Kata Jouhki
Eva Catharina Elisabet ”Kata” Jouhki (o.s. Brofeldt; 13. huhtikuuta 1921 Helsinki – 12. toukokuuta 2008 Helsinki) oli suomalainen metsänhoitaja ja yritysjohtaja, joka tunnettiin Jouhkin suvun omistaman Thomesto-yhtiöryhmän yhtenä johtohahmona.[1] Hän toimi myös partioliikkeen johtotehtävissä uranuurtaja, muun muassa vuonna 1972 perustetun Suomen Partiolaiset ry:n ensimmäisenä puheenjohtajana. Hän sai ensimmäisenä naisena metsäneuvoksen arvonimen vuonna 1982.[2][3]
| Kata Jouhki | |
|---|---|
 Kata Jouhki vuonna 1967. |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Eva Catharina Elisabet Jouhki |
| Syntynyt | 13. huhtikuuta 1921 Helsinki |
| Kuollut | 12. toukokuuta 2008 (87 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | suomi |
| Arvonimi | metsäneuvos |
| Muut tiedot | |
| Yritys | Thomesto |
| Puoliso | Leo Jouhki |
| Vanhemmat | Timo Brofeldt, Margit Elisabeth Castrén |
Perhetausta muokkaa
Kata Jouhki syntyi W. G. Thomen Metsätoimiston (myöh. Thomesto) omistajiin kuuluneen metsänhoitaja Timo Brofeldtin ja rakennusmestari Margit Brofeldtin (o.s. Castrén) tyttäreksi. Hän meni naimisiin Leo Jouhkin kanssa ja sai neljä lasta, joista esikoispoika ”Mylle” Jouhki (1944–2003) ja toinen poika Timo Jouhki (s. 1951) tulivat myös tunnetuiksi Thomesto-yhtiön johtotehtävistä ja elinkeinoelämän vaikuttajina.[2][3]
Koulutus muokkaa
Jouhki kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta vuonna 1939 ja valmistui metsänhoitajaksi 1943 viidentenä naisena Suomessa.
Talvisodassa hän toimi pikkulottana ilmavalvonnassa sisarensa ja serkkujensa kanssa perheen kesäpaikassa Hämeen Rengossa. Pian tytöt pääsivät setänsä, lääkintäeversti Simo Brofeldtin avulla apusisariksi Mehiläisen sotasairaalaan Helsingissä, mutta Kata Jouhki ei tuntenut työtä omakseen, ja palasi pian metsäharjoittelun pariin Kaukas-yhtiössä. Kun hänen sulhasensa ja tuleva aviomiehensä, opiskelutoveri Leo Jouhki joutui jatkosotaan, Kata Jouhki liittyi Lotta Svärd -järjestöön ja toimi Karhumäen sotasairaalassa Petroskoin pohjoispuolella ja sitten kirjurilottana Tilkan sotasairaalassa Helsingissä. Sotavuosien aikana hän suoritti myös loppuun metsänhoitajan opintonsa.
