Keskipeli (shakki)

Shakissa keskipeli seuraa avauksen jälkeen. Raja keskipelin ja loppupelin välillä on häilyvä, mutta yhdeksi selkeäksi eroksi voidaan katsoa se, että kuninkaan sekä sotilaiden osuus loppupelissä on merkittävämpi kuin keskipelissä; eikä välitöntä mattihyökkäyksen vaaraa useinkaan loppupelissä ole. Keskipelissä mitataan pelaajien strateginen ja taktinen pelitaito. Esimerkkejä taktiikasta ovat haarukka, varras, kiinnitys ja paljastus.

Strategia ja taktiikka

"Kaikki ihmiset näkevät taktiikan, jonka avulla valloitan, mutta kukaan ei näe strategiaa, josta voitto kehittyy." (Sun Tzu: Sodankäynnin taito, 500 eaa.)

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Sotilas haarukoi mustan tornit. Esimerkki selvyyden vuoksi loppupelistä

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Valkean torni on kiinnitetty. Esimerkki selvyyden vuoksi loppupelistä

Taktiikka

Taktiset menetelmät

• Haarukka tehdään tavallisimmin ratsulla, jolloin ratsu uhkaa kahta vihollisnappulaa, joista molempia ei voi pelastaa.

• Varras voi olla esimerkiksi lähetillä aikaansaatu viistorivi, jossa useampia nappuloita on toistensa takana, ja jos ensimmäisen pelastaa, tulee toinen uhatuksi.

• Kiinnitys tarkoittaa tilannetta, jolloin nappula on siirtokiellossa takana paljastuvan kuninkaan vuoksi.

• Paljastus voidaan tehdä nappulalla, joka siirretään pois tieltä pahemman uhan edestä.

• Tunnetaan myös ristikiinnitys, joka on pelissä harvinainen, mutta sitä näyttävämpi.

• Merkittävä taktinen virhe on oman nappulan ylikuormittaminen, josta vastustaja saa etua.

• Taktisesti voi myös jättää kaksoissiirron, ohestalyönnin, šakkauksen tai yleensä lyönnin tekemättä, vaikka se olisi mahdollista.

• Nappulan uhraus ja sommitelma ovat tavallaan strategiaan kuuluvia toimia, joilla pyritään saamaan muuta etua, jopa vastustajan ajamisen mattiin. Sommittelu kuuluukin tavallisesti loppupeliin ja myös shakkitehtäviin

Strategiset päämäärät

Strategian perustana ovat edun saavuttaminen materiaalina, tilana tai aikana, mutta kaikkien näiden on johdettava päämäärään, joka on voitto itse pelissä ja vastustajan saattaminen mattiin. Pelaajalla on syytä olla jokin pelisuunnitelma, jota voi tarpeen tullen muuttaa. Kuubalainen maailmanmestari Jose Raul Capablanca sanoo, että huonokin suunnitelma on parempi kuin ei lainkaan suunnitelmaa.

Suomalainen mestari Thomas Ristoja on teoksessaan Shakki 1–3 toisessa osassa keskittynyt pelistrategiaan. Siihen kuuluvat muun muassa erilaiset sotilasasemat, vahvat ja heikot ruudut, nappuloiden vaihdon periaatteet ja eri materiaaliyhdistelmät sekä staattiset ja dynaamiset asemat.

Alankomaalainen maailmanmestari Max Euwe katsoo, että siirroilla tulee olla aina jokin tarkoitus rauhallisissakin asemissa. Tämän tarkoituksen tulee olla strateginen, jolloin kenties luodaan vastustajalle taktisia pulmia, ja ennen kaikkea pyritään parantamaan omaa asemaa tarkoituksenmukaiseksi. Euwe korostaa myös suunnitelmallisuutta shakkipelissä.

Maailmanmestari Wilhelm Steinitz oli 1800-luvulla sitä mieltä, että voitolla olevan pelaajan tulee ehdottomasti hyökätä ja jos asemaetua ei ole, on kuningashyökkäys poissuljettu.