Katja Krohn
suomalainen ohjaaja ja näytelmäkirjailija
Katja Mirjami Maria Krohn (s. 1. marraskuuta 1966 Helsinki)[1] on suomalainen teatteriohjaaja ja näytelmäkirjailija.[2]
| Katja Krohn | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. marraskuuta 1966 Helsinki |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | teatteriohjaaja, näytelmäkirjailija |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Ura muokkaa
Krohn toimi Teatteri Pienen Suomen johtajana vuosina 2000–2001[2][3][4] ja teatterin fuusion jälkeen Helsingin kaupunginteatterin lastenteatterivastaavana.[2][5] Vuosina 2004–2009 Krohn toimi ohjaajantyön lehtorina Teatterikorkeakoulussa.[6]
Krohn on ohjannut näytelmiä muun muassa Helsingin kaupunginteatteriin, Tampereen Työväen Teatteriin, Kuopion kaupunginteatteriin sekä Jyväskylän kaupunginteatteriin. Krohnin näytelmiä on esitetty lukuisissa suomalaisissa laitosteattereissa. Näytelmillä Iso paha susi ja Sotta Pyttynen hän nousi eniten esitettyjen suomalaisten nykykirjailijoiden joukkoon.[7][8] Iso paha susi on käännetty viroksi, ruotsiksi, venäjäksi ja saksaksi.[9][10][11][12] Krohnin vuonna 1998 Nina Salliselle kirjoittamaa monologia Kuningas Lear esitettiin pitkään Yhdysvalloissa.[13][14] Krohn on tehnyt yhteistyötä Sinikka ja Tiina Nopolan kanssa.[15][16] Vuonna 2007 Krohn toimi Finlandia Junior -valintalautakunnan puheenjohtajana.[17]
Krohn aloitti teatteriharrastuksensa Helsingin Kellariteatterissa[18] ja toimi myöhemmin Aurinkoteatterissa.[19] Hän valmistui teatteritaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta 1998.[2] Krohnin sisaria ovat Suomen elokuvasäätiön toimitusjohtaja Irina Krohn ja Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Minerva Krohn.[20][21][22]
Teokset muokkaa
Omat näytelmät muokkaa
Krohn on ohjannut seuraavien näytelmiensä kantaesitykset:
- Kaunotar kiipelissa (Kellariteatteri, 1990)
- Oma rakas ihana kaunis (Kellariteatteri, 1991)[23]
- Kinkku pahana (Teatteri Raivoisat Ruusut, 1998)[24]
- Nina Sallisen 60-vuotistaiteilijajuhla: Kuningas Lear (Poor, Poor Lear, Aurinkoteatteri, 1998)[25][26]
- Kapinoivat eläkeläiset (Teatteri Raivoisat Ruusut, 2000)[27]
- Iso paha susi (Teatteri Pieni Suomi, 2001)[28]
- Sotta Pyttynen (Helsingin kaupunginteatteri, 2003)[29][30]
- Ahmija, yhdessä Ville Sandqvistin kanssa (Teatteri Jurkka, 2007)[31]
- Heinähattu, Vilttitossu ja Pamela-täti, käsikirjoitus yhdessä Sinikka ja Tiina Nopolan kanssa (Tampereen Työväen Teatteri, 2009)[32]
- Pikkujättiläinen (Kansallisteatteri, 2011)[33][34]
Muita ohjauksia muokkaa
- Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset, Helsingin kaupunginteatteri 2003[35]
- Pieni merenneito, Kuopion kaupunginteatteri 2004[35]
- Risto Räppääjä ja villi kone, Helsingin kaupunginteatteri 2009[36]
- Amadeus, Tampereen Työväen Teatteri 2009[35]
Palkintoja muokkaa
- Suomen teatteriliiton Vuoden näytelmä-palkinto parhaasta suomalaisesta ammattiteatterissa esitetystä kotimaisesta kantaesityksestä.[37][38] 2003 (Iso paha susi)
Lähteet muokkaa
- ↑ Seppälä, Riitta & Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993, s. 235. Helsinki: Tammi, 1993. ISBN 951-31-0236-X.
- ↑ a b c d Amadeus – Vierailijat – Ohjaaja Katja Krohn Tampereen Työväen Teatteri. Viitattu 26.10.2009.
- ↑ Katja Krohn valittiin Pienen Suomen johtajaksi. Helsingin Sanomat, 24.11.1999. maksullinen verkkoversio. Viitattu 26.10.2009.
- ↑ 13 vuotta Pientä Suomea. Helsingin Sanomat, 16.9.2000. maksullinen verkkoversio. Viitattu 26.10.2009.
- ↑ Moring, Kirsikka: Helsingin suurin lastenteatteri?. Helsingin Sanomat, 16.8.2001. maksullinen verkkoversio. Viitattu 26.10.2009.
- ↑ Teak 2.03 / Uutiset .teak.fi. Viitattu 26.10.2009.
- ↑ Moring, Kirsikka & Hellman, Heikki: Kertakäyttödraaman elämä on lyhyt. (Taulukko: Suosituimmat kotimaiset nykynäytelmät 2003–2004) Helsingin Sanomat, 6.2.2005, s. C1. maksullinen verkkoversio (Ei sisällä painetun lehden taulukoita.). Viitattu 26.10.2009.