Työura muokkaa
Sotien jälkeen Kata Jouhki työskenteli lyhyesti Valtion Polttoainetoimistossa ja oli sitten kotiäitinä vuoteen 1951 saakka. Perheyhtiön tehtäviin metsänhoitajatytär pääsi vasta isänsä Timo Brofeldtin kuoltua. Hän aloitti yhtiön talous- ja hallintopäällikkönä ja hallituksen jäsenenä. Vuodesta 1971 hän toimi Thomesto Oy:n hallituksen varapuheenjohtajana ja myöhemmin emoyhtiö Thominvest Oy:n hallituksen puheenjohtajana. Hän istui myös Thomeston monien koti- ja ulkomaisten tytäryhtiöiden hallituksissa sekä Huhtamäki Oy:n ja Rauma-Repolan hallintoneuvostoissa.[2]
Ansiomerkit ja luottamustehtävät muokkaa
Jouhki sai ensimmäisenä naisena Suomessa metsäneuvoksen arvonimen vuonna 1982.[2][3][1]
Kata Jouhki harrasti lapsesta asti partiotoimintaa, ja hän toimi partiojärjestön ylijohtajana 1970–1974 ja oli keskeinen vaikuttaja tyttöjen ja poikien partiotoiminnan yhdistämisessä vuonna 1972. Hän toimi Partiolippukunta Toimen Tytöissä 1930-2008. Partiosäätiön hallituksen puheenjohtajana hän toimi 1975–1984 sekä hallintoneuvoston puheenjohtajana 1984–1991. Lisäksi hänellä oli luottamustehtäviä kansainvälisessä partioliikkeessä, Partiotyttöjen Maailmanliiton (WAGGGS) Finanssitoimikunnan puheenjohtaja (1969–1978), Suomen Partiolaiset ry:n ensimmäinen puheenjohtaja (1972–), WAGGGS:n Sangam- komitean jäsen (1978–1987) ja puheenjohtaja (1981–1987). Kata on saanut Intian partiojärjestön korkeimman kunniamerkin Hopeisen elefantin (Silver Elephant). [4]
Partiosäätiöllä on Jouhkin nimeä kantava Kata Jouhkin rahasto, joka jakaa vuosittain matka-avustuksia partiolaisille. Suomen Partiolaiset julkisti vuonna 1996 metsäneuvos Kata Jouhki -mitalin. Mitalilla Suomen Partiolaiset on halunnut kunnioittaa Kata Jouhkin elämäntyötä sekä liike-elämän että partioliikkeen piirissä. Mitalin on suunnitellut taiteilijaprofessori Laila Pullinen. [5] Suomen Partiolaiset kutsuivat Kata Jouhkin myös kunniapartiolaiseksi vuonna 2002. Kunnianosoitus julkistettiin järjestön 30-vuotisjuhlassa 9.11.2002. [6]
Katan ikipartiolaisuus on noteerattu myös mediassa aina laajasti. [7]
Hänen muita järjestöharrastuksiaan olivat Zonta International, Maailman luonnon säätiö ja Naismetsänhoitajien kerho, jota hän oli perustamassa vuonna 1955 ja valittiin myöhemmin sen kunniapuheenjohtajaksi.[2][3] Kata Jouhki halusi ottaa kantaa ajankohtaisiin teemoihin, kuten metsänhoito. [8]
Haudattu muokkaa
Kata Jouhki luetaan merkittäväksi vainajaksi ja hänet on haudattu Helsinkiin Hietaniemen uudelle hautausmaalle kortteliin 20 ja linjalle 20. [9]
Lähteet muokkaa
- ↑ Vesikansa, Jyrki: ”Jouhki, Kata (1921–2008)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 470–471. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c d e Raunio, Anna-Liisa – Thomssen, Pia-Maria: Kata Jouhki – metsäneuvos Naisten ääni. Suomalainen Naisliitto ry. Viitattu 9.10.2018.
- ↑ a b c d Jouhki, Juha: Kata Jouhki (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat. 25.5.2008. Viitattu 9.10.2018. (Internet Archive 24.9.2015.)
- ↑ HS: Palkitut Metsäneuvos Kata Jouhki Artikkeli. 3.1.1997. Helsingin Sanomat. Viitattu 31.10.2023.
- ↑ HS, STT: Suomen Partiolaiset on julkistanut metsäneuvos Kata Jouhki -mitalin. Artikkeli. 25.8.1996. Helsingin Sanomat. Viitattu 31.10.2023.
- ↑ Turun Sanomat: Helvi Sipilä ja Kata Jouhki uudet kunniapartiolaiset Uutinen. 9.11.2002. Turun Sanomat, näköislehti. Viitattu 31.10.2023.
- ↑ HS, Jouhki Juha: Ikipartiolainen oli monessa mukana, Metsäneuvos Kata Jouhki Artikkeli. 25.5.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 31.10.2023.
- ↑ Anneli Sundberg, HS: Sunnuntai timanttiartikkeli Artikkeli. 3.1.1997. Helsingin Sanomat, Metsälle naisen kasvot Metsäneuvos Kata Jouhki epäilee, ettei Suomen metsäteollisuuden huono maine keskieurooppalaisen kuluttajan silmissä kohennu miesten voimin, 31.3.1996. Viitattu 31.10.2023.
- ↑ Helsingin Seurakunnat: Helsingin Seurakunnat, merkittävät vainajat ja hautapaikat Pdf-tiedosto. 2002. Viitattu 31.10.2023.