Kefotiaami
kemiallinen yhdiste
| |
Kefotiaami
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| (6R,7R)-7-[[2-(2-amino-1,3-tiatsol-4-yyli)asetyyli]amino]-3-[[1-[2-(dimetyyliamino)etyyli]tetratsol-5-yyli]sulfanyylimetyyli]-8-okso-5-tia-1-atsabisyklo[4.2.0]okt-2-eeni-2-karboksyylihappo | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | J01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C18H23N9O4S3 |
| Moolimassa | 525,664 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Proteiinisitoutuminen | Noin 40 %[1] |
| Metabolia | ? |
| Puoliintumisaika | 40–70 minuuttia[2] |
| Ekskreetio | renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | oraalinen, intramuskulaarinen, intravenoosi |
Kefotiaami (C18H23S3N9O4) on kefalosporiineihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Sitä käytetään lääketieteessä antibioottina.
Ominaisuudet ja käyttö muokkaa
Kefotiaami on niin sanottu toisen sukupolven kefalosporiini ja sen antibioottiset ominaisuudet perustuvat bakteerin soluseinän synteesin estämiseen. Lääkeaine on suhteellisen laajakirjoinen ja tehoaa moniin grampositiivisiin bakteereihin ja gramnegatiivisin bakteereihin. Metisilliinille vastustuskykyisiin bakteereihin lääkeaine ei tehoa. Kefotiaamia voidaan käyttää hengitystieinfektioiden, virtsatulehdusten ja pehmytkudostulehdusten kuten ihotulehdusten hoitoon. Se voidaan annostella tablettina tai ruiskeena ja siitä on kehitetty aihiolääke kefotiaamiheksetiili.[1][2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b M. Lindsay Grayson (päätoim.): Kucers' The Use of Antibiotics, s. 396–401. CRC Press, 2017. ISBN 9781498747967. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.11.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Roger G. Finch, David Greenwood, Richard J. Whitley, S. Ragnar Norrby: Antibiotic and Chemotherapy, s. 185. Elsevier, 2010. ISBN 978-0-7020-4765-7. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.11.2020). (englanniksi)