- ↑ Teatterin tiedotuskeskuksen Ilona esitystietokannan mukaan Iso paha susi on esitetty yhteensä kolmessatoista laitosteatterissa (pois lukien harrastaja- ja kesäteatterit) ja Sotta Pyttynen kahdeksassa laitosteatterissa.
- ↑ Iso paha susi Viroon ja Ruotsiin. Helsingin Sanomat, 29.1.2005. maksullinen verkkoversio. Viitattu 26.10.2009.
- ↑ Keil, Andres: Suurt Kurja Hunti võib nimepidi kutsuda. Postimees, 08.02.2005. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.10.2009. (viroksi)
- ↑ Näytelmäkäännösten haku – Iso paha susi Teatterin tiedotuskeskus. Viitattu 26.10.2009.
- ↑ Krohn, Katja & Moster, Stefan (käännös): ”Der grosse böse Wolf”, Spielplatz 22: Fünf Theaterstücke über Väter und Söhne, s. 85–133. Verlag der Autoren, 2009. ISBN 978-3-88661-319-9. (saksaksi)
- ↑ Wilson, Kim: Poor, Poor Lear. Chicago Reader, 16.9.1999. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.10.2009. (englanniksi)
- ↑ Nicholson, Amy: Poor, Poor Lear. LA Weekly, 12.2.2009. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.10.2009. (englanniksi)
- ↑ Räppääjä, Piaf ja tango. Teatteri, 2009, nro 4. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.10.2009.
- ↑ Risto räppää myös teatterissa Meidän Perhe. helmikuu 2012.
- ↑ Ahola, Suvi: Lastenkirjoista haettiin monimuotoista ihmiskuvaa. Helsingin Sanomat, 9.11.2007. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.2.2012.
- ↑ Viisi vuosikymmentä kellarissa. Helsingin Sanomat, 15.11.2006. maksullinen verkkoversio. Viitattu 26.10.2009.
- ↑ Aurinkoteatteri teki Sartre-kantaesityksen Väkivalta ei tunne rajoja. Helsingin Sanomat, 5.8.1994. maksullinen verkkoversio. Viitattu 26.10.2009.
- ↑ Krohnin suku. Helsingin Sanomat, 14.11.2004. maksullinen verkkoversio. Viitattu 26.10.2009.
- ↑ Jälleen yksi Krohn. Helsingin Sanomat, 14.9.2003. maksullinen verkkoversio. Viitattu 26.10.2009.
- ↑ Maria Mustranta: PERHESITEITÄ – Irina ja pkkutytöt. Helsingin Sanomat: Kuukausiliite, 2011, nro 12, s. 26–28.
- ↑ Villiä naurua puhtaasta elämästä Krohnin Oma rakas ihana kaunis on rakkaudentunnustus rakkaudelle. Helsingin Sanomat, 1.5.1991. maksullinen verkkoversio. Viitattu 26.10.2009.
- ↑ Raivoisat ruusut palkitsivat teatterilaisia. Helsingin Sanomat, 5.6.1999. maksullinen verkkoversio. Viitattu 26.10.2009.
- ↑ Riemukas Kuninnah Leal – Nina Sallinen kurkistaa iäkkään näyttelijättären ilmatiiviiseen maailmaan. Helsingin Sanomat, 20.2.1998. maksullinen verkkoversio. Viitattu 26.10.2009.
- ↑ Poor, Poor Lear, at the Complex Theatre featuring Nina Sallinen (Internet Archive) Poor, Poor Lear Productions. Viitattu 4.2.2012.
- ↑ Eläkeläisnaiset ryhtyvät kapinaan. Helsingin Sanomat, 1.3.2000. maksullinen verkkoversio. Viitattu 26.10.2009.
- ↑ Teatteri Pieni Suomi lopettaa heinäkuun lopussa Kaleva. 14.6.2001. Viitattu 22.2.2012.
- ↑ Sotta Pyttynen 2003. Helsingin kaupunginteatteri. Viitattu 22.2.2012.
- ↑ Satu Hakala: Isoisä Sotta Pyttynen tekee kaiken nurinpäin ja höpsösti 17.09.2012. keskustori.fi. Viitattu 1.10.2012.
- ↑ Vuori, Suna (koonnut): Teatterisyksy tarjoaa paljon klassikoita Helsingin Sanomat. 14.8.2007. Viitattu 22.2.2012.
- ↑ Heinähattu, Vilttitossu ja Pamela-täti Tampereen Työväen Teatteri. Viitattu 26.10.2009.
- ↑ Sukupolvi joka syö lapsensa. Teatteri-lehti, 2011, nro 7. lyhennetty verkkoversio. Viitattu 7.12.2011.
- ↑ Yksinäinen mikroskooppi tähtitaivaan alla. Helsingin Sanomat, 4.12.2011, s. Kulttuuri. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.12.2011.
- ↑ a b c Katja Krohn 2009. Tampereen Työväen Teatteri. Viitattu 22.2.2012.
- ↑ Räppääjä, Piaf ja tango Teatteri. 4/2009. Viitattu 22.2.2012.
- ↑ Hannu Harju: Riimiteltyä anarkiaa. Helsingin Sanomat, 1.4.2003. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.10.2009.
- ↑ Krohn kirjoitti vuoden näytelmän. Helsingin Sanomat, 23.3.2003. maksullinen verkkoversio. Viitattu 26.10.2009.
Aiheesta muualla muokkaa
- Katja Krohn Elonetissä.
- Katja Krohn Internet Movie Databasessa. (englanniksi)