Keskustelu:Taylorismi
Kirjoitus joka on "Taylorismin kritiikkiä"-otsikon alla ei mielestäni ole kritiikkiä laisinkaan. Ainoastaan yksi lause "On muistettava, että taylorismia on vaikea soveltaa tietovaltaiseen ympäristöön ja henkiseen työhön.kenen mukaan?" näyttää kritiikiltä. 80.223.188.150 19. tammikuuta 2008 kello 20.00 (UTC)
"Yhdysvallat oli ja on yksi suurimpia, esteettömimpiä ja yhtenäisimpiä talousalueita, joten oppimiskäyrän, mittakaavaetujen ja hinnan käyttö kilpailuetuina on kehittynyt selvästi pidemmälle kuin Euroopassa. Euroopan pirstoutuneilla markkina-alueilla ovat kilpailukeinoina olleet segmentointi, differointi ja lyhyet tuotantosarjat ja taylorismia onkin vierastettu Euroopassa, koska sen ajatukset eivät pääse täällä oikeuksiinsa."
Taloustieteestä voi kiistellä asiasta jos toisesta, muttta selvää on, että eurooppalaisia markkinoita on leimannut ja leimaa yhä protektionismi, kuten tuontitullit, muut lainsäändännölliset esteet, kuten kaavoitus (Ranskassa jopa ns. sivistyslaki).
Onpas sekava artikkeli. Artikkelin voisi aloittaa selkeällä kuvauksella siitä, mitä Taylorismi on ja vasta sitten mennä kritiikkiin. Lisäksi pallukoita ei tällaisessa tekstissä tarvtise käyttää. Väliotsikoita sen sijaan kaivattaisiin.
Taylor ei kehittänyt ideaa liukuhihnasta, vaikka työn osittaminen onkin sen kanssa hyvin läheisesti tekemisissä. Kunnia siitä taitaa kuulua pelkästään Ford:lle.
- Kunniaa tästä ojennetaan monasti lähes yksinomaan Fordille, vaikka ei ollutkaan ensimmänen joka koko liukuhihnaa patentoi. Konseptin patentoi Ransom Olds ja käytti tätä ensimmäisenä Oldsmobilen tehtailla. Ford kehitti ideaa ja sai ensimmäisenä toimimaan tämän tuotantotavan.
Taylorismin soveltaminen muokkaa
"On muistettava, että taylorismia on vaikea soveltaa tietovaltaiseen ympäristöön ja henkiseen työhön." Kuka näin on sanonut? Ainakin arkkitehdit ja toimittajat valittavat juuri tällaisista uustayloristisista piirteistä työssään. Taylorismia voi pitää nähdäkseni aikamoisena uhkana nykyisessä - tai tulevaisuuden yhteiskunnassa. --Kulttuurinavigaattori 19. maaliskuuta 2007 kello 11.12 (UTC)
Neutraalius? muokkaa
Lisäsin tähän neutraalius kyseenalaistettu -mallineen alkuun, kun taylorismin kritiikistä ei sanota sanaakaan. Esimerkiksi en-wikin artikkeli keskittyy suurelta osin siihen. Jopa hakuteos WSOY:n Suuri henkilökirja toteaa Taylorista kertovassa artikkelissa, että "taylorismin kritiikki levisi 1900-luvun alussa nopeammin kuin itse taylorismi". Käsittääkseni taylorismia pidetään nykyään yleisesti melko epähumaanina, koska siinä työvoimaa käsitellään lähinnä koneiden jatkeena. Artikkelissa voisi myös mainita, että Neuvostoliiton viisivuotissuunnitelmat olivat taylorismin innoittamia (mikä en-wikin artikkelissa mainitaankin). --Risukarhi 16. huhtikuuta 2011 kello 11.05 (EEST)
- Artikkeli ei mielestäni mitenkään hymistele taylorismia, päinvastoin siinä sanotaan asiat aika suoraan. Tuo en-wikin artikkeli on huonosti lähteistetty eikä sinänsä hyvä esikuva. Sitä paitsi on hieman harhaan johtavaa väittää en-wikin sisältävän pääasiassa taylorismin kritiikkiä, kun siinä enemmänkin vedetään tieteellisen liikkeenjohdon pitkää linjaa nykyiseen six sigma-filosofiaan saakka. Lisäksi on syytä erottaa tieteellisen liikkeenjohdon teoria ja sen nimissä tehty johtaminen tai voittojen maksimointi. Jos tuntee hieman teollisuuden historiaa ja nykytilaa, niin työntekijä koneen jatkona on jo kauas jäänyttä historiaa Suomessa, mutta se oli välttämätön askel nykyiseen tietokoneohjattuun automaatioon. vilkapi 17. huhtikuuta 2011 kello 19.30 (EEST)
