Kathiawarinhevonen
Kathiawarinhevonen on lämminverinen pienhevosrotu, joka on peräisin Intian Kathiawarin niemimaalta. Rotua käytetään Gujeratin ratsupoliisin ratsuina ja se on suosittu vauhdikkaassa seivästyspelissä.[1]
| Kathiawarinhevonen | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi: | lämminverinen |
| Alkuperä ja nimet | |
| Alkuperämaa: |
 Intia |
| Polveutuminen: | paikalliset ponit, itämaiset hevoset |
| Rodun syntyaika: | 1300-luku |
| Ominaisuudet | |
| Korkeus: | 150 cm tai alle |
| Värit: | kaikki perusvärit paitsi musta, voikkovärit, kirjavat |
Ominaisuudet muokkaa
Kathiawarinhevonen on itämaistyyppinen rotu, joka on arabianhevosen tavoin erittäin kestävä. Se on sisukas ja tulee toimeen vähällä. Sen luonne on rauhallinen, mutta joskus arvaamaton.[1]
Kathiawarinhevonen on pienikokoinen, korkeimmillaan noin 150 cm. Sen rakenne on ylipäätään kapoinen, hienoluinen ja ohutlihaksinen. Pää on hienopiirteinen, korvat suuret ja muodoltaan kaarevat, kärjistä toisiaan koskettavat. Kaula on ohut ja lavat melko viistot. Selkä on pitkä, rintakehä kapea mutta syvä, lanne laskeva. Kathiawarinhevonen kantaa ylöskiinnittynyttä häntäänsä korkealla. Jalat ovat kapeat ja vahvat, kaviot hyvänmuotoiset ja kovat. Kintereet ovat yleensä käyrät.[1]
Rodussa esiintyvät väritykset ovat rautias, ruunikko, mustanruunikko, kimo, voikkovärit ja kirjavat, ei kuitenkaan musta.[1]
Historia muokkaa
Kathiawarinhevosen tarkkaa syntyaikaa ei tiedetä, mutta rodun uskotaan syntyneen 1300-luvulla paikallisten ponien, arabianhevosten ja muiden itämaisten hevosten risteytymistä. Erään tarinan mukaan rotu olisi saanut alkunsa haaksirikkoutuneesta laivasta rantaan uineiden arabianhevosten risteydyttyä paikallisen kannan kanssa. Toisen selityksen mukaan mongolikeisarien aikaan Intiaan tuotiin itämaisia hevosia ja niitä käytettiin risteyttämiseen varta vasten.[1]
Rotu on hyvin arvostettu kotialueellaan ja sitä ovat perinteisesti kasvattaneet varakkaat suvut. Nykyisin merkittävin kasvattajataho on valtion valvoma siittola Jungadhissa.[1]
Lähteet muokkaa
- Pickeral, Tamsin: The Encyclopedia of Horses & Ponies. Dempsey Parr, 1999. ISBN 1-84084-506-6.