Kastemalja

malja, jota käytetään kristillisessä kasteessa

Kastemalja on kirkkojen sisustukseen kuuluva astia, jota käytetään kasteessa. Kastemalja voi olla osa kirkon kuorin kalusteita, kiinteä kivi- tai puujalusteinen, usein taiteellisesti valmistettu malja.

Siuntion kirkon kastemalja, kalkkikiveä 1540-luvulta

Varhaisimmat tiedot lapsikasteesta kirkon historiassa ovat 200-luvulta, ja siitä tuli vähitellen tärkein kastetapa. 500-luvulla lasten kastaminen tuli pakolliseksi ja siten siitä tuli yleisin kasteen muoto.[1] Lasten, oikeastaan vauvojen kastamiseen alkoi jo varhain vakiintua suurikokoinen jalallinen kasteastia, funtti (lat. fons – lähde). Kastemalja on kirkkorakennuksen keskeisimpiä kohtia. Kastemalja, funtti, joka useimmiten oli kivestä, muistuttaa muodoltaan ehtoolliskalkkia; siinä oli leveä jalusta, sen yläpuolella varsi, jonka keskellä on paksunnos, nodus ja ylinnä on varsinainen allas- tai metalliosa, cuppa [2]

Kaarlelan kirkon kahdeksankulmainen kastemalja

Keskiajalla kastemalja sijaitsi usein erityisessä kastekappelissa, babtisteriossa, joka oli usein kahdeksankulmainen rakennennus. Kastemalja voi olla muodoltaan pyöreä, mutta sekin saattaa olla myös kahdeksankulmainen. Silloin sen muoto viittaa Raamatun kertomukseen Nooan arkista, jonka turvin kahdeksan ihmistä pelastui vedenpaisumuksesta (1. Mooseksen kirja 7. luku).[3]

1600-luvulla kasteen paikka siirtyi yleensä, niin myös Ruotsi-Suomen kirkoissa pois keskiaikaiselta paikalta, kirkon pääsisäänkäynnin läheltä kirkon kuoriin. Kasteissa käytettiin edelleen keskiaikaisia kastealtaita sekä yhdessä niiden kanssa metallista valmistettuja kastevateja.[4] Suomessa on säilynyt myös muutamia keskiaikaisia tai keskiaikaisen perinteen mukaisia puusta valmistettuja funtteja.[2] 1600-luvulta alkaen kastemaljojen ulkonäköön ja muotoiluun vaikuttivat kulloinkin vaikuttaneet tyylisuuntaukset.[4][5]

1900-luvulta alkaen useiden kirkkojen kastemaljat ovat kirkkoa suunnitelleen tai sisustuksen suunnitelleen arkkitehdin sekä ammattitaitoisen taiteilijan yhteistyötä. Usein kuoriin sijoitettu kastemalja ja alttari sekä sen koristeet muodostavat yhtenäisen sarjan.[6]

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on yleistä viettää lapsen kaste kotona. Kotikasteessa kastemaljana voidaan käyttää pientä, pöydälle asetettavaa maljaa.[7][8]

Ortodoksinen kastemalja on omalla jalustalla oleva yleensä metallinen allas, joka on niin suuri, että kastettava lapsi voidaan upottaa veteen kokonaan.[9] Sen muoto ja koristelut ovat vaihdelleet kulloinkin vallitsevan tyylisuunnan mukaan.[10]

Katolinen kastemalja saattaa olla kirkossa pysyvästi oleva kivijalustainen ja kiveen koverrettu malja. Nykyään kirkoissa on kasteen toimittamista varten erityinen kastekappeli, jossa on kiinteä kastemalja. Silloin kun sellaista ei ole käytettävissä, kaste toimitetaan kuorissa, johon sijoitetaan siirrettävä kastemalja.[11]

Helsingin ortodoksisen Pappilan kotikirkon kastemalja

Lähteet

muokkaa
  1. Karl-Gunnar Ellverson: Handbok i liturgik, s. 118. Verbum förlag AB, Stockholm, 2002. ISBN 91-526-2775-6. (ruotsiksi)
  2. a b Markus Heikkanen: Suomen kivikirkot keskiajalla, s. 115,116, 117. Otava, 2003. ISBN 951-1-15126-6S.
  3. Nils-Henrik Nilsson: Gudstjänst i Svenska kyrkan. En praktisk handledning, s. 67. (Mitt i församlingen 1994ː8) Svenska Kyrkans Församlingsnämnd, 1994. ISSN 1101-3370. (ruotsiksi)
  4. a b Tove Riska: Suomen kirkkotaide ja kirkkojen esineistö, s. 159. (Suomen kirkot ja kirkkotaide I) Etelä-Suomen Kustannus Oy, 1987. ISBN 951-9064-27-3.
  5. Marianne Aav: Kirkollisen hopean muotoilua 1900-luvulla Helsingissä, s. 86. (Kyyhky ja Karitsa Pyhä design Helsingin kirkoissa) Helsingin seurakuntayhtymä, 2006. ISBN 952-99457-1-x.
  6. Kyyhky ja Karitsa Pyhä design Helsingin kirkoissa, s. 183-186. Helsingin seurakuntayhtymä, 2006. ISBN 952-99457-1-x.
  7. Ristiäisten muistilista kaste.fi. Viitattu 20.9.2020.
  8. Ristiäisten järjestäminen evl.fi. Viitattu 20.9.2020.
  9. Kaste ortodoksi.net. Viitattu 20.9.2020.
  10. Kristiina Thomenius: Ortodoksisen kirkon esineellinen kulttuuriperinne, s. 240. (Suomen kirkot ja kirkkotaide I) Etelä-Suomen Kustannus Oy, 1987. ISBN 951-9064-27-3.
  11. Pentti Laukama: Kirkkorakennus katolisen kirkon elämässä, s. 264. (Suomen kirkot ja kirkkotaide I) Etelä-Suomen Kustannus Oy, 1987. ISBN 951-9064-27-3.

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä kirkkoihin tai muihin uskonnollisiin rakennuksiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.