- Tarkoitin, että jos taylorismin kritiikki ilmiönä on suunnilleen yhtä laaja ja merkittävä kuin taylorismi itse, niin silloin siitä tulisi kertoa, joko omassa artikkelissaan tai tässä. Sen mainitsematta jättäminen antaa vaikutelman, että taylorismi olisi vain yleisesti hyväksytty mukisematta. Ideologian sisällön ohella kannattaisi aina kertoa myös, miten siihen on suhtauduttu (ja onko se toiminut käytännössä). Mielessäni ei ollut ensisijaisesti se, mitä tieteellisen liikkeenjohdon teorian nimissä on myöhemmin tehty tai saavutettu, vaan mitä Frederick Taylor itse ajatteli ja vaati. Väheksyvä ja instrumentaalinen suhtautuminen työläisiin (muina kuin koneisiin verrattavina tuotannon osina) käsittääkseni paistaa hänen ajattelustaan aika selkeästi (ja Fordin tavoin hän vastusti tiukasti ammattiyhdistysliikkeitä ja yleensä ottaen kaikkea, mikä rajoitti työnantajan kontrollia työläisiin). En tietenkään kannata lisäysten tekemistä artikkeliin ilman kunnon lähteitä (siksi en itse lähtenytkään artikkelia muokkaamaan). Ja tämä artikkeli on nyt kyllä vielä huomattavasti heikommin lähteistetty kuin englanninkielinen vastineensa. Luulisin, että hyviä lähteitä löytyisi suomeksikin; uskoisin esimerkiksi professori Pauli Kettusen kirjoittaneen aiheesta. --Risukarhi 18. huhtikuuta 2011 kello 11.15 (EEST)
- Tulisi huomata, että taylorismin kritiikkiin sisältyy aikamoinen poliittinen vääntö. Itse termi "taylorismi" onkin kriitikoiden luoma ja sitä voi verrata esimerkiksi sanaan "uusliberalismi", eli sillä on hahmotettu vastustaja, mutta kukaan ei ilmoittaudu näin luodun vastustajan raameihin. En-wikissä artikkelin nimi onkin "scientific management". Tieteellinen asenne tuotannonohjauksen kehittämiseen on tuottanut 1900-luvulla loistavan menestyksen. Tuotannonohjaus-aihepiirin ympärillä järjestetään vuosittain tieteellisiä konferensseja, joissa tyypillisesti esitetään kokeiltuja tapoja, menestyneitä tai vähemmän menestyneitä, erilaisten metodien kuten six sigma ja JOT-tuotanto soveltamisesta. Näin muodostuvaa tuotannonohjausta voisi kuvata pragmaattiseksi, jos ei aina kovin tieteelliseksi, sillä kaikki yritykset ovat erilaisia ja mitään ei voida soveltaa kirjaimellisesti. Työntekijöiden ja työnantajien valtatasapaino on hoidettu muilla foorumeilla, lainsäädännöllä ja työehtosopimuksilla. Taylorismi on yli sata vuotta vanha ja sen kritiikki kuoli taistolaisten mukana, tuotantoautomaation vallatessa tehtaat ja lainsäädäntö- ja sopimuskehyksen muodostuessa kattavaksi 70- ja 80-luvuilla. Sinänsä tämä pala historiaa voitaisiin tässä artikkelissa kertoa, mutta sen puuttuminen ei aiheuta neutraaliusongelmaa. vilkapi 24. huhtikuuta 2011 kello 11.14 (EEST)
- Lukemattomat ideologiat ovat vastustajiensa hahmottelemia ja nimeämiä (harva ilmoittautuu merkantilistiksi tai kapitalistiksi - tai taistolaiseksi), joskus kohteiden itsensäkin sittemmin käyttöönottamia. Taylorin oppien pohjalta voi tehdä ja on tehty monenlaisia johtopäätöksiä (mikä ilmenee jo siitäkin, että ne toimivat innoittajina sekä Stalinin Neuvostoliitossa että samaan aikaan lännessäkin, tietysti eri tavoin tulkittuina). Nykypäivään saakka ovat selvinneet todennäköisesti ne inhimillisemmät ja työntekijäystävällisemmät tulkinnat, jotka eivät välttämättä anna aivan todellista kuvaa alkuperäisestä taylorismista. Vaikka taylorismin kritiikki olisikin jo kuollut (mikä tuskin pitää edes paikkaansa), se on silti ollut merkittävä ilmiönä, ja siksi tulisi mainita artikkelissa. Asioista ei pidä esitellä vain kauniita puolia. Artikkelin aiheena on siis taylorismi tunnistettuna ilmiönä viimeisen sadan vuoden aikana, ei pelkästään viime vuosikymmenien yrityskonferensseissa käsitellyt asiat. --Risukarhi 26. huhtikuuta 2011 kello 16.01 (EEST)
- Artikkelissa esitetään niitä ajatuksia, joita Taylor itse aikoinaan esitti. Tässä suomenkielisessä ja taylorismiksi kutsutussa artikkelissa vain sivutaan myöhempää kehitystä. Asia puhuu puolestaan, nuo vanhat ajatukset ovat osin yleispäteviä ja sen vuoksi ne johtivat yhä jatkuvaan kehitykseen. vilkapi 26. huhtikuuta 2011 kello 20.50 (EEST)
- Toisaalta nämä lause New Public Managementista puolestaan ovat todella kiistanalaisia ja ideologisia: Teoriaa on myös sovellettu tehokkaasti (kenen mukaan?) suomalaisten julkisorganisaatioiden uudelleenorganisoinnissa." Jos tuota tarkennusta tai sitaattia ei tule, tämä on kyllä poistettava. –Kommentin jätti 80.223.83.7 (keskustelu)