Kerttu Katri Luostarinen (28. tammikuuta 1915 Kerimäki15. elokuuta 1991 Helsinki) oli maisema-arkkitehti ja apulaisprofessori, joka kehitti maisemasuunnittelun tutkimusta ja opetusta Suomessa laaja-alaisesti ja toteutti useita eri suunnittelukohteita.[1]

Maalaiskotiin Kerimäellä syntyneen Luostarisen molemmat vanhemmat olivat kansanedustajia, Alpo ja Aino Luostarinen. Tultuaan ylioppilaaksi 1935 Luostarinen opiskeli ensin maa- ja metsätaloutta Helsingin yliopistossa, sitten siirtyi Berliiniin opiskelemaan puutarha-alaa. Sota keskeytti opinnot. Valmistuttuaan Suomessa hän palasi 1942 takaisin Saksaan ja päätti opintonsa siellä vuonna 1944 professori H. F. Wiepking-Jürgensmannin johdolla, joka oli laaja-alaisen maisemasuunnittelun edelläkävijöitä. Työurallaan Luostarinen suunnitteli muun muassa kotipuutarhoja, sankarihauta-alueita, hautausmaita, asuinalueiden ympäristöjä ja katuistutuksia. Hän oli vuonna 1946 perustajajäseniä Suomen Puutarha-arkkitehdit -yhdistyksessä ja mukana perustamassa maisema-arkkitehtien suomalaista ammattijärjestöä. Luostarinen vaikutti merkittävästi tutkimustyön ja opetustoiminnan kautta, hän oli ensimmäinen maisemasuunnittelun opettaja Teknillisessä korkeakoulussa vuodesta 1969. Toisaalta hän julkaisi alaltaan myös laajemmalle yleisölle, kuten teoksen Puutarha ja maisema vuonna 1951. Omalla pientilallaan Siuntiossa Luostarinen paneutui henkilökohtaisesti viljely- ja ekosysteemien kehittämiseen.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b Ruoff, Eeva: ”Katri Luostarinen”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 338-339. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla muokkaa