Kebaran kulttuuri
Kebaran kulttuuri oli Levantissa ja Siinailla Lähi-idässä noin 18 000–12 500 calselvennä. eaa. vallinnut metsästys- ja keräilykulttuuri. Ihmiset metsästivät pienriistaa ja keräsivät villiviljaa.
He asuivat pienissä majoissa ja luultavasti liikkuivat vuodenaikojen mukaan. Kulttuurille olivat ominaisia piikivisirpit, joiden terät oli koottu pienistä piikivipaloista, mikroliiteistä. Kebaran kulttuuria sanotaan epipaleoliittiseksi, koska se oli jääkauden lopun aikoihin.
Kebaran kulttuuria edelsi myöhäispaleoliittisen Antelian kulttuurin Anthlitian vaihe. Itse Kebaran kulttuuri eli Gebaran kulttuuri oli Levantissa ja Siinailla Lähi-idässä jääkauden loppuvaiheen aikoihin noin 18 000–12 500 eaa. vallinnut epipaleoliittinen metsästys- ja keräilykulttuuri.
Löytöpaikkoja
muokkaaKebaran kulttuurin ihmiset keräsivät villiä viljaa päätellen jauhinkivistä. He käyttivät geometrisia mikroliittiteriä. Kebaran ihmisten uskotaan liikkuneen ylämailla kesäisin ja kerääntyneen talvisin alamaille luoliin ja kalliosuojiin.
Kebaran kulttuuriin liittyy muun muassa Ain Gev I vuodelta 15 000 eaa. Kerrostumasta on löydetty muodostuma, joka on ehkä pyöreän majan jäännökset, sekä sirpinteriä ja kivihuhmar[1]. Karmelin Nahal Orenissa metsästettiin eniten gasellia, mutta Wadi madamaghissa, jonka löysi ja nimesi Tawfiq Canaan[2], eniten villejä vuohia. Jauhinkivi- ja huhmarlöytöjen mukaan villivilja oli olennainen ravinnon osa. Kebaran kulttuurin jälkeen tuli maanviljelyn syntyä edeltänyt Natufin kulttuuri.[3]
Ohalo II
muokkaaOhalo II oli ajan mitan mukaan suuri leiripaikka Levantissa noin 19000 eaa. Ihmiset asettuivat sinne ainakin tilapäisesti ja keräsivät villiä emmervehnää, ohraa, pistaaseja, greippejä ja oliiveja.[4] Genesaretin järvi oli silloin paljon nykyistä suurempi, noin 220 km pitkä Lisan-järvi. Ohalon leirin ala oli 1500 m², eli se oli normaalia suurempi. Sieltä on löydetty ainakin kolme soikeaa majaa. Ihmiset varastoivat ruokansa kuoppiin ja hautasivat vainajansa taitettuihin asentoihin suurten kivien peittämien kuoppien alle niin kuin Natufin ihmiset myöhemmin. Ohalo II:n aikoihin Maan ilmasto oli kylmä, ja Lähi-idässä kasvoi kuivaa pensaistoa, joka pystyi elättämään vain pientä väestömäärää. Ohalo oli "keidas" tai "pakolaiskeskus", jossa eli runsaasti kasveja, eläimiä ja ihmisiä ympäristön kuivuudesta huolimatta.[4]
Geometrinen Kebara
muokkaaNoin 15 000 eaa. Etelä-Levantissa kehittyi "geometrinen Kebaran kulttuuri", jota luonnehtivat geometristen kuvioiden muotoiset mikroliittiset terät. Ihmiset elivät yleensä 300 m²:n suuruisissa leiripaikoissa. Joidenkin leirien ala saattoi olla jopa 1000 m². Luultavasti ihmiset vaelsivat vuodenaikojen mukaan alamaan talvileireistä ylämaan kesäleireihin korkeampaan vuorimaastoon. Kiviset jauhimet ja huhmaret kertovat kerättyjen villien kasvien syömisestä. Joidenkin mukaan sirppejä ei liene käytetty. Toisten mukaan sirpit tulivat 13 000 eaa. käyttöönlähde?. Ain Gev III:sta löytyy ajalta peräisin olevia pieniä pyöreitä kiviperustaisia majoja. Ajalta on löydetty 51 paikkaa. Noin 12500 eaa. tämä kulttuuri alkoi kehittyä Natufin kulttuuriksi.[5]
Kaudet
muokkaa- 21 500–16 000, kausi,"0a", Kebara
- 16 000–12 500, kausi "0b", Geometrinen Kebara, samanaikaisia kulttuureja lähistöillä Ramonian, Mushabian
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Michael Roaf, Cultural atlas of mesopotamia
- ↑ Diana V. W. Kirkbride: A Kebaran Rock Shelter in Wadi Madamagh, Near Petra, Jordan. Man, huhtikuu 1958, 58. vsk, s. 55–58. doi:10.2307/2794154 Jstor.
- ↑ Mellaart, James: Neolithic of the Near East. MacMillan, 1976. ISBN 978-0684144849'
- ↑ a b Peter S. Bellwood: First Farmers, s. 49. Wiley-Blackwell, 2005. ISBN 0-631-20565-9.
- ↑ First Farmers, sivu 51