulla kunnianloukkauksena arvioitavaksi." --Pxos 3. elokuuta 2011 kello 20.42 (EEST)
- Tässä on toinen asiaan liittyvä KKO:n ratkaisu KKO:2013:15. Rikos oli ilmoitettu tutkintapyynnöllä, joka oli johtanut esitutkintaan. Tutkintapyynnön tekijä tuomittiin alemmissa oikeuksissa kunnianloukkauksesta ja perättömästä ilmiannosta. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion, mutta ei suinkaan siksi, että kyseessä oli tutkintapyyntö, vaan muista syistä. Tämänkin KKO:n ratkaisun valossa artikkelissa edelleen oleva väite, joka alkaa "Mikäli ilmoittaja haluaa välttää tätä riskiä --", asettuu entistä kestämättömämmälle pohjalle. Artikkeli ja osittain myös yllä oleva keskustelu antavat edelleen sellaisen kuvan, että tutkintapyyntö ja asian esittäminen epämääräisellä tavalla suojaisi rikoksen ilmoittajaa joutumasta vaaraan saada itse syyte. Lisäksi artikkelin kritiikki-osiossa ja alla olevassa kommenttissa on selvitetty erään poliisimiehen kanta, jossa hän ei tee mitään eroa ilmoituksen otsikon välillä. Tämän nojalla palautan artikkelista jälleen sen version, jossa ei ole monta tekstikappaletta lähteettömiä väitteitä. --Pxos (keskustelu) 12. maaliskuuta 2013 kello 18.30 (EET)
Rikosylikonstaapelin kannanotto muokkaa
keskustelussa Helsingin rikospoliisin rikosylikonstaapeli Harri Juntunen ilmoittaa itse tutkineensa uransa aikana tuhansia sekä rikosilmoituksiksi että tutkintapyynnöiksi otsikoituja ilmoituksia ja vahvistaa, että niillä ei ole juridisesti minkäänlaista eroa. Kyse on samasta asiasta. Oleellista on huomata, että kansalainen ei voi tehdä sen kummemmin rikosilmoitusta kuin tutkintapyyntöäkään vaan ainoastaan ilmoituksen. Poliisi sitten kirjaa ilmoituksen joko rikosilmoituksena (jos syytä epäillä rikoksen tapahtuneen) tai sekailmoituksena, jos syytä epäillä kynnys ei ylity.--Teveten 12. tammikuuta 2012 kello 18.52 (EET)
Ongelma on otsikossa muokkaa
Kun olen nyt uudestaan huolella tutustunut artikkelin historiaan ja lukenut uudestaan koko keskustelun, huomaan että koko ongelma on otsikossa. Tämä tarkoittaa sekä ilmoitusten faktista otsikointia että eritoiten tämän Wikipedia-artikkelin otsikkoa eli nimeä. Toisin sanoen voisi ajatella, että kaikki muokkaajat ovat eri tavalla osittain oikeassa muokkauksissaan ja keskusteluissa. Asian voisi tiivistää siten, että ero on ainoastaan siinä, mikä poliisille tehdyn ilmoituksen sisältö on, ja tätä asiaa on yritetty tuoda esille mm. IP 137.163:n muokkauksissa, mutta ajatus vääristyy siten, että asiasisältö kiinnittyy liikaa tuohon nimitykseen "tutkintapyyntö". Kärjistäen tavallinen kansalainen tekee rikosilmoituksen yllä mainitusta Matti Meikäläisestä ja suurin piirtein pyytää lyömään äijän rautoihin, kun taas asianajajat tekevät tutkintapyyntöjä, joiden tekstisisällössä ei ole mitään sellaista, joka voisi koitua päämiehen vahingoksi. Siispä tällaiset on tapana otsikoida tutkintapyynnöiksi verrattuna rikosilmoituksiin, kun tapaus on ilmiselvä. Tätä eroa on vaikea tuoda esille artikkelissa ilman, että siihen tulisi harhaanjohtavaa sisältöä. Artikkelin nimi voisi olla leikillisesti vaikkapa "poliisi-ilmoitus" (vrt. polisanmälan), ja siinä selitettäisiin rikosilmoitus, tutkintapyyntö, niiden ero poliisin kannalta (ei ole) ja niiden ero ilmoittajan kannalta (sisältö ratkaisee) ja niiden ero niiden laatijan kannalta (asianajajat tekevät t-pyyntöjä, maallikko kävelee poliisilaitokselle tekemään rikosilmoituksen). Ongelma ratkeaisi tällä eikä tarvitsi väkisin yrittää rakentaa tälle artikkelille omaa sisältöä erotuksena artikkelista "Rikosilmoitus". --Pxos (keskustelu) 12. maaliskuuta 2013 kello 19.33 (EET)
Rikoslaki 15 luku muokkaa
Rikoksista oikeudenkäyttöä vastaan
• 1 § Perätön lausuma tuomioistuimessa
• 2 § Perätön lausuma viranomaismenettelyssä
• 3 § Törkeä perätön lausuma tuomioistuimessa
• 4 § Tuottamuksellinen perätön lausuma
• 5 § Yritetty yllytys perättömään lausumaan
• 6 § Väärä ilmianto --> Joka antaa esitutkinta- tai muulle viranomaiselle taikka tuomioistuimelle väärän tiedon ja siten aiheuttaa vaaran, että ilmiannettu pidätetään, vangitaan tai joutuu muun pakkokeinon kohteeksi tai joutuu syytteeseen tai tuomitaan rangaistukseen tai muuhun rikosoikeudelliseen seuraamukseen virheellisin perustein, on tuomittava väärästä ilmiannosta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.
• 7 § Todistusaineiston vääristeleminen
• 8 § Törkeä todistusaineiston vääristeleminen
• 9 § Oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen
• 10 § Törkeän rikoksen ilmoittamatta jättäminen
• 11 § Rikoksentekijän suojeleminen
• 12 § Ulkomailla tehty perätön lausuma
• 13 § Rajoitussäännös --> Perätöntä lausumaa koskevia säännöksiä ei sovelleta, jos
1) lausuman antaja ennen kuulemisen tai kuulustelun päättymistä oikaisee lausuman tai ilmaisee salaamansa seikan tai
2) totuudessa pysyminen on ollut mahdotonta ilman vaaraa joutua vastuuseen omasta rikoksesta tai siihen rinnastettavasta lainvastaisesta teosta.
Tässä tämänhetkinen Suomen lainsäädäntö rikosilmoituksista (poliisitermi: tutkintapyyntö) ja kuulusteluissa sekä oikeudenistunnoissa esitettävistä lausunnoista. Muissa kuin 6 § ja 13 § on ainoastaan otsikko ilman lain selitettä, sillä ne eivät ole merkittäviä tämän artikkelin kannalta.
Lähde: Finlex ® (Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.) --> http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1998/19980563#Lid1919874
Näiden tietojen valossa sanoisin, että tutkintapyynnöllä ja rikosilmoituksella ei ole eroa. Perätön ilmianto on kirjattu lakiin otsikolla "väärä ilmianto" josta voidaan tuomita sakkoon tai enintään kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Latwo (keskustelu) 23. syyskuuta 2013 kello 01.34 (EEST)
Nyt kun luin tarkkaan viitteen 1, KKO:2006:10 päätöksen, huomasin, että artikkelissa oleva kappale "Oikeuskäytännössä on katsottu, että mikäli poliisille annetut tiedot ovat perättömiä, myös tutkintapyyntö voi tulla kunnianloukkauksena arvioitavaksi, mikäli tietojen antajalla ei ole ollut perusteita pitää antamiaan tietoja paikkansapitävinä." on virheellistä tulkintaa KKO:n päätöksestä kunnianloukkaussyytteessä. Tässä annettujen tietojen perättömyys johti kunnianloukkaukseen jota tämä syyte koskee, tämä ei ole päätös väärästä ilmiannosta, vaan koskee syytettä RL 24 luku 9 § 1 mom 1 kohta:ssa tarkoitetusta rikoksesta.
Latwo (keskustelu) 23. syyskuuta 2013 kello 21.00 (EEST)
- Eihän tässä keskustelussa ole kysymys rikosnimikkeestä vaan siitä, että aiemmin osa muokkaajista katsoi että rikosilmoituksella ja tutkintapyynnöllä on "juridista eroa". Samalla he antoivat ymmärtää, että tutkintapyyntö on sen tekijälle parempi kun sillä voisi välttää syyllistymästä itse. Näin ei ole. KKO:n ratkaisulla tuodaan tämä seikka esiin artikkelissa. --Pxos (keskustelu) 23. syyskuuta 2013 kello 22.11 (EEST)